Luku 2

5 2 0
                                    

Aurinko pilkotti jo puiden takaa, kun valko musta kolli käveli kohti Ruskokynttä ja Punavirtaa. "Vartio vuoronne on loppunut!" se huikkasi. Kun Ruskokynsi kääntyi, hän näki Vinhaklaanin varapäällikön Vinhatuulen. "Selvä!" Ruskokynsi naukaisi. "Punajoki, lähdetään ottamaan jotain syötävää!" hän jatkoi. "Selvä pyy" punertava kolli vastasi, samalla kun hänen suunsa aukesi suureen haukotukseen. "Ja sen jälkeen te lepäätte!" kuului lempeä murahdus, joka selvästikin kuului Vinhaklaanin uudelle parantajalle, Pihkavarjolle. Ruskea naaras oli Tyrskyhännän kuoleman jälkeen hyväksytty klaaniin, ja nimetty uudeksi parantajaksi. "Ai hei Pihkavarjo!" Punajoki naukaisi. Naaras ei kuitenkaan ottanut tervehdystä kuuleviin korviinsa, vaan lähti kävelemään kohti pentutarhaa. "En tule ikinä pitämään hänestä" Punajoki tuhahti ärtyneesti.

Kun Ruskokynsi ja Punajoki olivat syöneet ja levänneet, tuli Nopsaraita herättelemään tuoreita sotureita. "Herätys karvakasat! On aika lähteä rajapartioon!" kolli naukaisi leikkisästi. "Ai hei Nopsaraita" Ruskokynsi tervehti väsyneesti. Punajoki oli jo pompannut jalkeille, ja oli valmiina lähtemään partioon milloin vain. Tällä kertaa partioon tuli mukaan vielä Sumutassu. Hän oli iloinen siitä, että hänet valittiin mukaan partioon. Neljä kissaa kulkivat aluskasvillisuuden varjoissa. Hajumerkit olivat heikkoja Valoklaanin, Viiltoklaanin reviirillä ja Metsäklaanista ei ollut mitään. "Hyvä! Metsäklaani on tainnut tajuta että meidän reviireillämmehän  ei kuljeskele tuntemattomia" hymähti Nopsaraita. Yhtäkkiä Sumutassu lähti kulkemaan omia teitä. "Sumutassu. Tule takaisin!" huudahti Punajoki. "Ei, vaan tulkaa te tänne!" oppilas vastusteli. Kolme kollia lähtivät kulkemaan kohti Sumutassua. "Haistatteko tuon?" Sumutassu kysyi. "Kyllä, mutta mikä se voi olla?" Ruskokynsi ihmetteli. Sitten puskasta hyppäsi esille suuri musta kolli. Tämän perässä tuli kaksi vähän pienempää kissaa. "Kas kas. Vieraita meidän reviireillämme!" tummanruskea kissa aloitti. "Ja koska kehtaatte uhmata minua saatte koston!" hän jatkoi. Sitten hän mietti hetken, kääntyi kohti kahta muuta kissaa ja supatti heille jotain. Sitten hän kääntyi ja aukaisi suunsa: "Ja mikä olisikaan parempi rangaistus kuin se, että näette kuinka tämä nuori naaras kuolee!" sen jälkeen hän hyppäsi Sumutassun päälle. "Eiii!" ulvoi Ruskokynsi. Pronssin värinen naaras kuitenkin hypähti sulavassa kaaressa Ruskokynnen päälle, jolloin tämä vaikeni. Nopsaraidalla oli myös ongelmia, toisin kuin Punajoki oli päässyt karkaamaan. Tumma suuri kolli nosti käpälänsä, ja viilsi sillä Sumutassun rintaan suuren verta vuotavan haavan. Sitten kissat juoksivat pois paikalta.

"Sumutassu! Kuuletko minua!" kiljaisi Ruskokynsi. Hän kosketti Sumutassun kuono omallaan, jolloin tämä hätkähti. "Auta minua Ruskokynsi" Sumutassu kuiskasi. Ruskokynsi joutui paniikin valtaan. Sitten hän tarttui oppilaan niskanahasta kiinni ja rupesi raahaamaan tätä leiriä kohti.

Pelon tuoksun aikaan (KESKEN!!!)Où les histoires vivent. Découvrez maintenant