James Sirius Potter

Luku 1.

Alessia Hart juoksi King's Crossin asemalla vanhempiensa ulottuvista niin pian kuin mahdollista. Koko kesä oli ollut täydellinen katastrofi. Vanhemmat olivat vieneet hänet enolleen selittäen, ettei heillä ollut aikaa huolehtia hänestä kesäloman aikana. Oikeasti he vain halusivat hänet pois silmistään. Bubble-eno oli toki kiva, mutta hyvin hajamielinen ja onnistui häivyttämään talonsa kolmannella viikolla ilmaan. Sen jälkeen Alessia joutui kuitenkin olemaan kesän äidin ja isän kanssa, jotka tuntuivat uskovan, että Alessia oli se, joka sai talon haihtumaan.

"Sia, täällä!" kuului tuttu ääni läheltä pikajunan keskiosaa. Dara Prewett hymyili leveästi ja viittoi Alessiaa luokseen. Sia meni hänen luokseen raskaasti hengittäen, johon Dara kurtisti kulmiaan.

"Taasko sinä juokset pakoon vanhemmiltasi?" tyttö kysyi huolestuneesti. Dara tiesi, että Alessia ei tullut loistavasti toimeen vanhempiensa kanssa, mutta hänen mielestään Sian olisi mieluummin pitänyt puhua heidän kanssa kuin juosta pakoon.

"He ovat vakuuttuneet, että olen jonkin sortin hankaluuksien aiheuttaja", Alessia sanoi yrittäen näyttää välinpitämättömältä.

"Ja sinä et ole?" Dara kysyi virnistäen, muistellen muutamia ystävänsä tempauksia viimeisen kuuden vuoden ajalta.

"Se oli vain kerran", Alessia sanoi puolustellen, mutta virnisti nähdessään Daran ilmeen. "Tai ehkä hiukan useamman."

"Te suunnittelette hankaluuksia ilman minua?" ääni kysyi heidän takanaan huvittuneesti. Äänestä ei voinnut erehtyä, sillä siinä oli aina pieni ylimielinen terävä särmä.

"Seren", Alessia ja Dara sanoivat yhteen aikaan ja kääntyivät ympäri. Seren Lowe hymyili heille vinosti kantaen isoa matkalaukkua.

"Mihin ihmeeseen sinä tarvitset noin suuren laukun?" Dara ihmetteli katsoen ihmetellen laukkua.

"Isä pakotti minut ottamaan kamalan määrän historiakirjoja", Seren selitti turhautuneesti. Serenin isä Milo Lowe oli historijoitsia ja yritti saada tyttärensä kiinnostumaan asiasta myös. Dara ja Alessia hymyilivät hänelle myötätuntoisesti ja auttoivat Sereniä kantamaan laukun junaan.

"Tulkaa, meidän täytyy löytää vaunuosasto ennen kuin kaikkialla on täyttä", Dara sanoi ja kolmikko lähti nopeasti liikkeelle. Kolmantena vuonaan he eivät olleet tarpeeksi nopeita vaan olivat joutuneet istumaan kimeästi kikattavien tokaluokkalaisten kanssa.

"Mennään vain istumaan Jamesin, Charlien ja Morganin kanssa", Dara pyysi, kun tytöt olivat tutkineet joka kulman junasta eivätkä olleet löytäneet istumapaikkaa. Seren ja Alessia näyttivät ensin vastahakoisilta, kun ajattelivat seiskaluokkalaisia rohkelikkopoikia. James Sirius Potter, Morgan Wood ja Charlie Wilkes olivat kilpailevat hankaluuksien aiheuttajat. Heillä vain oli apunaan se hemmetin kartta ja kaiken lisäksi vielä näkymättömyysviitta. Miten sellaista vastaan voi kilpailla?

Juna nytkähti liikkeelle ja kaikki kolmet kaatuivat naamalleen lattialle ja vaihtoivat katseita. Mielummin he kärsisivät poikien hölmöilystä kuin vammoista. Tytöt nousivat ylös ja lähtivät etsimään poikien vaunu-osastoa, Dara jopa hiukan liiankin iloisena. Alessia ja Seren vaihtoivat epäileviä katseita. Mikä ihme heidän ystäväänsä oli tullut?

Poikien vaunuosastoa ei ollut vaikea löytää, koska sieltä kuului eniten ääntä ja epämääräisiä poksahduksia. Seren näytti jo katuvan päätöstään, mutta kokosi itsensä. Dara avasi oven ja kaikki kolme poikaa kääntyivät heidän suuntaansa suu hämmästyksestä ammollaan. Charlie oli ensimmäinen joka tokeni hämmästyksestä ja väläytti pienen hymyn.

"Onko muualla täyttä?" vaaleahiuksinen, kiharatukkainen poika kysyi ystävällisesti, vaikka silmästä saattoi nähdä selvän vahingoniloisen pilkkeen.