Luku 6 Ei voi olla

601 29 8
                                    

-Y/n-

Aamulla heräsin jo aikaisin, noin kahdeksalta, sillä olin nukkunut edellisenä iltana "päiväunet". Katsoimme kylläkin elokuvaa, mutta puolenvälin jälkeen silmäni kieltäytyivät pysymästä auki. Jätin elokuvan kesken ja lähdin pesemään kasvot, harjaamaan hampaat ja nukkumaan.

Oli lauantai-aamu. Tänään tarkoituksenani oli mennä Lunan kanssa Helsinkiin ostoksille. Hän tarvitsi itselleen jonkun kesäisen, mutta juhlallisen mekon pikkusisaruksensa rippijuhliin. Minä taas lupasin lähteä makutuomarikseen ja jos nyt jotain sattuisinkin löytämään voisin ostaa sen. Olin vähän miettinyt, että voisin haluta uuden nahkatakin, sillä olin kuluttanut vanhani täysin puhki.

Lähdin huoneestani pesemään kasvoni kylmällä vedellä ja harjasin hiukseni. Menin keittiöön eikä siellä ollut ketään. Vanhempani nukkuivat vielä sikeitä uniaan. Ihan hyvä vaan, sillä en olisi heti aamusta halunnut jutella kenenkään kanssa. Aamuisin olin vähän äkäisempi tapaus.

Olin menossa avaamaan keittiönkaappia, jossa yleensä kahvinporot olisivat, mutta huolimattomuuteni takia niitä ei ollut. Päätin keittää kahvin sijasta teetä. Laitoin veden kiehumaan ja kaivoin kaapista rasian, jossa oli teepusseja. Vanhempani ovat enemmän kahvi-ihmisiä, joten rasia oli aika tyhjä. Otin muumiteetä.
Teetä juodessani otin leipäkorista ostamaani ruisleipää ja laitoin siihen rasvaa sekä kinkkua. Aamupalaa syödessä viestittelin Lunan kanssa, sovimme vain että menisin Lunan kämpille ja sieltä lähtisimme kohti Helsinkiä.

Aamupalan jälkeen lähdin takaisin huoneeseeni. Etsin kuulokkeeni ja laitoin puhelimestani spotify-listani satunnaistoistolle. Musiikkia kuunnellessani etsin vaatteita matkalaukustani, jotka laittaisin ylleni. Halusin panostaa asuuni toden teolla.
Aluksi musiikki alkoi keinuttelemaan lantiotani kevyesti sen tahtiin. Pian kuitenkin huomasin tanssivani kuin mikäkin hullu. Tanssin todellakin kovaa ja olin kiinni tässä tilanteessa, koska en huomannut että isäni oli huoneeni oviaukolla. Kääntävällä tanssiliikkeellä (mikä oli mielestäni erittäin tyylikäs) huomasin, kuinka isäni katsoo minua silmät pyöreinä. Naamani lehahtaa välittömästi punaiseksi kuin paloauto.
"Joku on ainakin herännyt hyvällä päällä." Isäni sanoi naurahtaen.
"No joo." Raaputin niskaani nolostuneena. "Oliks sulla jotain asiaa?" Lisäsin edelliseen lyhyeen lauseeseeni.
"No eipä mulla mitään, tulin vaa kattoo, että mikä ihmeen ryminä täältä kuuluu, mutta se selvisikin jo." Hän sanoi vieläkin huvittuneena ja alkoi jo sulkea ovea perässään.
"Okei. Hei oota!" Sanoin nopeasti ennen kuin hän oli kerennyt sulkea ovea kokonaan. Hän avasi oven taas sepposen selälleen.
"Mä meen tänään Lunan kans Hesaan. Sanoinki tästä jo äidille, mutta se ei varmaan sulle tästä oo vielä maininnu." Tuntui kuin olisin ollut taas teini ja kertomassa vanhemmille hurjista suunnitelmistani.
"Joo ei oo. Mutta hyvä tietää. Nyt meen." Hän sanoi minulle. Nyökkäsin vastaukseksi ja hän sulki oven perässään.

Pari tuntia kerkesi vierähtää nopeasti ja nyt olimmekin jo Helsingissä. Olimme saapuneet junalla ja kävelimme poispäin rautatieasemalta. Siinä sitten suunnittelimme, että minne mentäisiin ensiksi. Päätimme mennä ihan vanhaan kunnon tuttavuuteen eli H&M:ään.
Astuimme liikkeeseen ja menimme suoraa päätä mekko-osastolle. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun Luna jo kiljui innoissaan pomppien ja osoitti kukkakuosista mekkoa.
"Kato miten hieno!" Hän huusi innostuneena.
"Onhan se. Käy kokeilee sitä." Vastasin muka innostuneen kuuloisena, vaikka minulla ei ollutkaan ihan samanlaista intoa mekkoa kohtaan.
"Joo. Tuu sinne sovituskoppien luokse myös et voit antaa mielipiteen." Hän sanoi ja lähti iloisesti hyppien kohti sovituskoppeja minä perässään puolijuosten.

Mekko oli hänelle sopiva ja kun lähdimme pois liikkeestä hän selosti minulle, kuinka hän aikoo pitää mekkoa myös muuten vaan eikä pelkissä rippijuhlissa.

Nyt oli aika mennä Stockmannille etsimään minulle nahkatakkia. Hyppäsimme ratikkaan, vaikka matka olikin lyhyt ja pääsimme istumaan, sillä vaunu oli aika tyhjä. Juttelimme Lunan kanssa kaikkea mahdollista, kunnes emme keksineet enää keskusteltavaa ja katselimme ikkunasta maisemia. Korviini osui takana olevien kahden miehen keskustelu. He puhuivat musiikista ja kuinka he voisivat pitää treenit tänään illemmalla.
"Siis voidaanko mennä ostaa mulle nahkatakki kun tarttisin uuden?" Toinen miehistä kysyi. Mikä sattuma, olin itse tekemässä samaa, mietin hymyillen. Hymyni kuitenkin hiipui kun tajusin. Tuo ääni kuulosti hyvin tutulta. En saanut ääntä muodostettua jonkun kehoon, joten päätin katsoa. Ei voi olla. Se oli se sama poika, johon törmäsin kaupassa. Mikä sattuma ja mikä tuuri.
"Joo, mennään vaa." Toinen miehistä vastasi. Hänellä oli pidemmät ja vaaleammat hiukset ja hänellä oli piiitkät jalat. Näytin varmaan aivan hölmöltä, kun tuijotin heitä suu auki. Onneksi he eivät huomanneet.
Ajatukseni keskeytti, kun ratikka pysähtyi. Se oli meidän pysäkki. Luna nousi ensin ja minä heti perään. Ohitin hänet ratikan käytävällä ja vedin häntä hihastaan perässäni ulos. Hän katsoi minua ihmeissään.
"Mitä sä teet?" Hän kysyi ihmeissään, kun vedin häntä perässäni kuin hidasta laiskaa koiraa.
"Mä selitän kun ollaan sisällä." Hymähdin.

Kun olimme päässeet stockalle sisälle aloin selittämään kauppareissuani Lunalle. Hän katsoi minua hämmästyneenä.
"Siis oikeestikko? Sama tyyppi?" Hän kysyi suu auki hymyillen.
"Jeps. Sama tyyppi. Ostamassa vielä nahkatakkia." Vastasin huokaisten. Luna kyseli minulta vielä kysymyksiä, kunnes hän poikkesi matkasta ja meni katselemaan itsekseen jotain vaatteita. Minä lähdin kävelemään nahkatakkiosastolle.
Lompsin rennosti päämäärääni kohti, kunnes jalkani töksähtivät paikoilleen eikä suostuneet enää liikkumaan. Ei voi olla. Ei voi olla taas. Ei vaan voi. Tuijotin taas suu auki ja silmät pyöreinä eteeni. Sydämeni hakkasi jostain syystä tuhatta ja sataa. Siinä hän taas oli. Tämä mysteerinen poika, joka on aina samassa paikassa kuin minäkin.

Hei taas. Kiitos taas ihan älyttömän paljon lukemisesta, kohta jo 400! En voi kiittää teitä tarpeeks. Jos haluutte nii kertokaa vaikka kommenteissa et mitä pidätte tai voihan sinne muutakin kirjotella. Myöskin tolla tähdellä voi osottaa tykkäämistä. Eipä mulla muuta. Ihanaa päivän jatkoa sulle<3

Rewrite The Stars | Aleksi x readerWhere stories live. Discover now