Feel Nothing // Y/N & Joel

( 3 ) Rakastan sua.

(TW)

"Joo. Tota pystyyks joku heittää mut himaa?" Kysyn vähän epäroiden. "Juu, mä voin." Joel vastaa. Sanon kaikille heipat ja meen Joelin autoon. Joel tulee myös autoon, käynnistää sen ja lähtee ajamaan. Autossa on hetken aika hiljasta, kunnes Joel laittaa radion päälle. Sieltä alkaa soimaan meidän Feel Nothing biisi. "Millä vitun tuurilla?" Joel naurahtaa. "En tiiä." Hymähdän. "Tuliki mielee, mikä sun lempi biisi meiän bändilt on?" Joel kysyy. "Öhm, ehkä tää." Vastaan. "Ai Feel Nothing? Onks sil jotain syvempää tarkotusta miks se on sun lemppari?" Joel kysyy kiinnostuneena samalla hörppien kahviaan jonka osti junasta. "Ei oo." Yritän kuulostaa mahollisimman uskottavalta. Oikeestihan sillä on tarkotus. Varsinkin tää kohta.

Are we people or just plastic?
So stupid and sarcastic
Passive or on acid
Please someone tell me why I'm so
Full of myself and my emptiness, I can't fill these holes
Even though I'm living in the middle where the party's at I feel so alone
Got about a thousand friends more followers but I'm on my own

Oikeestaan mähän tota olin myös kirjottamassa. Vähän piilotetumpi tapa ilmasta tunteita. Huokaisen ja käännän mun katseen ikkunasta ulos. Auto menee aika kovaa, nimittäin puut vilisee silmissä. Tai siis, tietenkin autot menee kovaa. Mietin mitä jos aukasisin ton oven. Irrottasin turvavyön ja heittäytyisin vaan tielle. Luultavasti kuolisin. Toivon mukaan joku auto ajais viel yli. Ihan sama. "Y/N mun pitäis puhuu sulle yhest jutust." Joel huokaisee. "Mm, mistä?" Kysyn hieman epäroiden. Joel pysäyttää auton ja ottaa syvään henkeä. "Siit baari-illast. Mun ei oikeesti ollu tarkotus kuulostaa vihaselta tai mitään, mietin vaan että ootko sä niin kännis että suutelisit mua. Nimittäin mul on tunteita sua kohtaan. Enemmän kun kaverina. Joten aattelin että jos oisit selvinpäin et tekis nii." Joel sanoo. "Oh. Oikeesti? Mä en tiiä mitä sanoo." "Älä sano mitään" Joel sanoo ja kurottuu suutelemaan mua. Otan suudelman vastaan ja laitan mun kädet Joelin niskan taakse. Hymy nousee huulilleni pitkästä aikaa. Joel hymyilee myös. "Pitäskö meiän jatkaa matkaa, en haluu tästä mitää 24h autossa haastetta." Naurahdan. "Joo, jatketaan vaa." Joel vastaa ja lähtee ajamaan. Koko loppumatka meni aika nopeesti. Oon pitkästä aikaa myös ilonen. Ollaan mun talon luona ja Joel pysäyttää auton. "Moikka, nähään sit kahen päivän pääst treeneis." Joel sanoo. "Joo. Moikka!" Vastaan Joelille ja nousen ulos autosta. Joel käynnistää auton ja ajaa pois. Ai että. Kaivan avaimet laukusta ja meen sisälle. Otan kengät pois ja alan purkaa laukkuja. Huomaan taas mun lääkkeet. En oo ottamassa niitä. Laitan ne mun lipastoon. Samassa lipastossa mulla on monen vuoden lääkkeitä. Vanhoiks menneitä. Joistakin lääkkeistä en ees tiedä mitä ne on tai mihin tarkotukseen, mut mua ei sinänsä kiinnosta. Sain laukut purettua joten otan puhelimen taskusta ja avaan iigeen. Aattelen kattoo oisko jotkut tehny musta vaikka piirrustuksia, mutta ei. Eikä mitään muutakaan. Yksityisviesteis on sentää jotai, joten avaan ne.

"Helvetin läski"

"Miks liityit bc vitun pelle"

"Hitto, kukaa ei jaksa kattoo sun naamaa"

"Miten ne muut jaksaa sua?"

Yritän hengittää syvään ja olla itkemättä. Ne on vaa kateellisia right? Mut miks sit ei oo tullu mitää muuta kun vihaa? Ei mitään positiivista. Kyyneliä vierii poskilleni tasaiseen tahtiin. Näkökenttä sumene kyynelistä. Avaan saman lipaston jossa lääkkeet on ja otan sieltä keittiöveitsen. Meen vessaan ja meen istumaan mun kylpyammeeseen. Mietin missä ois hyvä kohta tehä viilto, päädyn ranteeseen. Vedän syvään henkeä ja alan vetelemään hitaasti viiltoja. Molempiin ranteisiin. Rakastan verta, vaikka se vähän hassulta kuulostaakin. Oon istunu ammeessa jo tovin, joten ajattelen nousta. Kävelen lääkekaapille, siellä mulla on sideharsoo. Nappaan sideharson ja kiedon sitä mun viiltojen ympärille. Ois ehkä kannattanu puhistaa eka, mut meni jo. Menen takaisin mun makuuhuoneeseen ja vedän peiton päälle. Itkien uneen, taas kerran.

Herään sängystä kylmä hiki otsalla. Pyyhkäisen hikeä otsaltani ja nousen istumaan. Katson ranteitani, sideharso on ihan veressä. Menen vessaan ja irrotan sideharson. Mun ranteet näyttää karseilta. Mun on pakko mennä suihkuun. Suihkussa käytyäni, menen takaisin makuuhuoneeseeni. Mietin mitä vaatteita laittaisin. Ehkä semmoset kivat farkut? Nah, en mä tee tänään mitään niin mihin mä farkkuja. Päädyn lopulta mustaan huppariin ja verkkareihin.

Oon harjaamassa mun hiuksia, kun kuulen ovikellon soivan. Avaan oven ja siinä seisoo Joel. (Toi rimmas) "Moi, mitä sä täällä?" Kysyn Joelilta samalla halaten tätä. "Aattelin tulla pitää seuraa, jos siis neidillle käy?" Joel vastaa samalla halaten mua takas. "Joo tottakai, tuu sisään," Vastaan irrottauduani halista. Joel jättää kenkänsä eteiseen ja astuu olohuoneeseen. "Sul on cool kämppä muute, en oo ennen ees kiinnittäny huomiota tähän." Joel kehuu. "Haha, kiitti." Vastaan. Joel hypähtää sohvalle. "Pehmee sohvaki" "Joo, se on." Vastaan naurahtaen. Joel nousee ylös sohvalta ja tulee mun luo. "Y/N mä rakastan sua." sen sanottuaan Joel suutelee mua. Wow, no en nyt kyllä ihan tota osannu odottaa. "Mäkin sua. Paljon."

sori tää on iha vähä lyhyempi osa :d