James Sirius Potter

Luku 8.

Aamu rohkelikkotuvassa ei ollut kaikkein parhain. James ja Alessia olivat ajautuneet suureen riitaan ja heidän äänensä saattoi kuulla keittiöön asti. Alessia oli edellisenä yönä karannut etsimään punahiuksista naista kertomatta kenellekään ja ilmestynyt murtuneella kädellä aamuyöllä, vaikka he olivat sopineet hoitavansa asian rauhallisesti askel askeleelta.

"Nyt hän tietää, että me ollaan sen jäljillä. Eikö se riitä, että Seren ja Dara ovat jo olleet puolikuolleina sairaalasiivessä?" James huusi vihaisena. Hän ei varma mistä oli niin vihainen. Olihan se totta, että nyt nainen tiesi heidän puuhistaan, mutta hän oli varmasti tiennyt sen jo aiemmin. Ehkä hän oli vain vihainen, koska Alessia ei ollut kuunnellut vaan oli laittanut itsensä tarpeettomaan vaaraan.

"Ja jos me oltaisiin tehnyt niin kuin sinä sanoit, me mietittäisiin suunnitelmaa vielä vanhain kodissa", Alessia huusi takaisin käsi kivusta vihloen. Hänelläkään ei ollut virallisesti syytä olla vihainen, mutta jos James huusi hänelle, ei hän aikonut vain pysyä hiljaa. Alessia oli tehnyt niin kuin itse uskoi oikeaksi ja olihan hän saanut jotain selville, jos James vain viitsisi kuunnella.

Muut olivat katselleen hiljaisina vierestä huutoa, mutta Dara meni väliin, kun huomasi molempien hapuilevan taikasauvojaan.

"Alessia, James on oikeassa, sinun ei olisi pitänyt lähteä tai ainakin olisit voinut kertoa jollekin", Dara sanoi ja Alessia katsoi häntä murhaavasti.

"Nytkö sinä menet hänen puolelleen?" Alessia kysyi hiljaa ja Dara katsoi häntä vaitonaisesti vastaten kysymykseen.

"Selvä, selvä", Alessia sanoi ja lähti kovin äänin muotokuva aukosta ulos.

"Sinä olisit voinut hoitaa tuon paremmin", Morgan sanoi.

"Sinäkö olet sitä mieltä, että hän teki oikein?" James kysyi hämmästyneenä ja Morgan nyökkäsi ja lähti Alessian perään. Seren seurasi häntä, mutta Charlie jäi istumaan nojatuolille.

"Olen teidän kanssanne", Charlie sanoi ja James nyökkäsi kiitollisena.

Alessia oli jo ehtinyt kävelemään jonkin matkaa, kun Seren ja Morgan saavuttivat hänet.

"Mitä nyt?" Alessia kysyi kärsimättömästi.

"Rauha, me ollaan sinun puolellasi", Morgan nosti kätensä rauhanmerkiksi. Seren nyökkäsi myöntyvästi ja katsoi Alessian kättä.

"Meidän täytyy käydä ensin Sairaalasiivessä."

"Miten sinä tarkalleen ottaen mursit kätesi?" Morgan kysyi, kun Pomfrey oli laittanut käden siteeseen.

"Käsi jäi jumiin ikävään paikkaan", Alessia sanoi selittämättä enempää. Morgan tajusi, että oli parempi olla kyselemättä yksityiskohtia.

"No, saitko sinä jotain selville?" Seren kysyi kärsimättömästi. Hänellä oli eniten syytä olla vihainen naiselle. Oli omituista, että Alessia oli se, joka oli lähtenyt hänen peräänsä eikä Seren.

"Joo, "naisella" on nyt nimi. Beverley Macneil."

"Minusta tuntuu, että olen kuullut tuon nimen jossain", Seren sanoi miettivästi ja ponnahti ylös sängyltä. "Nähdään lounaalla."

Alessia ja Morgan katsoivat toisiaan yhteisymmärryksessä. Seren ei todellakaan tulisi lounaalle eikä ehkä edes päivälliselle.

Professori Wright oli kuunnellut hiljaa keskustelua vierestä ja katsoi kahta oppilasta miettivästi. Hän nousi ylös tuoliltaan ja suuntasi kohti rohkelikkojen oleskeluhuonetta.

Oleskeluhuoneessa James, Dara ja Charlie keskustelivat, miten saisivat hämättyä naisen pois kannoiltaan, kun Wright käveli sisään. Kolmikko kääntyi katsomaan häntä kysyvästi sanomatta sanaakaan.

"Minä tiedän, ettei tämä ole oikein minun asiani, mutta teidän kannattaisi mennä puhumaan ystävienne kanssa", Wright aloitti epävarmasti tuntien oppilaiden polttavan katseen. James avasi ensimmäisenä suunsa ja sanoi:

"Miksi meidän pitäisi puhua heille? Me olemme oikeassa ja he ovat väärässä."

Charlie ja Dara nyökyttelivät kannustukseksi, joskin katsoivat toisiaan epävarma pilke silmissään.

"Kaikissa riidoissa ei ole aina oikeaa tai väärää puolta vain kaksi eri mielipidettä. Neiti Hart tuntuu uskovansa vilpittömästi tehneensä oikein eikä mitä hän teki, saa tekemättömäksi, joten nyt ainoa asia, jonka voitte tehdä, on kuunnella", Wright sanoi lempeästi ja James tuijotti maahan miettien jotakin. Professori katsoi heitä hetken ennen kuin katosi muotokuva-aukosta ulos. Kolmikko katsoi toisiaan ja nyökkäsivät yhteisymmärryksessä. Wright oli oikeassa ja he kiiruhtivat sairaalasiipeen.

James, Dara ja Charlie törmäsivät Alessiaan ja Morganiin jo käytävällä. Kaikki viisi aloittivat puhumaan yhtä aikaa eikä mistään mitä he sanoivat saanut selvää.

"Okei, yksi kerrallaan", Morgan sanoi lopulta ja viittoi Jamesia aloittamaan.

"Anteeksi, Alessia. Minun olisi pitänyt kuunnella ennen kuin aloin huutamaan", James sanoi purien poskeaan hermostuneena.

"Minä olen pahoillani myös. Me sovimme toimia tietyllä tavalla enkä minä kuunnellut", Alessia pahoitteli myös hymynkare huulillaan.

"Oliko se niin vaikeaa?" Seren kysyi huvittuneena kantaen taas pinoa kirjoja.

"Olenko minä ainoa, josta tuntuu, että Seren on aina kirjastossa, kun te tappelette?" Charlie kysyi ja muut kohauttivat olkiaan.