Rewrite The Stars | Aleksi x reader

Luku 3 Sipsihylly

-Y/n-

Bussi ajoi kohti pysäkkiä, jossa minun täytyisi jäädä. Painoin stop-nappulaa ja bussi kaarsi pysäkille. Nousin ylös ja ovet avautuivat. Lähdin matkalaukkuni kanssa kävelemään kohti Nummelan prismaa.
Kauppaan päästyäni otin korin toiseen käteeni ja toisella kädelläni raahasin matkalaukkua. Kauppa oli edelleen samanlainen, onneksi, sillä en olisi jaksanut alkaa etsimään tuotteita niiden uusilta paikoilta.
Aluksi menin leipähyllylle, koska halusin ostaa kunnon kovaa ja tummaa ruisleipää, jota Meksikossa ei ollut tarjolla. Yksi niistä asioista, joita on tullut todella kova ikävä Meksikossa asustellessani on juuri ruisleipä. Toinen asia on salmiakki, joten menin hakemaan sitäkin.

Pyörin kaupassa kuin päätönkana. En jostain syystä onnistunut kulkemaan kaupassa missään loogisessa järjestyksessä. Mietin vielä lyhyttä ostoslistaani ja muistin, että ne sipsit ja kahvinporot. Lähdin ensiksi suunnistamaan kohti sipsihyllyjä. Saavuin määränpäähän ja aloin miettimään mitä haluaisin tänään rouskutella leffan aikana. Samalla kun valitsin sipsipussia ystäväni Luna soitti minulle.
"Moikka. Mitäs sulla?" Kysyin ja jatkoin sipsien valikoimista.
"Eipä tässä mitään. Sä oot nyt Suomessa. Mitäs ajattelit tehä illalla?" Hän uteli.
"No äippä ajatteli et pidetään leffailta iha vaa kotona." Vastasin. Tuon lauseen sanoessani otin suuren askeleen taaksepäin näkemättä, jos selkäni takana olisi joku ja tottakai minun tuurillani olikin. Törmättyäni johonkuhun säikähdin, naamani punastui tomaatiksi ja jähmetyin muutamaksi sekunniksi. Nolostun niin helposti tällaisissa tilanteissa. Kun käännyin näin mustahiuksisen pojan, jolla oli päällään musta huppari, mustat farkut, mustat maiharit ja musta pipo. Jäin tuijottamaan häntä suoraan silmiin noin kolmeksi sekunniksi, kunnes havahduin ja tajusin etten voi jäädä vain yht'äkkiä tuijottamaan jotain tuntematonta ihmistä ja tajusin myös, että ystäväni huhuilee minua puhelimessa. Käänsin pääni nopeasti takaoikealle.
"Hei sori mun on nyt pakko lopettaa, moikka." Sanoin puhelimeen hätäisesti, katkaisin puhelun ja pian olimme taas kasvotusten. Kumpikaan meistä, ei tuo poika enkä minäkään sanonut sanaakaan hetkeen, tuijotimme vain toisiamme. Olin uppoutunut täysin hänen upeisiin sinisiin silmiinsä, mutta havahduin, kun tuo poika sanoi jotakin.
En saanut selvää mitä hän sanoi, mutta minun oli pakko sanoa jotain takaisin.
"A-anteeks mun ois pitäny kattoo eteeni t-tai siis taakseni." Hymähdin nolostuneena.
"Ei se mitään. Ois munki pitäny huomioida muut paremmin." Tuo poika sanoi katsoen minua ensikisi silmiin, mutta sitten katseensa putosi jalkoihinsa. Häntäkin nolostutti.
"Aa joo tai siis mä tästä meenkin nyt." Sanoin ja lähdin nopeasti pois tästä kiusallisesta kohtaamisesta ottaen vain jonkun sipsipussin mikä käteeni sattui.

Kävelin todella nopein liikkein kassoille, koska pakokauhuni sai vain enemmän valtaa kehossani. Tyhjensin korin sisällön liukuhihnalle sekä otin muovipussin hihnan alapuolelta ja siirryin maksamaan edellä olevan ihmisen mentyä pakkaamaan ostoksiaan.
"Kuusi euroa ja kolmekymmentä senttiä." Kassamyyjä ilmoitti.
Nyökkäsin ja maksoin ostokset lähimaksulla. Myyjä antoi kuitin ja menin pakkaamaan ostoksiani.

Kaupasta lähdettyäni päätin kävellä kotiin, koska en jaksaisi odottaa seuraavaa bussia eikä asunto edes sijainnut kaukana. Laitoin kauppakassin matkalaukkuni kahvaa vasten nojaamaan ja lähdin kävelemään kohti kotia miettien mitä juuri äsken tapahtui.

Kiitos super paljon teille ketkä on lukenu tätä!<3 En todellakaa oottanu, että joku lukis tätä. Kommentoikaa vaikka et mitä pidätte tästä storysta. Ja tykkäystä voi osottaa myös painamalla sitä tähtee. Kiitos:)