Pelon tuoksun aikaan (KESKEN!!!)

Luku 6

"Mitä ihmette! Miksei muka käy?" kuului rähjäystä Viiltoklaanin leiristä.
 "Kuulit kyllä ​​mitä sanoin" harmaa kolli vastasi tyynesti. 
"Mutta sitten..."
"Ei muttia. Muut klaanit voisivat häätää pois koko metsästä, jos tulee meidätmme hyökätä viattomaan leiriin!" Arpitähti sanoi päättäväisenä.
"No sitten ei! Teemme sen yksin!" tummanruskea kolli sanoi, samalla kun kääntyi katsomaan takanaan olevaa kahta kissaa. Hän katsoi vain etukäpäliään.
"Hiirenaivot" mutisi kookas tummanruskea kolli, kun käveli kahden muun kissan ohi pois päällikön pesästä.

Kylmä viima kävi pesän ulkopuolella. Kuu oli mutta näkyy juuri juuri puiden takaa, oli niin tiheä, että kissat näkivät noi ketunmitana päähän. Kimura käveli pitkin leiriä. hänen ehdotuksensa oli torjuttu. hänen takanaan kuului räsähdys. runsaasti seisoivat Pronssi ja Riski. Heidän edessään oli Viiltoklaanin päällikkö, Arpitähti.
"Selvä", hän maukaisi. "Minä suostun."
Kimura hymyili mielissään, että päällikkö oli muuttanut mielensä.
"Alamme laatia suunnitelmaa tänään. Kerro myös muut, mitä olemme tekemässä." Hän sanoi.

Kosteus oli imeytynyt kissojen turkkiin. Kun Kimura heräsi, hänen turkkinsa oli märkä. Hän murahti itsekseen, ja kurkisti ulos pesästä. Moni kissa oli jo hereillä. Moneenko olen nukkunut, Kimura ajatteli, kun näki kissojen jo järjestävän aamuoartiota. Hän otti suunnaksi Arpitähden pesän. Hän astui sisään pesään ja näki päällikön haukoitteleva.
"Ilmoittaisit edes, että olet tulossa!" hän murahti.
Kimura kohautti lapojaan, ja istuutui.
Arpitähti tuhahti ja sanoi: "Aloitetaan sitten."
"Miten saapumatta aloitetuksi, herättä suurempaa koko?"

Kissat nuolivat viimeisiä ruuan rippeitä huuliltaan. Huomasi että lehtikadon aika oli alkanut. Lunta ei vielä satanut, mutta illat olivat sitäkin viileämpiä. Kuura peitti ruohoa. Aurinko näkyi vielä pienen aikaa, kunnes painui puiden taa.

Arpitähti käveli kohti pentutarhaa. Hän käveli siniharmaan naaraan luo ja maukui hänelle jotakin. Naaras näytti hetken epäröivän, kunnes nyökkäsi, ja katosi pesän sisälle. Hetken kuluttua hän tuli ulos pesästä hampaissan pörröinen valkoinen pentu. Hän laski sen maahan. Arpitähti nyökkäsi, sanoi jotain ja käveli pesälleen. Kävellessään hän huomasi Kimuran, ja viittoi tämän hännällään luokseen.
"Meillä on nyt suunnitelma," hän supatti.
"Huomenna kerromme sen koko klaaneille."
Kimura nyökkäsi hiukan.
"Huomenna alamme valmistautumaan menevän nukkumaan."
"Selvä, öitä." Kimura vastasi pieni virne naamallaan ennenkuin lähti tassuttamaan kohti soturien pesää.

Hänellä oli vähän kylmä, ulkona oli alkanut satamaan valkoisia lumihiutaleita ja tuuli oli viileä. Kimura ei saanut unta. Kerrankin hän oli saanut tahtonsa läpi. Hän hymyili hiukan itsekseen. Ulkona oli ihan pimeää. Jostakin läheltä kuului nukkuvien kissojen hengitys. Muuten oli aivan hiljaista. Huomenna alkaisi kuitenkin työt toden teolla hänen pitäisi nukkua, mutta uni ei millään meinannut tulla. Hän otti mukavamman asennon ja pisti silmät kiinni. Hän oli jo puoli unessa, kun hänen sieraimiinsa lemahti tuttu paha haju. Mäyrä!