James Sirius Potter

Luku 3.

Seren, Dara, Charlie ja Morgan seisoivat hiljaisina pvs-luokan edessä.

"Meidän pitäisi tehdä jotain", Charlie sanoi lopulta.

"Meidän? Viikko sitten me ei voitu sietää toisiamme ja nytkö me ollaan yksi porukka?" Seren sanoi kylmästi. "Jos minä yrittäisin puhua kummallekkaan saisin heidät suuttumaan vielä enemmän."

Sen enempiä sanomatta, tyttö lähti mustat hiukset heiluen.

"Minä olen flunssassa - atshuu", Morgan tekoaivasti ja pakeni paikalta.

"Kai se on nyt meidän käsissä", Dara sanoi ja molemmat tekivät sanomattoman lupauksen. Olisi aika saada molemmat joukot yhteen.

Dara ja Charlie olivat sopineet vaihtavansa puolia. Dara puhuisi Jamesille ja Charlie Alessialle, kunhan he ensin löytäisivät hänet. Kummatkin olivat samaa mieltä, ettei ollut järkeä puhua heille samaan aikaan vaan Dara kävisi ensin selittämässä Jamesille Alessian käyttäytymisen, jota hän ei ollut suostunut edes selittämään Charlielle.

James makoili sängyllään katsoen kattoa, kun Dara tuli poikien makuusaliin. Hän käänsi päänsä oven suuntaan, mutta ei sanonut mitään.

"Sian isoveli kutsui Alessiaa Les:iksi", Dara sanoi ja istui viereisen sängyn laidalle.

"Joten?" James kysyi tunteettomasti.

"Hänen isoveljensä kuoli neljä vuotta sitten onnettomuudessa ja lempinimi muistuttaa häntä hänestä", Dara selitti ja Jamesin ilme pehmeni hieman. "He olivat hyvin läheisiä ja isoveljen kuolema oli hänelle iso isku."

"Miksei hän vain kertonut?" James kysyi yhä hiukan vihaisena Alessialle, mutta suurin viha alkoi jo laantua.

"Hän ei harrasta sellaista", Dara hymyili vinosti. "Charlie aikoo puhua hänelle, sillä ei Sialla tietenkään ollut minkäänlaista oikeutta puhua sinullekaan sillä tavalla. Ehkä te voisitte sen jälkeen sopia."

James mietti ajatusta ja nyökkäsi. Hänestä ei ollut koskaan ollut kiva riidellä jonkun kanssa kauan. Poika kyllä odottaisi myös tytöltä anteeksipyyntöä, mutta antoi Charlien puhua hänelle ensin.

Charlie oli löytänyt Alessian tähtitornista lähellä kaiteen reunaa.

"Yritätkö sinä pudota?" Charlie kysyi huvittuneena ja Alessia kääntyi hänen suuntaansa hämmästyneenä.

"Luulin, että sinä olisit ollu Dara", Alessia sanoi ja kurtisti kulmiaan epäilevästi.

"Hän on puhumassa Jamesin kanssa", Charlie sanoi välinpitämättömästi. Sanojen myötä Alessian ilme kiristyi.

"Sinä sanoit hänelle aika ilkeästi", Charlie sanoi suoraan. Alessia nyökkäsi hänen hämmästykseksi.

"Minun ei olisi pitänyt", tyttö myönsi järkevästi, mutta ilme yhä koveni. "Mutta hän ei tiedä mitä se nimi tarkoittaa."

"Itseasiassa tietää, Dara sanoi kertovansa hänelle", jotenkin Charliesta tuntui, että Alessialle kannatti mieluummin puhua totta kuin jäädä kiinni valheesta.

"Minä tapan hänet tämän jälkeen", Alessia mutisi hiljaa. "Oliko jotain muuta?"

"Joo, voisitko ehkä pyytää anteeksi Jamesilta?" Charlie kysyi. Alessia näytti ensin vastahakoiselta, mutta nyökkäsi sitten.

Kun Morgan oli karannut Daran ja Charlien luota, hän oli päättänyt mennä huispauskentälle. Ulkona kuitenkin satoi eikä häntä huvittanut saada suihkua, joten hän vain käveli Tylypahkaa ympäriinsä. Dara ja Charlie olivat varmasti rauhoittelemassa Jamesia ja Alessiaa, jotka melko varmasti mököttivät, mutta Morganilla ei ollut hajuakaan mitä Seren teki. Jos hänen olisi pitänyt arvata, varmaan kirjastossa salaisten kirjojen osastolta, mutta hänestä ei tuntunut oikealta.

Ajatuksissaan Morgan oli melkein kävellyt edessä olevaa ovea päin, jota hän olisi voinut, ei ollut siinä ennen. Ei ollut ihmeellistä, että Tylypahkassa ilmestyi uusia ovia ja huoneita, joten Morgan ei ollut moksiskaan. Ovi vanha, puineen kaariovi, jossa oli pronssinen lukko.

"Alohomora", Morgan sanoi selkeästi ja lukko avautui napsahtaen. Lukko näytti olevan aikakaudelta, jolloin ei ollut vielä tiedetty miten alohomoran käyttö voidaan estää.

Morgan oli ehtinyt astua muutamaan askeleen synkkään käytävään, jota varjostivat vihreänä lepattavat tulet, kun hän kuuli nimeään huudettavan takaansa. Minerva McGarmiwa käveli häntä kohti kapeat huulet tiukkana viivana.

"Miksi luulet, että sinulla on oikeus mennä sinne, herra Wood?" McGarmiwa kysyi tiukasti.

"Minä-", Morgan aloitti, mutta rehtori nosti kätensä hiljentymisen.

"Jälki-istuntoa tänä iltana, herra Wood", professori sanoi. Käytävän piti olla hyvin salainen paikka ja Morgan lupasi mielessään, että tulisi tutkimaan sitä vielä parempaan aikaan.

Alessia ja James olivat sopineet tapaavansa kirjaston edessä.

"Olen pahoillani", Alessia aloitti muodollisesti ja persoonattomasti.

"Minä myös", James tunnusti. "En tiennyt isoveljestäsi."

"Minun olisi pitänyt kertoa", Alessia sanoi rentoutuneemmin. "Et sinä osaa lukea ajatuksia eikä minun olisi pitänyt sanoa niin ilkeästi."

"Kaikki unohdettu", James huitaisi kädellään ilmaa ja he jakoivat ensimmäisen vapautuneen hymynsä.

"Saittehan te sen sitten sovittua", Seren tuli kirjaston ovista aiheuttaen molemmille sydänkohtauksen. James ja Alessia eivät kuitenkaan voineet, kun vain huolestua, kun näkivät mitä kirjoja Seren kantoi. Monimutkaisista pimeyden voimista kertovia kirjoja.