Rewrite The Stars | Aleksi x reader

Luku 8 Aleksi Kaunisvesi

-Y/n-

Kun olin päässyt takaisin kotiin tältä mahtavalta Helsingin reissulta, olin pelkkää hymyä. Äitikin oli ihmeissään kysynyt, että mikä noin hymyilyttää. Olin vastannut vain, että kiva takki löytyi, mikä olikin tavallaan yksi syy. Samanlainen kuin Aleksilla, uudella tuttavuudellani. Mahtavaa tietää hänen nimensä. Nyt kaikki tuntuu jotenkin selkeämmältä.

Kotona söin jotakin äidin tekemää ruokaa (joka oli taivaallista, jos mietin näitä parin vuoden ruokia mitä olen yrittänyt itse väännellä Meksikossa). Tämän jälkeen olin melkeinpä juossut huoneeseeni ja laukulleni, josta kaivoin nopeasti puhelimeni, jospa Aleksi olisi laittanut jotain viestiä. Harmikseni ei ollut. Ymmärrän sen kyllä ihan hyvin, ei hän heti niin tekisi. Olin itse vain liian innoissani.

Menin instagramiin, koska minulle oli tullut ilmoitus "lunahaapala merkitsi sinut julkaisuun." Voi ei, mitä nyt taas. Kävin katsomassa kuvan, joka ei ollutkaan niin paha, onneksi. Yleensä olen kuvissa aivan perunan näköinen. Tämä oli niihin verrattuna hyvä. Päätin tykätä kuvasta ja kommentoida siihen punaisen sydänemojin.

Menin yhteystietoihini, Aleksin yhteistietojen kohdalle. Siinä luki Aleksi Kaunisvesi. Kyllä, hän kertoi myös sukunimensä. Hetken tutkiskelun jälkeen menin takaisin instagramiin ja kirjoitin hakukenttään Aleksi Kaunisvesi. Tuon nimen ajatteleminenkin sai hymyn huulilleni. En voi uskoa, että muutamia päiviä sitten ajattelin vain, että hän oli se tyyppi johon törmäsin kaupassa, mutta nyt puhuin hänelle ja hän vaikuttaa todella kivalta tyypiltä. Löysin muutaman profiilin, jotka olivat... fanikäyttäjiä? Mitä ihmettä. Yhden käyttäjän nimessä luki "alex mattson fan" ja profiilikuvana oli Aleksi hymy huulillaan. Minuakin alkoi hymyilyttää, kun katsoin tuota mustahiuksista, hymyilevää poikaa. Vai pitäisikö minun sanoa miestä? No kuitenkin. Pyyhin hakukentästä edellisen hakuni ja kirjoitin siihen "alex mattson". Heti ensimmäisellä käyttäjällä oli kuvanaan Aleksi ja nimen perässä oli sininen pallo. Siis onko hän kuuluisa? Painoin profiilista ja hänellä oli 50 000 seuraajaa. Suuni loksahti auki. MITÄ IHMETTÄ OIKEASTI? Ei hän minulle kertonut, että hän on kuuluisa.
Katsoin kuvia alaspäin ja huomasin, että hänellä oli kuvia, joissa hän soitti jotain. Onko hän siis muusikko?
Mitä alemmaksi menin, sitä enemmän sain tietoa hänestä. Hän siis on musiikin tuottaja ja dj ja hänellä on omiakin biisejä. Ja hän on bändissä nimeltä Blind Channel. Tätä en osannutkaan odottaa. Mutta siistiä. Ehkä jonakin päivänä kun olemme hyviä ystäviä niin voin mennä hänen studiolleen ja katsella kun hän tekee musiikkia.

Aikaa oli vierähtänyt melkein tunti. Minähän olen kauhea stalkkeri. Nauroin itsekseni hetken, kunnes suljin puhelimeni, mätkähdin makaamaan sängylleni ja suljin silmäni. Ja ei kauaa mennyt, kun puhelimeeni taas tuli uusi ilmoitus. Tällä kertaa se oli teksiviestin ääni, eikä minkään muun lataamani sovelluksen. Päätin siis katsoa, koska se oli varmasti joltain ystävältäni. Ja niinhän se olikin. Uudeltä ystävältäni, Aleksilta.
Hymy nousi kasvoilleni taas kerran, nyt jo aivan korviini asti. Viestissä luki:
"Moikka:) tää on varmaa oikee numero? Haluun vaa varmistaa etten ala viestittelee jonku tuntemattoman kaa:D"
Voi että kun hän osaakin olla huomaavainen. Kirjoitin vastaukseksi:
"Hei vaan ja joo, ihan oikee numero on:D Millos mennään sinne kahville? Saat kertoo mulle enemmän tosta sun ammatistas"
Lähetin viestin ja jäin odottamaan vastausta, kunnes tajusin, mitä menin juuri tekemään. Nyt hän ihmettelee mistä sain tietoa hänestä ja hänen ammatistaan, ei hän minulle siitä silloin puhunut. Voi ei. Nyt hän ajattelee varmasti, että olen joku stalkkeri. Voi perseen perse.
"Ammatista? Mites sä oot siitä saanu jotain selville? Onkos instagram tähän vastaus?:D" Hän vastasi.
"No joo... Mut kaikkihan nykyään silleen tekee. Ja olin muutenki vaa menossa laittaa sulle seuraamispyynnön ennen ku näin et sulla onki julkinen käyttäjä. Senkin kuuluisuus." Vastasin hänen edelliseen viestiinsä. Minusta tuntui, että sain tilanteen edes jotenkin pelastettua.
"No joo, ehkä se on tätä päivää seurata tuttavia instagramissa. Mutta nii joo se kahvi. Käykö sulle jo ihan huomenna?" Hän kysyi.
Vatsassani muljahti ikävästi. Huomennako jo? Minua jostain syystä jännitti jo nyt. Hänen näkeminen. Me kaksin... No mikä ettei!
"Joo huominen käy loistavasti:D" näpyttelin vastauksen kädet pienesti täristen.
"Jes, mahtavaa! Laita mulle vaikka vielä tänään illemmalla sun osote niin voin tulla hakemaan sut huomenna, jos käy?" Hän ehdotti. Hän tulisi hakemaan minut. Kuinka ystävällistä. Hän on kunnon herrasmies.
"Joo käy tosi hyvin." Vastasin nopeasti.

Viestittelimme vielä tämän jälkeen noin tunnin verran. Aika vain vierähti nopeasti. Hänen kanssaan kaikki sujui niin helposti.
Makasin sängylläni selälteen silmät kiinni. Mietin huomista ja häntä. Aleksia. Aleksi Kaunisvettä.

Sen tiesin, että olin tustustumassa todella mahtavaan tyyppiin.

En oikolukenu tätä ja tän luvun kirjottaminen oli jotenki tosi tönkköö. Mut tässä tää nyt kuitenki.
Sanon jo valmiiks et en tiiä tuleeko tätä enää tällä viikolla ku mennään mökille ja siellä on paaaaaljon kaikkee. Katsotaan katsotaan...
Ja kiitos taas lukemisesta<333