Feel Nothing // Y/N & Joel

( 9 ) Hold up, ei kai-

Pääni tuntuu halkeavan. Kuulen ääniä, en saa niistä selvää. Vittu, enkai mä vaan jääny eloon? Olo on sekava, kuin olisi jossain odotushuoneessa jossa päätetään kuoletko vai et. Ehkä tää on just semmonen. Tuntuu kuin olisin Helvetissä, tuntuu myös kuin olisin onnellisin ihminen ikinä. Kaikkialla näyttää sumealta. Tuntuu kuin olisin kuollut, mutta elossa. "Y/N, mä rakastan sua, älä jätä mua." Tunnistan äänen. Se on sen ihmisen, jota aidosti kiinnostaa kuolenko vai en. Sen ihmisen, joka rakasti mua. Sen ihmisen, jota rakastan. "Joel" kuiskaan. "Y/N oot elossa." Joel sanoo itkunsekaisin sanoin. "Ei hätää, ambulanssi on tulossa." Joel kuiskaa mun korvaan samalla puristaen mun kättä. Oloni on liian sekava, en voi puhua mitään. Pääni tuntuu painavalta. Päässäni pimenee, menetän tajuntani.

"Mut sen on pakko herätä!"

"Hänellä on niin paljon vaarallisia aineita kehossaan, että mahdollisuudet herätä eivät ole isot."

"Mutta se heräs jo kerran!?"

"Ei välttämättä toista kertaa."

Tunnen Joelin käden puristettuna tiukasti omaani. Aukaisen silmäni varovasti. "Joel?" Sanon varovaisesti, toivoen ääneni olevan kunnossa. "Rakas sä- sä heräsit." Joel sanoo itkun ja helpotuksen sekaisella äänellä. "Jooh. Mä oon niin pahoillani." Sanon Joelille itkua pidätellen. "Ei ei ei- älä sä pyydä anteeks. Mun ois pitäny huolehtii susta, olla hyvä poikaystävä ja kaikkee. Mut mä en ollu. En voi ikinä antaa sitä itelleni anteeks" Joel sanoo kyynelten vieriessä tämän poskelle. "Nyt vittu, se ei ollu sun vika. Mikään ei ollut sun vika. Rakastan sua, enemmän kun mitään, sä olit ainoa syy miks oisin halunnu pysyy elossa. Ja no, sun takia mä oon nyt elossa." Sanon samalla ottaen Joelin molemmista käsistä kiinni. "No.. Miks sä sit yritit kuolla?" Joel kysyy hiljaisella äänellä. "Noh, oikeestaan mä.. Selitin aikalailla kaiken siinä paperissa." Huokaisen syvään. "Okei.. Mut ihan oikeesti, sun pitää hankkia ammattiapua. En näyttäny sitä paperia kellekkään, mut sun pitäis ehkä alkaa käydä terapiassa. En haluu kokee tota samaa uudelleen enää ikinä. En myöskään haluu että sä joudut kokee tota samaa paskaa enää ikinä." Joel sanoo samalla suukottaen mua otsaan. "Nii noh, en mä tiiä. Mut entä noi lääkärit, varmaa ne löys musta jotain niitä huumeit nii lähettääkö ne mut jonnekki emmätiiä, parantumispaskaan?" Kysyn hieman huolestuneena. "Puhuin niiden kaa, sain ne suostuteltua siihen että et mee mihinkää semmoseen. Mutta siinä ehtona on se että et sais asuu yksin, joten sun pitää nyt sit jaksaa mua." Joel naurahtaa. Naurahdan Joelille ja halaan tätä. "Mistä hyvästä tää on?" Joel naurahtaa samalla halaten mua takaisin. "Siitä että oot siinä." Vastaan. "Rakastan sua." Joel sanoo samalla suudellessaan mua. "Mäkin sua, paljon."

Katson itseäni sairaalan vessan peilistä. Mä oikeasti yritin tappaa itteni. Oisin jättäny Joelin. Yksin. En voi enää koskaan tehä sitä Joelille. Tää oli jo oikeestaan kolmas kerta kun se on pelastanu mut kuolemasta. Joel on joutunu kärsii tarpeeks sen takia koska mulla on huono olla. Ehkä mun pitäis miettii sitä terapiaa, hankkii ammattiapua. Mut noh, kattoo nyt.

Astun Joelin autoon. "Y/N mietin jos muutettais yhtee, ku ollaan me nyt aika kauan oltu yhes kumminki." "Joo, käy mulle." Oon oikeestaan aika ilonen, nyt Joel ois kans kattomassa mun perään, etten taas yritä tehä mitää. "Pitäiskö meiän ostaa ihan uus asunto, vai tehä vaan nii että jompikumpi muuttaa toisen luo?" Joel kysyy. "Mitä jos muutan sun kämpälle, ja sit katotaan myöhemmin jos ostetaan uus asunto? I mean tajuut varmaa, täs on vähä kaikkee meneillää." "Joo, toi kuulostaa hyvältä." Joel lähtee ajamaan sairaalan pihalta pois. "Jätkät muuten on ollu tosi huolissaan susta, ja ne sano että on oikeesti pahoillaan että lähit bändistä. Ne kans pyys sua takas, mitä mieltä oot?" Joel sanoo kaiken niin nopeasti että menee hetki prosessoida kaikki päässäni. Olin jo melkeen unohtanu koko bändi asian, ei oo tullu Joelin kaa vaa puheeks. "Noh, mä voin miettii, mut en lupaa mitään. Katotaanko eka miten mun toipuminen yms lähtee menee, nii ehkä sit?" "Okei, tottakai. Jätkät sano kans että vaikka et tulis bändiin, voit silti tulla studiolle millon vaan." "Okei." Vittu mä rakastan Joelia. Fr en ois selvinny mistään ilman Joelia. Luulen että Joel kääntyisi, sillä olemme hänen kodinsa kulmilla, mutta Joel menee risteyksestä ohi. "Mihin sä oikee ajat?" Kysyn hämmentyneenä. "Kohta näet." Joel sanoo pieni hymy huulillaan. Okei, mua pelottaa, jännittää, oon hämmentyny. Mut samalla niin ilonen. Oon ihmisen kanssa jota rakastan, oikeesti rakastan. Joel pysäyttää auton rannan viereen. Katson Joelia epäilevä ilme kasvoilla, mutta tuo vaan nauraa. "Sulje silmät." En edelleenkään ole ihan mukana tässä, mutta tottelen kumminkin. Joel ottaa kädestäni ja alkaa johdattamaan minua johonkin rannalla. Olemme kävelleet hetken, tää on ilmeisesti aika iso ranta. Joel pysähtyy. "Nyt saat avata silmät." Avaan silmät, rannalla on ihana auringonlasku. "Mitäs me täällä?" Kysyn Joelilta. Joel kaivaa taskustaan pienen rasian ja polvistuu. Hold up, ei kai- "Y/N, tuletko vaimokseni?" Kyynelten vieriessä poskilleni, jalkojeni täriseässä, saan suustani yhden, ainoan tarvittavan sanan. "Kyllä." Hetki tuntui kuin hidastetulta, täydelliseltä elokuvalta. En tarvitse mitään muuta. Joel. Joel on ainoa asia jonka tarvitsen.

Heh, moi:) Tosiaan tein just uuden kirjan joka kertoo Y/N ja Joonaksesta, joten jos haluut käy toki lukee sitäki:D Mut jooh, en tosiaan tiiä kuinka usein tätä kirjaa tulee, mut yritän saada vähän motia tähän takas:d Sori btw jos tää osa oli vähän tylsä:C