Heti aluks sanon, että tää biisi mikä tulee ilmi tässä luvussa on siis Aleksin biisi Anything. Eli se biisi on oikeesti olemassa. Nyt se tulee vaan vähän erilailla ilmi:)
-Y/n-
Aamuaurinko alkoi paistaa läpi silmäluomieni. Aloin raottaa toista silmäluomeani. Pian kuitenkin silmäni olivat apposen auki. Tuijotin edessäni olevaa ihmistä. Aleksia. Mitä ihmettä minä täällä vieläkin teen?
"Huomenta!" Aleksi sanoi iloisesti vierestäni ja täysin normaalisti, aivan kuin tämä olisi normaalia, että herään hänen sängystään.
"Huomenta. Aleksi, mitä ihmettä mä teen täällä?" Kysyin ihmeissäni.
"Sä nukahdit siihen nojatuolille. Ajattelin että sun olis parempi ja kivempi nukkuu sängyssä eikä siinä tuolissa niskat jumissa." Hän vastasi. "Ja en viittiny herättää sua, joten kannoin sut siihen nukkumaan." Hän lisäsi.
"Okei? Missä sä sitten nukuit?" Kysyin ihmeissäni.
"Mä nukuin sohvalla." Hän sanoi haukotellen ja venytellen käsiään.
"No mutta mitä sä siinä sitten teet?" Kysyin pää kallellaan tuolta räjähtäneeltä pojalta, jonka naama punastui sekunneissa. Hän jähmettyi paikalleen.
"No siis... mä olin vaan... mä tiiätkö... mä olin ettimässä jotain vaatteita mun kaapista ja päätin vaan istahtaa tähän sängylle ja sitten sä heräsit." Aleksi selitti nolostuneena.
"Okei." Vastasin nopeasti. Käännyin sängyssä ja nousin istumaan sen laidalle hymy korvissa asti. Tiesin, että hän oli katsellut minua nukkuessani. Ja olin nukkunut Aleksin luona ja vielä hänen sängyssään.
...
"No mut ethän sä nyt noin voi tehdä!" Aleksi huusi minulle ja paiskoi kätensä reidelleni. Istuimme hänen sohvallaan kuuntelemassa musiikkia.
"No mutta se oli ihan huono kohta. Ei kukaan sitä jaksa kuunnella." Selitin nauraen Aleksille, joka katsoi minua murhaavalla katseella.
"No eikä ollut. Siinä oli just tulossa hyvä kohta ja sä skippasit sen!" Aleksi selitti muka loukkaantuneena.
"No voi anteeksi 'herra pidän tylsästä musiikista'." Sanoin pyöräyttäen silmiäni. Katsoin Aleksiin päin. Hänen suunsa oli apposen auki loukkaantuneisuudesta ja hän kääntyi istumaan selkänsä minuun päin. Nauroin taas kuin jokin pikku lapsi.
"Anteeks Aleksi. En mä tarkottanut sitä." Sanoin anelevasti nauruni rauhoituttua. Jäin odottamaan vastausta tässä piinaavassa hiljaisuudessa. Olin jo kääntämässä katsettani pois Aleksin selästä, kunnes hän nousi nopeasti parempaan ryhtiin istumaan, kääntyi minuun päin ja katsoi minua suu auki hymyillen.
"Nyt sinä pysyt siinä!" Hän huusi innostuneena. Hän nousi ja pinkosi pikku studiolleen. Huoneesta kuului kolinaa, kun hän etsi sieltä jotakin. Hän palasi kone ja piuha kädessään, istui töksähtäen olohuoneen lattialle ja yhdisti koneen ja kaiuttimet piuhalla yhteen.
"Aleksi mitä sä teet?" Kysyin tuolta pojalta joka selasi konettaan keskittyneesti kieli huuliensa välissä. Hän ei vastannut mitään. Hän nousi ylös koneensa kanssa, laski sen pöydälle ja painoi space-näppäintä. Sitten hän tuli istumaan viereeni.
"Tää on vaan pieni demo sulle tehdystä biisistä." Aleksi vastasi vihdoin. Ensimmäiset soinnut alkoivat kuulua. Tuijotin häntä suu auki. En pystynyt hetkeen edes liikkumaan, kunnes Aleksi heilutti kättään naamani edessä.
"Siis mitä. Mulle? Millon sä oot tän tehny?" Kysyin ihmeissäni. Tekikö hän minulle oikeasti biisin?
"Joo, sulle. Tein tätä sillon eilen illalla. Se ei vielä sillon tietenkään kuulostanu tältä, mutta tein sitä yöllä vielä." Hän sanoi tyytyväisenä. "Ja tähän tulee sitten vielä laulu." Hän jatkoi.
"Siis ei voi olla. Tää on ihana!" Huusin iloisena Aleksille ja syöksyin halaamaan häntä. Ensimmäistä kertaa. Ai että hän tuoksui hyvälle. Mitä ihmettä nyt taas y/n. Ryhdistäydy!
"Kiva että tykkäät." Aleksi sanoi halauksemme päätyttyä. Yhtäkkiä Aleksi alkoi hyräilemään demonsa päälle jotain. Sekin kuulosti taivaalliselta.
"So don't look down
I will give you anything
Second time around
I will give you anything
We can go up high, high, higher
We can go up high, high, high
So don't look down
I will give you anything
Yeah, anything." Aleksi lauloi pienesti hymyillen.
"Noiko sanat siihen tulis?" Kysyin ihaillen.
"Joo. Jotain tommosia mä ajattelin. Mutta eka pitäis laulaja löytää. Mulla on kyllä jo yks mielessä." Hän vastasi hymyillen.
"En kai vaan minä?!" Kysyin jo säikähtäen.
"No et sinä, senkin höpsö!" Aleksi nauroi. Jäimme kuuntelemaan hiljaa demoa loppuun. Minun demoani.
Hei taas piiiiitkästä aikaa. Tässä on nyt ollu vähä taukoa riparin ja mökkeilyn takia. Joten sori siitä.
Jotenki tuntu et tän luvun kirjottaminen oli tosi vaikeeta, mut tässä tää silti.
JA KIITOS LUKEMISESTA IHANUUDET<33333
YOU ARE READING
Rewrite The Stars | Aleksi x reader
RomanceY/n asuu ulkomailla, Meksikossa. Hän lähtee Suomeen Nummelaan tapaamaan vanhempiaan pitkästä aikaa. Nummelan prismassa hän törmää poikaan, jota hän ei ollut ennen tavannut. Nopea kiusallinen kohtaaminen jää vaivaamaan y/n pitkäksi aikaa, kunnes hän...
