Darker than black

Over my dead body

Matka treenikselle oli hyytävä. Ei pelkästään sen puolesta että pakkasta oli -21 astetta, vaan myös tunnepuolella. En tajunnut miksi olin mennyt kysymään sitä Joelilta. Vihasin itseäni siitä hyvästä ja halusin korjata asian. En vain tiennyt miten. Tuommoisen asian kysyminen ei nimittäin ollut mikään paras ja helposti korjattavin temppu. Kuuntelin aamuisen helsingin ääniä ja katselin ympärilleni. Kaduilla käveli niin iloisia koululaisia koulumatkallaan, kuin elämäänsä kyllästyneitä aikuisia. Kukaan ei edes katsonut minuun päin, joka sai olostani vielä kurjemman.

Kun pääsin vihdoin treenikselle ja astuin sisälle kaikki muut olivat jo sielä.
"Nyt on kyllä maailma menny sekasin, Porko tulee viimesenä paikalle!" Niko huudahti ja katsoi minua. Joel tuijotti minua jäätävästi ja yritin parhaani mukaan vältellä hänen katsettaan.
"Meijän olis tarkotuksena harjotella tota uutta biisii", Aleksi ilmoitti ja kirjoitti jotain koneelleen.
"Jepjep", Olli totesi ja nappasi kovia kokeneen bassonsa.

Huoneessa alkoi taas blind channelille tuttu meteli, kun kaikki virittivät soittimiaan ja säätivät niitä oikeille äänenvoimakkuuksille. Tommi ja Aleksi nauroivat ja puhuivat kovaan ääneen aleksin pöydän vierellä. Niko ja Joel yrittivät availla ääniään mahdollisimman hyvin, että sitä säästyisi koko päivälle. Viritin kitarani ja aloin soittamaan kappaleemme riffejä hiljaa laulaen.

"This is the new kind of hell,
that I was afraid of
This is nothing but hell,
that I am scared of
This is not a good place,
so you can just leave
I don't think you would be comfrortable here"

Kappaleemme sanat osuivat jostain syystä minuun täysillä. Olin itse kirjoittanut koko kertosäkeen, joka oli sinänsä iso vaikuttaja sen koskettavuuteen. Yleensä Niko kirjoitti suurimman osan sanoituksista, mutta myös me muut osallistuimme aina siihen. Äkkiä Tommi laskikin aloituksen ja aloimme soittamaan kappaleen introa.

"Mitä vittua?" Olli tönäisi minut sivummalle kun pidimme taukoa.
"Joel sano et olit kysyny siltä et olikse huumeissa!" hän kuiski ärtyneesti.
"Se oli vahinko..." yritin selittää, mutta Olli ei antanut sille tilaisuutta.
"Voivittu... Aiettä vahinko vaan? Mä en tiiä sun mielipidettäs, mut musta tuntuu et sä oot aikunen mies eikä sun pitäs helvetti sentään sanoo mitään vahingossa",
"Oikeesti anteeks", sanoin ja katsoin Ollia. Hän ei todellakaan ollut parhaimmalla päällä.
"Ja sä et sitäpaitsi oo vieläkään saanu sitä Joelin puhelinta ittelles! Niinku eiks sua kiinnosta saada Joel selväks vai ootko muutenvaa itsekäs?" Olli alkoi puhua jo hiukan kovempaa. Viha alkoi kiehua sisälläni, kun kuuntelin Ollin sanoja.
"Vittu tee se ite jos oot muka jonkinnäköne supermies", tiuskaisin. Niko oli huomannut väittelymme ja käveli nyt luoksemme.
"Mitä vittua te tääl riitelette", Niko nauroi.
"Joel käyttää huumeita", töksäytin. Minun ei ollut tarkoitus tehdä sitäkään, mutta vihani taisi hallita sanomisiani enemmän kuin minä itse. Näin kun nikon silmät laajenivat ja hän yritti miettiä asioita. Paniikki iski minuun jälleen, miksi olin mennyt sanomaan tuonkin? Hengitin raskaasti ja yritin rauhoitella itseäni, se ei kuitenkaan onnistunut.
"Mitä hel-" Niko ei ehtinyt sanoa asiaansa loppuun, kun Olli jo läimäytti minua poskelle.
"Musta tuntuu et sun pitäs lähtee Porko", Olli sanoi ja katsoi inhoten minua. Jäin seisomaan järkytyksestä kankean Nikon kanssa kahdestaan.
"Me selitetään myöhemmin, anyways mä lähen nyt", Ilmoitin tärisevällä äänellä ja astuin ovesta paiskaten sen perässäni.