( Y/N ) *skip n. 15 vuoden päähän*
"Joel, pakkasitko sä jo kaiken?" Huudan Joelille eteisestä. "Joo, haen viel hammasharjat!" Joel huutaa. Olemme lähdössä espanjaan 13-vuotiaan poikamme Severin ja 5-vuotiaan tyttömme Elisan kanssa. Asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Sain apua mielenterveysongelmiin, joten asiat ovat alkaneet sujua. Tarkistan vielä kaikki paikat varmuuden vuoksi, ellei vaan vaikka hella jäisi päälle. "Kävin hakee ne hammasharjat, tuuks?" Joel huutaa. "Joo" vastaan. Käsken Elisaa laittamaan kengät jalkaan, jonka jälkeen matka lentokentälle alkaa.
Kone on juuri päässyt lentoon, Elisakin on melkein unten mailla. Severi pelaa jotain peliä tämän puhelimella, mikäs siinä. "Äiti ja Iskä, miten te niiku oikeen tapasitte?" Severi kysyy. Katsomme Joelin kanssa toisiamme hetken. Olisiko nyt hyvä hetki selittää Severille aivan kaikki? "Se on pitkä tarina" Joel epäröi. "Kertokaa nyt." Severi anelee. "Noh, kaikkihan alko 20 päivä helmikuuta 2019.."
....
Severi ei näyttänyt saavan sanaa suustaan. En olisi varmaan minäkään jos olisin kuullut tuon tarinan ensi kertaa. "Y/N, yritä vähän nukkua tässä matkalla kun on hyvin aikaa." Joel kehottaa. Tuo oli yllättävän hyvä idea, joten pistän silmät kiinni unen toivossa.
Säpsähdän järkyttävään kovaan ääneen kaiuttimista. "Kone putoaa, toistan, kone putoaa. Laittakaa pelastusliivit ylle, putoamme luuktavasti mereen."
Katson Joelia paniikin vallassa. Joel ei näytä yhtään sen rauhallisemmalta. Otan Elisan syliini ja puen tämänkin päälle pelastusliivin ja koitam rauhoitella tätä. Ojennan severille käteni, ja puristan severin kättä tiukasti. Irrotan kuitenkin Severistä otteen, koska selkäni ei kestä kurottautumista. Katson Joelia kyyneleet silmäkulmassani. Otan Joelin kädestä kiinni tiukasti, päästämättä irti. "En olis ikinä voinut uskoa että tää loppuu näin, mutta ainakin saan kuolla ihmisten kanssa ketä rakastan kaikista eniten." Sanon Joelille kyynelten täyttäessä näkökenttäni. "Älä huoli rakas, ei me kuolla." Joel yrittää sopertaa. Pudistan päätäni Joelille itkuisena. "Joel, muistatko kun kirjotin sulle sen yhen kirjeen, kun olin yrittänyt tappaa itteni?" Kysyn Joelilta. Joel nyökyttää päätään kyynelten valuessa tuon poskilta. "Mä rakastan sua aina, viimeiseen hengenvetoon asti. Edelleen mä lupaan, jos joku Helvetissä kysyy multa rakkaudesta, kerron susta.
Silmänräpäys ja kaikki oli ohi. Kaiken sen ilon, surun, vihan, pettymysten, onnistumisien jälkeen millään ei ole enään väliä. Kaikki elollinen tuossa koneessa, tuona iltana, on nyt mennyttä.
okei siis nyt on semmonen homma etten oikeen jaksa kirjottaa tätä enään joten tämmönen surullinen loppu on varmasti ihana. tätä oli tosi kiva kirjottaa, kun siihen oli motivaatiota, ikävä kyllä mulla ei enään ole sitä. ootte ihania puspus
YOU ARE READING
Feel Nothing // Y/N & Joel
FanfictionY/N x Joel love story. Kaikki maholliset TW, en tiiä mitä keksin tähän:) Kirjottelen tätä ainakun mulla on siihen motivaatiota. Y/N on tässä kirjassa sitten naispuolinen henkilö, että jos et koe itseäs semmoseks niin voit kuvitella hänet jonain muun...
