Pelon tuoksun aikaan (KESKEN!!!)

Luku 3

Ruskokynnen sydän sykkii lujempaa kuin koskaan ennen. Häntä pelotti, häntä ahdisti ja hän oli aivan sekaisin kaikesta näkemästään. Aurinko pisteli hänen turkillaan, ja kun valo osuu oikeaan kohtaan Ruskokynnen turkissa se näytti että siihen olisi syttynyt tuli. Läähättäen ja hiestä märkänä hän kuitenkin saapui leiriin. "Pihkavarjo!" Ruskokynsi huusi kurkku suorana. Pihkavarjo kiisi heti täyttä vauhtia pesältään. "Mitä on tapahtunut?" hän kysyi hämillään. "Hänen kimppuunsa hyökättiin, hän on kuitenkin elossa" Ruskokynsi selitti. "Selvä, vien hänet nyt lepäämään ja jotain sitten voinko enään tehdä mitään!" Pihkavarjo vastasi, ja lähti kiikuttamaan oppilasta kohti parantajan pesää. Ruskokynsi kääntyi poispäin. Hänen katseensa sumentui surusta. Hän kulki pitkin piikkisiä leiriä ympäröiviä pensaita. Hän kuuli pentujen vikinää jostain läheltä. Se kuulosti siltä kuin se olisi kuulunut hänen jalkansa juuresta. Hän katsahti alas ja näki siellä pennun. Se oli punertava naaras. Sitten se käänsi päätään ja alkoi puhua: "Emo! Milloin minusta tulee oppilas?" se huusi. Punertava naaras vastasi pennulleen: "Aivan parin päivän sisässä"naaras vastasi lempeästi. Ruskokynsi hymyili pennulle ja lähti tallista maan kohti sotureiden pesää.

Aamu auringon säteet häikäisivät Ruskokynnen turkkia. Hän oli täydessä unessa eikä havainnut kauheaa meteliä hänen ympärillään. Oranssihtava kolli haukotteli ja avasi silmänsä. Kissoja juoksi edees taas pitkin leirin aukiota. Ruskokynsi ihmetteli mistä tämä johtui. Pihkavarjo keräsi yrttejä keskittyneen näköisenä. Kuningattaret taas puolestaan puhuivat vimmatusti toistensa kanssa ja nostelivat pentuja. Oppilaat tönivät klaaninvanhukset ulos pesästään. Myrskytähti puhui hyvin huolestuneen näköisenä Susikynnelle ja Vinhatuulelle. Ruskokynsi oli juuri lähtenyt hälyttämään kohti parantajan pesään, kunnes törmäsi Punajokeen. "Mitä täällä oikein tapahtuu?" Ruskokynsi kysyi. "Tulva!" Punajoki rääkäisi. "Tulva?" Ruskokynsi toisti. "Niin, tulva on tulossa tänne ja jos emme lähde hukumme kaikki!" Punajoki huudahti. "Selvä, parasta käydä Myrskytähden luona" Ruskokynsi huokaisi käänsi itsensä toiseen suuntaan ja tassutti Myrskytähden luo.
"Näin Lehtikadonajan alussa tulee aina tulvia, mutta tämä tulva mikä meitä nyt lähestyy on aivan erilainen" Myrskytähti sanoi. "Mitä meidän siis pitäisi nyt tehdä? Muuta kuin paeta" Ruskokynsi kysyi. "Pysyä rauhallisena ja yhdessä. Ketään ei saa jättää yksin!" naaras sanoi jämäkästi.

Lähdön aika koitti. Myrskytähti asettui jonon ensimmäiseksi. Hänen perässään tulivat klaaninvanhimmat. Heidän jälkeensä kuningattaret ja oppilaat. Sitte soturit ja heidän jälkeensä Pihkavarjo, joka kantoi muutamia yrttejä suussaan. Ruskokynsi ja Punajoki olivat saaneet tärkeän tehtävän. Heidän kuului tulla viimeisenä ja katsoa jos joku jää jälkeen. Vesi oli jo hiiren korkeudella. Alku matka sujui leppoisasti vedessä vähän kahlaten. Vähän ajan välein aina joku oppilas eksyi ryhmässään, jolloin Punajoella ja Ruskokynnellä oli tehtävänä viedä oppilas takaisin sinne, mistä oli tullut. Yö pimentyi jo ja taivaalle ilmestyi muutamia tähtiä. Hopeahäntä hohti kirkkaana. Vesi oli jo noussut niin korkealle että oppilaat olivat melkein leukaansa myöten kylmässä vedessä. Yhtäkkiä alkoi kuulua kauheaa jyrinää. Ruskokynsi tunsi että kaikki ei ollut nyt kunnossa. Hetken päästä hän näki takanaan veden joka tuli vinhaa vauhtia heitä päin. Hän ja Punajoki olivat jääneet noin seitsemän kerunmitan päähän muista. Vesi lähestyi ja lähestyi. Jos siihen virtaan jäisi se olisi loppu. Sitten kuin salaman iskusta aalto huuhtoo kaksi kissaa alleen. Paniikki iski siinä vaiheessa molempiin. "Juoskaa!" huusi Ruskokynsi ennenkuin upposi uudelleen veden alle.