Darker than black

Scream

// Öö terveterve
joo tääki luku sisältää kiroilua ja päihteitä
Nauttikaas

Treenimme venyivät yömyöhään, koska kukaan ei oikein jaksanut keskittyä. Joel mökötti tapansa mukaisesti, mutta vaikutti jotenkin vielä enemmän ärsyyntyneeltä. En pystynyt katsomaan Joeliin lähes ollenkaan, koska minua ällötti hänen tekonsa. Huomasin, että myös Olli yritti vältellä Joelin katsetta. Tommikin oli hiljainen, mutta siinä ei tosin ollut mitään uutta. Tommi ei nimittäin useasti paljon puhunutkaan, vaikka puhuikin aina asiaa. Niko ja Aleksi olivat siis näiden treenien puheliaimmat ja hoitivat hommaa muutenkin eteenpäin. Olimme kaikki myös krapulassa, joten se oli yksi syy aikaansaamattomuudelle.

Kello oli vierähtänyt jo yhteentoista illalla, kun poistuimme vihdoin treenikseltä. Kaikki olivat aivan puhki ja päätimme pitää seuraavan päivän vapaata.
"Nosiis kylhän me ollaan vapapäiviä ansaittukki", Totesi Niko. "Vittu me ollaan koko tää vuos painettu täysillä ja nyt kun muutenkin keikkoja ei oo ja on melko hiljasta meidän osuudelta nii mun puolesta kunnon lomaki olis kohdillaan."
"Nii no eihän näil meijän tekemisillä oo muutenkaa mitää väliä, kun kuunteliakerrat on laskenu vittu miljoonalla", Joel mumisi. Aleksi loi häneen syyttävän katseen.
"Mikä vittu suhun on Joel menny? Sä et oo se sama työtäs rakastava positiivinen Joel, jonka mä tapasin pari vuotta sitten", hän moitti.
"Niimpä", Niko komppasi.
"Novittu mä oon miettiny sitä ihan samaa... Sun kaikki energia ja positiivisuus on vaa hävinny", sanoin ja katsoin Joelia. Olimme kävelleet talon ulkopuolelle ja jääneet siihen juttelemaan. Joel ja minä poltimme ja puhaltelimme savua ilmaan. Hengitin röökini synkkää savua sisääni ja tunsin sen polttelun sisälläni. En kuitenkaan yskäissyt, olin tottunut tuohon tunteeseen. Oli rauhoittavaa puhaltaa savu ulos harmaana isona savupilvenä ja katsoa sen leijailua pimeässä.
"Ehkä te voisitte vaa pitää turpanne kiinni ja huolehtia omista asioistanne", Joel töksäytti ja sylkäisi maahan.
"Vittuako mun hommat teille kuuluu."
"Kuules herra uhmaikä, voisit vähän käyttää aivojas nii tajuaisit et sun asiat kuuluu meille aika helvetin paljon", Sanoin ja katsoin Joelia jo melkein vihaisesti. Tottapuhuen olin hänelle vihainen, aivan helvetin vihainen itseasiassa. Hän ei ajatellut meitä tippaakaan, eikä tajunnut kuinka huolestuttavalta hänen tilanteensa näytti. Ensin hänen persoonansa muuttuu täysin ja seuraavaksi löydämme huumeita tuon rasvaletin taskusta. Vituttaa.
"Sä et voi vaan esittää ettei meitä kiinnostas sun mielenterveys ja käyttäytyminen, koska meitä vittu kiinnostaa", sanoin nyt jo hiukan ääntäni korottaen. Muut näyttivät hieman kiusaantuneilta ja alkoivat puhumaan jostain aivan muusta. Minun ja Joelin riitelyssä ei nimittäin ollut mitään uutta. Riitelimme useammin kuin kukaan muu bändin jätkistä, mutta sovimme asiat aina todella äkkiä. Olin Joelin paras ystävä ja jaoimme niin paljon yhteistä ja yhteisiä muistoja, etten voinut olla hänelle kauaa vihainen.
"Porko sä et vaa vittu voi ymmärtää. Ihmiset muuttuu ja sun pitäs helvetti soikoon ymmärtää se!" hän tuhahti ja katsoi muualle.
"Ihmiset muuttuu joo, mut ei yhtä radikaalisti ja huolestuttavasti", huomautin ja lähdin kävelemään pois. Näin silmäkulmastani, kun muutkin sanoivat heipat ja lähtivät kohti autojaan tai kotejaan.

Puhelimeni piippasi heti kotiin saavuttuani.
Olli: Moro, meijän pitää jutella siit Joelin hommast tarkemmin kolmistaa
Minä: Joo tiiän
Olli: Mietittii jo Tommin kaa et mentäs huomenna tyylii bisselle nii voitas jutelle
Minä: Sähän tiiät et mä en ikinä kieltäydy bissestä ;)
Olli: Tais olla hyvä taktiikka saada sut messiin siis
Minä: haha tiettytietty.

Hymyilin puhelimelleni samalla kun yritin väsätä itselleni voileipää upeilla master chef taidoillani. Vaikka hymyilinkin, minua suoraansanottuna vitutti. Joutuisimme käsittelemään tämän koko huumepaskan bändinä, vaikka Joel saattoi luulla ettei asia vaikuttanut meihin. Pelkäsin kuitenkin vielä enemmän asian julki tulemista. En pelkästään Nikon ja Aleksin reaktioita siis, vaan myös sitä mitä tapahtuisi jos lehdistö saisi tietää? Onneksi suosion hiipumisesta oli hyötyäkin. Meitä ei enää seurattu kaikkialle, eikä haastatteluja ollut läheskään niin usein. Vilkaisin taas puhelintani.

Olli: Joo eli se on nyt päätetty. Bisselle huomenna klo 14?
Minä: Kaipa se käy
Olli: Tommi sano et haluu tuoda yhen tyypin mukaa?

Sydämmeni taisi skipata yhden lyönnin, kun luin viimeisimmän viestin. Kenelle helvetille asiasta oli jo kerrottu? Entä jos tuo henkilö ei olisi tarpeeksi luotettava ja tieto huumeista leviäisi lehdistölle? Vastasin kuitenkin viestiin mahdollisimman rauhallisen kuuloisesti.

Minä: Kuka helvetin tyyppi tähänki on nyt sotkettu?
Olli: Mähän sanoin sulle et Olli tarkisti sen aineen yhellä tyypillä.
Minä: Jaa eli joku helvetin huumetutkija vai?
Olli: No noinki vois sanoo...
Minä: Eli?
Olli: Nosiis se diilas ennen ja omistaa aineen tunnistus koneet
Minä: diilasko se Joelille?
Olli: idk en usko
Minä: Eli ehkä
Olli: Jokatapaukses, se tulee huomen ja kertoo sen testin tulokset nii et tiietään mitä tehä
Minä: Eiks olis ollu nopeempi tapa vaan testata sitä hahaha
Olli: Kuka sano et me ei kokeiltu 🙄
Minä: HEI! ilman mua??
Olli: 🤫