James Sirius Potter

Luku 4.

"Oletko huomannut Serenin käyttäytymisessä jotain outoa?" Alessia kysyi muutaman päivän päästä Jamesin ja hänen riidastaan.

"Hän on tiuskinut enemmän ja viihtynyt yksin kirjastossa", Dara nyökkäsi. "Mutta, jos se on on jotain vakavaa, varmaan hän olisi kertonut meille."

Alessia ei näyttänyt vakuuttuneelta, mutta ei jatkanut aiheesta.

"Meidän pitää kiirehtiä pvs-tunnille, minä haluan nähdä meidän uuden opettajan", Dara sanoi katsoen lukujärjestystä.

Heti, kun tytöt tulivat luokkaan, Charlie kiiruhti heidän luokseen.

"McGarmiwa on ilmeisesti päättänyt vaihtaa mielipidettään opettajien laadussa", poika sanoi helpottuneena. Alessia ja Dara katsahtivat luokan eteen ja tajusivat Charlien olevan oikeassa. Uusi opettaja oli lempeän näköinen, vaaleatukkainen nainen eikä hän voinut olla enempää kuin 30 vuotta vanha.

"Istukaa paikoillenne, kiitos", nainen sanoi ystävällisesti ja luokka istuutui hämmentyneenä paikoillensa. Yleensä heille huudettiin heti alkajaisiksi eikä puhuttu kuin vertaisilleen.

"Minun nimeni on Alysha Wright tai teille professori Wright", hän esittäytyi yhä puhuen ystävällisesti. "Minä opetan teille tämän vuoden ajan pimeyden voimilta suojautumista. Olen saanut käsityksen, että ymmärrätte nyt kaksintaistelun kokonaisuudessaan, mutta ette ole vielä käyneet läpi vielä suojelius-loitsua."

Luokka pudisti päätään kiinnostuneena. Ehkä tällä tunnilla kukaan ei päätyisi Sairaalasiipeen. Oven pamaus rikkoi innostuneen kuiskutuksen ja Seren juoksi luokkaan hengästyneenä.

"Anteeksi", tyttö sanoi selkeästi ja istui Daran viereen.

"Kaikki hyvin, neiti Lowe. Neuvoisin kuitenkin tulemaan ensi tunnilla ajoissa, sillä tämä on viimeinen vuotenne ja vuoden lopussa pidetään S.U.P.ER-kokeet", Wright sanoi ja Seren tunsi punastuvansa. Oli paljon helpompi olla myöhässä, kun hänelle huudettiin.

"Tietääkö täällä joku mikä suojelius on?" Wright jatkoi kuin mitään keskeytystä ei olisikaan ollut. James ja muutama muu viittasivat.

"Herra Potter?"

"Suojelius-loitsu on ankeuttajia vastaan käytettävä loitsu. Suojelius syntyy onnellisesta muistosta ja ottaa jonkin eläimen muodon", James kertoi tietävästi eikä Alessia voinnut olla pyöräyttämättä silmiään.

"Kyllä, sinun isäsi onkin kuuluisa suojeliuksestaan. Viisi pistettä Rohkelikolle", Wright sanoi mietteliäästi. "Pyytäisin teitä nyt harjoittelemaan suojeliuksen tekoa. Sanat ja sauvan liikkeen löytää sivulta 12?"

"Hän vaikuttaa kivalta", Dara kuiskasi. Alessia nyökkäsi yrittäen keskittyä suojeliuksen luomiseen. Hän ei ollut nähnyt koskaan luokkaa niin keskittyneenä. Ilmeisesti Wrightilla oli heihin hyvä vaikutus. Alessia ja Dara saivat aikaan molemmat hopeista hohdetta, mutta kummankaan sauvasta ei tullut kunnollista suojeliusta. James oli ensimmäinen, joka onnistui langettamaan omansa. Hänen, monen yllätykseksi, suojelius oli tiikeri.

"Olisin luullut, että hänelläkin olisi jokin hirvieläin", Alessia sanoi hiljaa, kun James katseli ylpeänä tiikeriään. Jamesin lisäksi tunnin aikana vain yksi korpinkynsiläispoika ja Seren onnistuivat luomaan omansa. Serenin suojelius oli korppi, joka nyt lenteli luokkahuoneen katon rajassa.

"Hienoa, suojelius-loitsu on vaativa loitsu enkä olisi odottanut edes näin monen onnistuvan", Wright onnitteli katsoen korppia, tiikeriä ja norppaa. "10 pistettä, neiti Lowelle ja herroille Potter ja Walker."

Seitsemäsluokkalaiset rohkelikot ja korpinkynnet lähtivät luokasta puhua pulputtaen.

"Milloin meillä on seuraava pvs-tunti?" Morgan kysyi ilmestyen tyttöjen taakse. Serenkin oli päättänyt liittyä tällä kertaa mukaan.

"Seuraavan viikon tiistaina", Seren sanoi ulkomuistista. "Eikö kukaan teistä vieläkään ole älynnyt harjoitella lukkariaan?"

"Ei", James sanoi virnistäen. "Morgan, Charlie, meidän pitää mennä."

Molemmat pojista nyökkäsivät ja sanoivat hyvästit tytöille ennen kuin lähtivät toiseen suuntaan.

"Minne he menevät?" Dara kysyi ihmetellen.

"Aiheuttamaan hankaluuksia", Alessia mutristi huuliaan. "Me jäämme jälkeen. Ketä kiinnostaa värjätä luihuiset kokonaan pinkiksi?"

James, Morgan ja Charlie suuntasivat kohti Kiellettyä metsää. He olisivat muuten ottaneet näkymättömyysviitaan, mutta Morgan oli kasvanut kesä aikana heitä pään pidemmäksi, joten Charlien ja Jamesin jalat näkyisivät sääreen asti.

"Minä olen yhä sitä mieltä, että meidän olisi mieluummin pitänyt etsiä sitä käytävää", Morgan intti, johon James pyöräytti silmiään.

"Vain yhdessä paikassa koko Tylypahkan alueella on vihreää tulta ja se on Kielletyssä metsässä", Charlie sanoi kymmenennettä kertaa. "Meidän kannattaa ensin käydä siellä."

"Ehkä meidän olisi kannattanut pyytää tytöt mukaan?" Morgan sanoi. Hän oli se heistä kolmesta, joka eniten vältti Kiellettyyn metsään menoa.

"Ei heitä olisi huvittanut", James sanoi oikopäätä, vaikka toivoi itsekin heidän olevan mukana. Seren oli kolme kertaa heitä parempi loitsuissa, Dara tiesi paljon taikaolennoista ja Alessia osaisi pitää huoleen, että heitä ei pelottaisi.

James ja Morgan astuivat metsään Charlien perässä ja he olisivat halunneet heti kääntyä takaisin, jollei Charlie olisi tarponut niin tarmokkaasti eteenpäin, että se näyttäisi pelkurimaiselta.

"Tulkaa nyt, se ei ole kovin syvällä metsää", poika huikkasi ja johdatti heidät luolan suulle, jonka sisältä lepatti vihreää valoa.

"Mitä me nyt tehdään?" James kysyi tahtoen pois metsästä niin pian kuin mahdollista.

"Lukitsemme osan tulesta purkkiin ja tutkimme mitä se on", Charlie sanoi aivan kuin asia olisi ollut sanomattakin selvä. "Odottakaa täällä, minä käyn hakemassa sen."

Hetken päästä Charlie tuli luolasta kalmankalpeana kädessään purkki jonka pohjalla paloi vihreä tuli.

"Mikä on?" Morgan kysyi huolestuneena.

"Minä tiedän mitä tämä on", Charlie sanoi ontosti. James ja Morgan katsoivat häntä kysyvästi, mutta Charlie pudisti päätään.

"Ei täällä, mennään takaisin linnaan."

Kun pojat olivat päässeet takaisin linnaan, Charlie alkoi selittämään.

"Tämä on myrkkytulta. Se joka koskee sitä kuolee erittäin hitaan ja kivuliaan kuoleman", Charlie selitti yhä olemattomasti.

"Minkä takia sitä on Tylypahkassa?" James kysyi hämmästyneenä ja samaan aikaan huolestuneena.

"Minkä takia kukaan ei huomannut, että yhden opettajan takaraivosta törrötti Voldemort?" Morgan mulkaisi häntä ärsyyntyneenä keskeytyksestä ja pyysi Charlieta jatkamaan.

"Sitä ei pitäisi olla enää olemassa. Viimeisetkin rippeet tuhottiin monta sataa vuotta sitten, kun jästien kutsuma rutto levisi keskiajalla", Charlie sanoi ja tuijotti purkkia.

"Sinua pelottaa, jos joku muu tietää siitä", James sanoi ja Charlie nyökkäsi.

"Minusta tuntuu, että on aika kertoa tytöille."