Feel Nothing // Y/N & Joel

(11) Vittu, ei tässä näin pitäny käydä.

(Joel) 

Silittelen Y/N hiuksia. Olen itse juuri herännyt, Y/N nukkuu vielä. En oikeesti tiiä miten oon saanu näin helvetin upeen naisen mun elämään. Yritän nousta niin, etten pitäisi kauheasti ääntä. Ihmeen kaupalla onnistuin siinä, joten lähden hiippailemaan keittiöön. Napsautan kahvinkeittimen päälle ja istuudun pöydän ääreen. En just nyt jaksais avaa puhelinta, siel on kumminkin ihan vitun paljo ilmotuksia kaikkialta. Kuulen kumminkin puhelimeni soittoäänen alkavan soimaan taskussani. "Voi helvetin helvetti" tiuskaisen samalla kaivamassa puhelinta taskusta. "Vilja soittaa"  Näkyy puhelimessani. Ei vittu, ei saa. Ei saa. Tää ei saa olla totta. Vilja oli tyttöystäväni muutama vuosi takaperin, ennen kuin tapasin Y/N. Rakastin Viljaa, ihan oikeesti rakastin. Kunnes me mentiin jätkien ja Viljan kans viikoks metsään, vuokrattii iha mökkiki. Oltiin tietenki iha kännis siellä, siel oli kumminki lähellä semmonen joki jos oli voimakas virtaus ja Vilja meni sinne ja.. ei olla nähty sitä sen jälkeen. Poliisit etti sitä, mut löys vaan sen kengät jostain rannasta. Olin iha rikki. Nyt se on soittamassa mulle. Yritän kerätä itseni ja vastaan puhelimeen. "Moi" sanon. "Joel, ihana kuulla sun ääntä." Vilja sanoo melkein itkien helpotuksesta. "Vilja, missä sä oot, mitä sulle tapahtu, ootko kunnossa?" "Mä voin selittää kaiken, voitasko nähä siin meiän lempparipuistos?" Vilja kysyy. "Joo tottakai, millon?" "Nyt." "Aijaa, no okei ootappas hetki." "Juu, moi." Puhelu katkeaa. Otan palan paperia ja kynän. Kirjoitan lapun keittiönpöydälle, jossa lukee "menin poikien kaa studiolle<3". En ole vielä valmis kertomaan Viljasta Y/N:lle. Pistän kengät jalkaan ja menen ulos. Voi vittu, sataa. Juoksen autolleni, ja lähden ajamaan. 

Saavun puiston luo. Pysäytän auton ja hengitän syvään, nyt se ois menoa. Astun ulos autosta, ja nään jo Viljan istumassa puiston penkillä. Tuntuu että tärisen, tuntuu niin käsittömättömältä että tuo on elossa. Lähestyn Viljaa, samalla hengittäen syvään. "Moi." Sanon Viljalle. "Moi, ihana nähä taas." Vilja sanoo samalla tullessa minua lähemmäs ja.. mitä vittua. Tuo suuteli minua. "Vilja mä. tai siis mul o-" En ehtinyt sanoa lausettani loppuun kun Vilja alkaa jo puhumaan päälleni. "Okei siis. Mä päädyin jonnekkin rannalle sieltä, en ollu tajuissaan. Sit sinne tuli joku mies, joka otti mut mukaan ja, no.. se vähä niiku kidnappas mut. Olin tän kokoajan siellä sen mökissä. Kumminkin tos pari pv sitten, se jätti oven vahingos auki kun se meni käymään kaupassa, käytin tilaisuuden hyväks, otin mun puhelimen keittiön laatikosta ja lähin vetää. Kuljin tänne sen koko matkan kävellen, ja sit aikalailla ku olin täällä nii soitin sulle." Vilja selittää samalla näyttäen siltä että alkaisi itkeä. "Mut ihanaa että oon nyt täällä, muutan sun kaa ja alotetaan meiän elämä alusta, tehään kaikki ne jutut mitä joskus suunniteltii!" Vilja näyttää innostuvan todenteolla. "Vilja, mä- tai siis ku- mul on tyttöystävä. Oikeestaan kihlattu." Sanon samalla peittäen naamani käsilläni. "Haha, aina yhtä vitsikäs tho. Olihan toi vitsi?" Vilja kysyy. "Ei, ei se ollu." Huokaisen. Vilja näyttää siltä että hänen elämänpohjansa olisi viety alta. "Ai. Joo, kyl mä ymmärrän." Vilja sanoo itkun sekaisin sanoin, samalla juostessaan pois. "Vilja, oota!" Huudan tuon perään, mutta tuo hädintuskin kuulee minua. Voi vittu. Huokaisen syvään, samalla kaivaen röökin taskustani. Yritän saada sitä sytytettyä, mutta syystuuli vaikeuttaa asiaa. Vittu mitä paskaa. Tunnen kyynelten valuvan kasvojani pitkin tasaiseen tahtiin. Tupakkani tipahtaa kädestäni maahan, tietenkin se sammuu. Oon nyt vaan niin vittuuntut, haluan huutaa, en voi. Lähden vastahakoisesti kävelemään autolle. Käynnistän auton ja lähden ajamaan. Katson itseäni auton  peilistä, hyi helvetti.  Vaikka en oo asiaa kauheesti Y/N:lle avannutkaan, niin ei mullakaan oo mun mielenterveyden kanssa kaikki ihan ok. Siitä asti kun Y/N veti niitä pillereitä ja yritti tappaa ittensä, olin ihan siinä rajalla etten ois tehny samaa. Ainoo asia joka piti mut hengissä oli Y/N, mietin sitä kuinka sen on pakko selvitä, sitä että haluun kokee sen kanssa ällösöpöjä hetkiä, haluun kosia sitä ja, noh niin. En oo halunnu avautua Y/N:lle, koska en haluu pahentaa sen tilannetta yhtään enempää. Miks helvetissä elämä on niin vaikeeta. 

Etsin Joonaksen numeron puhelimestani ja soitan tälle. "Tota, moro ooks himas?" Sanon puhelimeen. "Joo oon, wait a second tuun avaa oven." "Juu." Katkaisen puhelun ja laitan puhelimeni taskuun. Ei kauaakaan kun tuo tulee avaamaan oven ja päästää minut sisälle. Heitän kengät pois ja romahdan sohvalle. "Mikä on, nään ettei kaikki oo ok." Joonas sanoo samalla tullessaan itse sohvalle viereeni. "No siis-" Yritän aloittaa lausetta mutta siitä ei tule mitään, kyynelkanavat aukeavat. Joonas ottaa minut tiukkaan halaukseen ja rauhoittelee minua. Joonas on ymmärtäväinen, ja osaa auttaa tälläsissä tilanteissa. Oon ihan vitun onnekas kun tuo on mun yks parhaista kavereista. Olen jotenkuten rauhoittunut. "Haluuks nyt kertoo?" Joonas kysyy rauhallisesti. Alan selittämään koko Vilja juttua, Joonaksen ilme näyttää järkyttyneeltä. Ymmärrän kyllä miksi, luulin itsekkin että tuo oli kuollut. "Mitä helvettiä, ooks tosissas?" Joonas kysyy. Nyökkään tuolle vastaukseksi. "Mä oon niin pahoillani Joel, ihan oikeesti. Jos et haluu, nii sun ei oo pakko tulla huomisii treeneihin." Joonas sanoo. "Ei ei, kyl mä tuun, voin sit kertoo tän stoorin pojille." "Okei. Haluutsä kahvii, keitin just ennen kun tulit." "Juu, voin mä ottaa." Vastaan. Joonas ottaa kaapistaan kaksi muumimukia, toinen tummansininen ja toinen jonkin sortin violetti. Joonas laskee mukit sohvapöydälle, ja alan hörppimään kahviani. "Ootko kertonu Y/N:lle Viljasta?" Joonas kysyy. "En oo, ei oo tullu mitään hyvää hetkee mis oisin voinu kertoo." "Sun pitäis kumminki kertoo sille, se saattaa saada tietää sun ja Viljan tapaamisesta, enkä usko että siitä seurais mitään hyvää." Joonas toteaa samalla nautiskellen omasta kahvistaan. "Kyllä mä kerron sille, sit kun tulee hyvä hetki." Vastaan. Joonas laittaa television päälle, josta tulee joku tylsä sisustusohjelma, ilmeisesti Joonas tykkää siitä. Minä en kumminkaan jaksa jäädä katsomaan tuota ohjelmaa, joten vedän kahvista loput yhdellä kulauksella ja sanon Joonakselle heipat. 

Laitan auton radiosta musiikkia, sieltä ei tula varsinaisesti mitään josta tykkäisin, mutta on välillä ihan jees kuunnella ajaessa jotain. En jaksaisi millään selittää Vilja keissiä Y/N:lle, mutta kai sitä olisi pakko, pelkään vaan ihan helvetisti miten Y/N reagoi. Parkkeeran auton erittäin "hienosti" ja hengitän syvään. Nyt sitä mennään saatana, toivottavasti Y/N ei tapa mua. Lähden kävelemään rappukäytävää pitkin oman asuntoni kohdalle, ja avaan oven. Y/N istuu sohvalla sen näköisenä että on juuri itkenyt. Melkein juoksen Y/N:än luokse. "Rakas, mikä on?" Kysyn huolissani. "Ai vittu mikä on? Arvaa." Y/N kysyy itku kurkussa samalla näyttäen jotain kuvaa puhelimestaan. Kestää hetki prosessoida mitä kuvassa on. Mitä vittua, siinä on musta ja Viljasta kuva.. Pussaamassa. Helvetti, joku fani on ottanu ton sillon hetki sitten kun puhuin Viljan kaa. "Y/N mä voin selittää ihan okeesti-" Sanon paniikissa mutta Y/N keskeyttää lauseeni. "EN HALUU KUULLA SUN SELITYKSIÄ, SÄ VITTU PETIT MUA, TÄÄ OLI TÄSSÄ." Y/N sanoo samalla heittäen sormuksensa lattialle. Ei kauaakaan kun Y/N on jo suuntaamassa ovelle. "Y/N OOTA-" En taaskaan ehdi sanoa lausettani loppuun, kun Y/N lähtee jo ovet paukkuen ovesta ulos. Vittu, ei tässä näin pitäny käydä. 

Okei ööm täs ois nyt sit jotain draamaa, alan muute laittaa tohon otsikkoon jonku tommosen lauseasian. Haluun muuten sanoo että oon pahoillani jos tätä, tai mun joonas tarinaa ei välillä tuu kauheen aktiivisesti. En nimittäin haluu pakolla tehä tätä, teen tätä vaan jos mulla on motivaatiota<3 Mut nyt mulla on jotenkin motivaatiota kirjottaa taas tätä, mut en silti lupaa mitään:D