Feel Nothing // Y/N & Joel

( 8 ) Hyvästit.

( muokattu 30.12.2021 )

Kaikki vihaa sua. Ymmärrä. Hyppää sillalta. Itkettää. Kuole. Juoksen yksin, kohti pimeyttä. 

(Y/N)
Herään. Kurottelen puhelintani. Otettuani puhelimen, avaan Whatsapin ja laitan Joelille hyvää huomenta viestin. Noustuani sängystä ylös, lähden kävelemään keittiöön. Avaan jääkaapin, joka on oikeastaan melkein tyhjä. Kai sitä pitäis käydä kaupassa. Nappaan ison mustan hupparin päälleni ja laitan mustat Niken lenkkarit jalkaan. 

Mitäköhän sitä tarttiis. Päädyn ottamaan perus aamupala tarvikkeita ja erilaisia pastoja. Mun budjetilla ei muuhun nyt riitä. Meen kassalle ja ostan ostokseni. Helvetti on ykstoikkosta tää elämä. Meen kävelee kotia päin.

Kaivan avaimet taskusta ja avaan oven. Alan purkamaan ostoksia jääkaappiin. Nappaan yhden jogurtin ja otan lusikan. Istahdan pöydän ääreen, katsellen samalla ikkunasta. Jogurtti on kai mansikan makusta, en oo ees varma. Mua ei sinänsä kiinnosta mitä otan kaupasta, kunhan se ois vaa syötävää. Otan puhelimen hupparin taskusta, toivoen että siellä olisi tullut jotain ilmoituksia. Ja yllättäen siellä olikin viesti Joelilta. 

Huomenta<3 Onko ok jos tuun sun luo tänää?

sori, mua väsyttää aika paljo:(

Heitän jogurttipurkin roskiin. Huokaisen. Tuntuu kun mikään ei oikeastaan enään tunnu miltään. Elämä tuntuu samalta. Herään, puen, syön, nukun. Enään ne ihanimmat asiat elämässä ei tunnu ees miltään. Kuin ois myynyt sielun. Mikään ei enään tuntuisi samalta. Jos et käytä huumeita, oot onneton, mutta samalla hyväkäytöksinen ihminen ihmiskunnan mielestä. Jos käytät, oot narkkari jolla on mahollisuus kuolla minä hetkenä hyvänsä. Niin mä aattelen, oon aina aatellu. Pienestä asti, oon aina halunnut olla kuollu. En mä tiiä, ehkä vähän masentavaa ajatella noin jo niin nuorena, mut mikäs siinä. En koskaan sopeutunut porukkaan, olin yksin. Musta tuntuu että mun pää on täynnä demoneita, vaikka kuinka tyhmältä se kuulostaakin. Nään valoa joissain asioissa, joissakin, jotka voi muuttaa sun elämän parempaan suuntaan. Joskus suljet sun silmät, sit se valo häviää. Mun valo on henkilö nimeltä Joel. Ilman sitä oisin kuollu jo muutama vuos sitten. Rakastan Joelia, no matter what. Joskus rakkaus ei oo kumminkaan tarpeeksi vahva, päihittääkseen ne pahat ajatukset. Tiedän Joelin rakastavan mua, kumpa itse pystyisin rakastamaan itseäni. En tosin voi syyttää itseäni, ei ne epävarmuudet, itsetuhoiset ajatukset tai ahdistus voi itsestään tulla. Siihen on joku syy. Kunpa olisin vain joku muu. Joku kaunis, täydellinen, rikas ja onnellinen. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Ehkä voisin puhua jollekkin, mutta ne ajatukset pään sisällä, ei ne anna mun tehdä sitä. Haluan suojella Joelia tältä ihmiseltä, joka oikeasti olen. Hirviöltä. Tiedän että Joel haluaisi varmasti auttaa, mutta fakta on se ettei hän pysty. Ei kukaan pysty. Ei enää, nyt on liian myöhäistä. Ei, en pysty, ihan oikeasti. Kävelen ne samat tutut portaat ylös, makuuhuoneeseen. Avaan sen samaisen lipaston, otan sieltä ne samaiset lääkkeet ja huumeet. Kävelen portaat alas ja menen keittiöön. Otan kaapista ison vesilasin, laitan hanasta kylmää vettä. Täytän kupin täyteen. Laitan kaikki lääkkeeni, huumeni, mitä ikinä onkaan, kaikki yhteen kasaan. Nyt kaikki olisi valmista. Paitsi ei vielä. Haluan vielä toivottaa hyvästit ainoalle ihmiselle, ketä olen aidosti koskaan rakastanut.

(Joel)

Mulla on jo ihan helvetin ikävä Y/N. Se mimmi on mulle kaikki kaikessa, tuntuu nii vaikeelta olla ilman sitä. Kaivan mun puhelimen taskusta ja laitan Y/N:lle viestiä. 

Huomenta<3 Onko ok jos tuun sun luo tänää?

sori, mua väsyttää aika paljo:(

No voi perse. Mua huolestuttaa, Y/N on ollu tosi poissaoleva sen jälkee ku se yritti tappaa ittensä. Jos sillä on joku hätänä, se vois tulla puhuu mulle. Kuuntelisin sitä ja auttaisin parhaani mukaan. En haluu että sille koskaan käy mitään. Haluun että me mennään joskus naimisiin, saatais lapsia, oltas onnellinen perhe. Otan toisesta taskustani varovaisesti rasian. Aukaisen sen varovasti, siellä on sormus. Sormus jonka ostin ennen kuin- joo. Haluan joskus todella kosia Y/N:nää. Se on mun unelma. Olla tuon ihanan, hyväsydämmisen ja kauniin naisen kanssa. Y/N tekee mun elämän vitusti paremmaks, vaikka se ei ehkä sitä tiedä. Katsahdan sormusta, samalla päästäen pienen kyyneleen valumaan poskeani pitkin. Rakastan Y/N:nää, ja haluan että Y/N tietää sen. Laitan varovaisesti sormuksen taskuuni. Nyt mä meen, piristän Y/N:nän päivää ja sit kosin sitä. Päästän huulilleni hymyn. Sen aidon, onnellisen hymyn. Vaihdan siistimmät vaatteet, harjaan jopa hiukset, samalla miettien kaikkia ihania muistoja, mitä olen kokenut tuon naisen kanssa. Katson itseäni peilistä itsevarmana. Mä vittu kosin sitä naista tänään, sitä naista, jota aidosti rakastan. 

Astun ulos autostani, siistien vielä hiuksiani. Vedän syvään henkeä, koputan Y/N:nän oveen. Odotan hetken, enkä kuule vastausta. Koputan uudelleen. Ei vastausta. Cmon, miksei se nyt avaa? Otan puhelimeni taskusta, laittaen Y/N:lle viestiä.

Tuu avaa hölmö

Odotan hetken. Ei vastausta. Nyt alan ehkä hieman huolestumaan. Kokeilen vielä koputtamista. Ei mitään. Muistan että Y/N on joskus kertonut missä säilyttää vara-avaimia. Katson ikkunan karmin alta, bingo. Alan avaamaan ovea. Saan oven auki, astun sisään. "Y/N Missä oot!?" Huudan. En kuule vastausta. Katselen ympärilleni kuin joku vitun kana. Lähden kävelemään olohuoneeseen, toivoen että Y/N olisi vaan nukahtanut kattoessaan jotain saippuasarjaa. Silmäni sumenevat kyynelistä. Nään Y/N:nän makaamassa maassa, ilmeisesti tajuttomana. Juoksen tuon luokse, kyynelten putoillessa poskilleni. "Y/N ei ei ei- mä rakastan sua, älä jätä mua." Sanon itkun, pelon ja paniikin sekaisella äänellä. Tuntuu kuin maailma pysähtyisi. Elämäni tärkein henkilö makaa maassa, erilaisten purkkien ja pussien ympäröivänä. Pitäisi soittaa hätäkeskukseen, mutta en pysty. En vain pysty. Otan Y/N:än elottomasta kädestä kiinni. "Mun piti kosia sua" Kuiskaan tuon korvaan itkuisena. Yritän rauhoittua, pyyhin kyyneleeni. Huomaan paperilapun lattialla, jossa on tekstiä. Otan sen tärisevin käsin, ja alan lukemaan sitä.

Totah, moi. Mä oon pahoillani että näät mut maassa makaamassa elottomana, mut mul ei ollu muuta vaihtoehtoa. Mikään ei tuntunut miltään. Kaikki oli samaa, uudestaan ja uudestaan. Ajatukset mun pään sisällä huutaa mulle pää punasena, yritän ingoorata ne. Mutta ne huutaa. Eikä ne lopeta, ennenkuin oon poissa. Halusin pelastaa sut, oikeelta multa. Oon hirviö. En oo koskaan kuulunu joukkoon, en oo vaa soveltunu. Sä olit mun valonpilke elämään. Teit siitä paremman. Sun takia olin elossa kauemmin. Haluan sun tietävän, tää ei ollu sun vika. Sä oot ainoa ihminen ketä oon koskaan rakastunut aidosti, ainoa ihminen kuka on koskaan välittänyt musta. Rakastan sua, Joel Hokka. Sä oot ollut tärkein ihminen mun elämässä. Mä tiedän, että sulla tulee ikävä mua, niin mullakin sua. Mä oon pahoillani siitä, kuinka ison tuskan sulle jätin. Mä olin luovuttaja, älä tee samaa virhettä. Oon pahoillani, en vaan pystyny enää. En halunnu tulla puhuu sulle, en ois halunnu antaa sulle sitä tuskaa. Mun ei ois pitäny alkaa käyttää huumeita, oisin ehkä selvinny ilman niitä. Ne oli iso virhe, tiiän. Jos koskee kerran pimeään pohjaan, ei enää pääse pois vai miten se nyt meni? Muistatko kun me tavattiin? Pysäytit auton, en jääny alle. Siitä asti oon nähny sussa jotain. Jotain erilaista mitä kenessäkään muussa ei oo. Olit erityinen. Muistatko kun me pussattiin ekan kerran? En tiiä susta, mut mä olin iha vitun kännissä. Mietin, rakastinko sua. Nyt tiedän, rakastin, rakastin aina viimeiseen hengenvetoon asti. Mutta lupaan, jos joku Helvetissä kysyy multa rakkaudesta, kerron susta. 

Katsahdan tuota hentoa, viatonta, nukkuvaa naista itkien. 

"Sä oot siin aina, eiks nii?" "Joo, mä lupaan sen."

"Sä lupasit." 

Hänen kasvoilleen satavista kyyneleistä näki vain yhden, pelon ja rakkauden sekaisen tunteen, itkusta kuuli kaiken mitä hänellä oli enään kerrottavana. Loppujen lopulta millään ei ollut enää mitään merkitystä. Kaikki ihmiset, joiden mielipiteille olin antanut liian vallan olivat merkityksettömiä. 

Heh, joo:D Tässä oli tosiaan tää tarina. Mulla lopahti vähä moti ku koulut alko;d Voisin toki jatkaa tätä jollakin "kakkoskaudella" jos tyypit haluis:D Vai tekisinkö kokonaan uuden tarinan? Mitä mieltä sä olit tästä tarinasta:)?