Feel Nothing // Y/N & Joel

( 10 ) Me tuotiin bisset

Okei tota haluun selventää tätä ajankulkua, Y/N ja Joel on ollu yhessä noin 7kk. Ja sovittasko nyt niin että ollaan menossa syksyssä:)

(Y/N) 

Hyppään Joelin syliin, niin helvetin onnelisena kun ihminen voi olla. "Et arvaakkaa kuinka paskat housus olin autos ku jännitti nii maan vitusti" Joel naurahtaa samalla suukottaen minua otsalleni. En saa edes sanoja suustani, halaan vaan Joelia. "Mä rakastan sua, aivan helvetisti." Saan sanotuksi. Päästän muutaman kyyneleen vierimään alas poskiani pitkin, mutta tällä kertaa ne ovat onnenkyyneleitä. Ei enään ahdistuksen ja pelon kyyneleitä. En haluaisi koskaan irrottautua tästä halauksesta, Joel on vaan niin vitun ihana, ellei oo tullu jo selväksi. "Kuuleppas neiti, pitäiskö meiän mennä nyt mun kämpälle, koska jos me jäädään tänne yhtään pidemmäks aikaa, tullaan molemmat kipeiks." Joel sanoo samalla siliitäen kädellään poskeani, silleen äklösöpösti yk. Olen samaa mieltä Joelin kanssa, joten lähdemme kävelemään tuon autolle.

Joel kaivaa avaimensa hupparinsa taskusta ja avaa kämppänsä oven. "Naiset ensin" Joel naurahtaa. Riisun kenkäni eteiseen, ja asetan ne nätisti vierekkäin, toisinkuin Joel joka viskaa kenkänsä minne sattuu. "Voitasko tehä ruokaa, hirvee nälkä." Joel sanoo kuin 5v pikkupoika. "Joo, mutta sit oikeesti tehään molemmat sitä ruokaa, eikä vaan minä" Naurahdan Joelille. Joel pyöräyttää silmiään mukamas turhautuneena. Hymähdän tuolle ja avaan Joelin jääkaapin. Ei mitään sen kummempaa siellä. Katson olisiko joissakin muissa kaapeissa jotain, mutta ei. "Vittu jätkä, meiän pitää lähtee kauppareissulle." Huokaisen. "No voi perse." Joel tokaisee. Laitan kenkäni takaisin jalkaan, samoin tekee Joel. 

Joel käynnistää auton turhautuneena. "Mitä me ostettas?" Kysyn. "En tiiä, jotai perus aamu- ja iltapala juttui. Ja jos tänää syötäs jotai pastapaskaa?" Naurahdan Joelin sanavalinnalle. "Mikä vittu on pastapaska?" Naurahdan. Joelinkin huulille nousee hymy. "Mut joo, voidaan syödä pastapaskaa." Vastaan. Pääsemme kaupan parkkipaikalle. Joel valittaa jostain autosta joka on kuulemma parkkeerattu aivan väärin, ihan kuin Joel tietäisi miten parkkeerata auto oikeaoppisesti. Astumme ulos autosta ja pääsemme kauppaan. Otan Joelia kädestä kiinni, josta Joel hieman yllättyy. Niin joo, eihän me kai oikeen kunnolla olla tehty mitään tällästä julkisesti. Siitä tulikin mieleen, kuinkakohan paljon mulla on tullu lisää seuraajia, tai paskapuhetta iigeessä. Tekis niin paljon mieli ottaa puhelin taskusta ja tarkistaa asia, mutta nyt on hyvä keskittyy ihan vaan kauppareissuun. Pakko sanoa, että mä ja Joel näytetään aika söpöltä yhessä. Tai siis Joelhan tässä se söpö on. Kävelemme Joelin kanssa suoraan Red Bullien luokse, ja nappaamme yhdet. "Käyääks me nyt hakee se pasta?" Joel kysyy. Nyökkään, ja lähdemme pastahyllylle. 

*skip siihen asti et ne on kassalla*

Joelin maksettua ostokset olemme jo lähdössä, kunnes kaksi noin 12-vuotiasta tyttöä tulee luoksemme. "M-moi tota saatasko me nopee kuva teiän kaa?" Toinen tytöistä kysyy ääni väristen. Teiän? Siis hold up tarkottiko se muakin? Joel vilkaisee mua ja nyökkään pienesti. "Joo tottakai." Joel vastaa. Toinen tytöistä avaa puhelimensa, josta etsii kameran. "Haluutteko että mä otan teistä kuvan Joelin kaa?" Kysyn tytöiltä. "J-joo mut voitasko sit saada sen jälkeen sunki kaa kuva?" "Joo, tottakai." Olen oikeasti varmaan enemmän innoissaan kun nuo tytöt, kukaan ei oo koskaan ennen tullu pyytää multa kuvaa. Tyttö ojentaa minulle puhelimensa, ja otan heistä muutaman kuvan Joelin kanssa, ojennan tuon jälkeen puhelimen Joelille. Menen tyttöjen keskelle ja näytän peace merkkiä sormillani. Otettuaan kuvat Joel antaa puhelimen takaisin tytölle. Tytöt kiittävät ja lähtevät pois kaupasta erittäin onnellisen näköisinä. "Joel omg omg" Melkein kiljun tuolle. Joel naurahtaa ja suutelee mua. Pakkaamme ostoskassit autoon ja lähdemmme takaisin Joelille. Taino, meidän yhteinen kämppähän se on kai nykyään. 

Purattuamme ostoskassit alamme melkein heti tekemään ruokaa. Hermoni ovat koetuksella kun Joel ei meinaa saada edes pastoja kattilaan, mutta yritän pysyä rauhallisena. Lopulta Joel kumminkin saa pastat kattilaan ja tehtyä jotain muutakin hyödyllistä. Pian olemmekin jo saaneet ruuan valmiiksi, alan kattamaan pöytää. Asetan kattilan pöydälle puualustan (mikä hitto sen jutun nimi on??) päälle. "Joel, syömään!" Huudan kuin jollekkin 5-vuotiaalle. Joel oli lähtenyt juuri käymään vessassa, joten Joelin tuntien, tässä saattaa mennä vielä hetki. Päätän avata puhelimeni, ja pitkästä aikaa avata instagramin. Wow. Ihan helvetisti ilmotuksia. Tilanne vähän muuttunu viimenäkymästä. Päätän napata kuvan "hienosti" katetusta pöydästä, ja laitan sen ig stooryyn. En ehkä tägää siihen Joelia, nimittäin eiväthän fanit tiedä että me edes seurustelemme. Saatika sitä että Joel kosi minua. Katsahdan vasemman käteni nimettömään, jossa tuo sormus on. Pidän Joelin sormusvalinnasta, sormus on oikeasti tosi kaunis. Oon kyllä niin helvetin onnellinen että saan olla sellasen ihmisen kanssa kun Joel, en yksinkertaisesti pystyis elämään ilman tuota. Havahdun ajatuksistani kun Joel istuutuu pöydän ääreen. "AI vittu, näyttää kyl hyvältä tää pasta." Joel toteaa. "Niin näyttää, pakko myöntää et ollaan aika hyviä kokkeja." 

*skip ruoka*

Istahdan Joelin kanssa sohvalle. "Mitä mieltä oot, kutsuttasko pojat viettää tänne iltaa?" Joel kysyy samalla säätäen jotain hiuksillani. "Joo, mikäettei." Vastaan. Kyllähän kaikki bändilaiset on mun hyviä ystäviä, vaikka lähin bändistä vähän yllättäen. Joel ilmeisesti teksaa johonkin heidän whatsapp ryhmäänsä, en tiedä. Avaan puhelimeni ja selaan iigeetä tylsistyneenä. "Pojil ei kestä kauaa, joku 10 min vrm. "Okei." 

*skip noin 10 min*

Ovikello soi. Joel menee avamaan oven josta ensimmäisenä astuu Aleksi, toisena Olli, jonka jälkeen Tommi. Joonas ja Niko tulevat viimeisenä. "Moi!" Olli huikkaa ensimmäisenä. Heilautan kättä kaikille. "ME TUOTIIN BISSET" Niko huutaa. Naurahdan tuolle, aina ekana bisset mielessä. Joonas istuu viereeni sohvalle, muut saavat ängettyä itsensä myös sohvalle, tai jos eivät siihen, jonnekkin muualle olohuonetta. Niko heittää kaikille bisset, ja Joel laittaa telkkarista jonkun random elokuvan joka sieltä sattuu näkymään. Ei kukaan oikeastaan siihen keskity, kaikki puhuu toisilleen kokoajan jotain, mutta on kiva että on jotain taustaääniä. "Mites sulla elämä?" Joonas kysyy multa samalla hörpäten bisseään. "Noh, jos rehellisen vastauksen haluut, niin ei kauheen hyvin. En tiiä mitä Joel on kertonu teille, mut mul ei siis oo todellakaan menny hyvin nää viimekuukaudet. Onneks kuitenkin toi urpo pelasti mut, ja auttaa mua selviimään." Sanon samalla osoittaen Joelia, joka on innostunut puhumaan Aleksin kanssa jostain musajutuista. "Wow, mä fr otan osaa. Ja joo, Joel on kertonu jotain mut ei mitään yksityiskohtia tai mitään semmosta." "Ei tarttee ottaa osaa, hyvin tässä pärjäillään, ainakin nyt kun mulla on Joel." Keskustelumme Joonaksen kanssa oli itseasiassa aika mielenkiintoinen, Joonas kertoi kaikkia kohtaamisiaan fanien kanssa, kun minä taas kerroin elämästäni Joelin kanssa. Kaikilla oli kuitenkin ihan hauskaa, joka on tärkeintä. Joo kuulostan nyt semmoselta "Yhyy kaikilla pitää olla kivaa" mummelilta, mutta en oo (ehkä). Katson puhelimeni kelloa, joka näyttää lähemmäs yhtä yöllä. Pojat alkavat tehdä lähtöä, ja nappaavat loput bissensä mukaan (tietenkin). Huudamme pojille olohuoneesta heipat, jonka jälkeen kuulemme oven sulkeutuvan. "Pitäiskö meiänkin mennä nukkuu?" Joel kysyy väsyneen oloisena. "Joo, mennään vaan." Joel menee suoraan sänkyyn, toisinkuin minä vaihdan yövaatteet. Vaihdettuani vaatteet menen Joelin viereen, ja pian olemme molemmat jo syvässä unessa. Ja joo me vaan nukuttiin, anteeks pettymyksestä. 

Moi:) Haluutteko tähän kirjaan enemmän draamaa, vai jotain muuta? Kun musta tuntuu että ihmiset kyllästyy tähän kirjaan kun tässä ei tapahdu mitään:d