Darker than black

left outside alone

Olin etääntynyt Joelin kanssa niin huomattavasti, että oli vaikeaa saada napattua hänen puhelin. Koska olimme päättäneet pitää parin päivän loman, en nähnyt Joelia ollenkaan. Normaalisti olisin luultavasti hengannut hänen kanssaan koko päivän, mutta nyt törmäsin häneen vain pari kertaa rappukäytävässä. Olemme nimittäin myös naapureita, ja siitä syystä omistan myös Joelin kämpän vara-avaimet. Jos Joel ei olisi niin puhelin addiktoitunut, voisin hyvin kävellä hänen asuntoonsa ja napata puhelimen, itse Joelin poissaollessa. Tuo suunnitelma ei kuitenkaan tulisi toimimaan, koska Joel kantaa puhelintaan aina mukana. Tai no toisaalta niin suurinosa ihmisistä tekee, eikä Joelia siis voi syyttää.

Keskiviikko aamuna heräsin kuitenkin Nikon soittoon. Kello ei ollut vielä edes yhdeksää, joten olin asiasta enemmänkin kuin ärtynyt.
"Paras olla tärkeetäkin asiaa, herra herätyskello", vastasin Nikolle puhelimeen.
"Sori, oli pakko soittaa", Niko sanoi. Avasin verhot ja venyttelin hiukan. Aurinko oli alkanut jo nousemaan.
"Nii tota tuutko treenikselle, meil alkaa tulla vähä kiire, ku saatiin just uutta infoo."
"Mitä helvetin uutta infoo?" vastasin ja kurtistin kulmiani.
"Sitä vaa et meijän pitää saada levy ulos aikasemmi ku aluks sovittiin. Toi levy-yhtiö alkaa jo pikkuhiljaa kyllästyy meijän laskevaan suosioo."
"Vittu mä tiesin et oli virhe vaihtaa isompaan levy-yhtiöön", huokaisin ja haroin hiuksiani. Olimme vaihtaneet levy-yhtiötä alkusyksystä. Suurinosa bändistä oli vastustanut vaihdosta, mutta asia ei ollut meidän käsissä. Ison bändin ongelmiin liittyi siis myös se, ettei itsellä enää ollutkaan niin paljon vaikutusvaltaa. Kun olimme pienempi bändi, saimme päättää kaikesta ja kaikki sujui niinkuin halusimme. Vanha levy-yhtiömme oli hyväksynyt ja uskonut meihin alkuaikoinamme, joten tuntui julmalta ja pahalta vaihtaa siitä pois, mutta minkäs teet.
"Nojep, niihä me kaikki tiiettii", Niko totesi.
"Mut nyt raahaat ittes tänne ja vähä äkkii."
"Selkee", sanoin ja lopetin puhelun.

"Ei saatana..." mumisin ja nousin venytellen sängystä. Löntystelin vaatekaapilleni ja valitsin sieltä kokomustan asun. Ei juuri huvittanut laittautua, kun tiesi että tiedossa oli pitkä päivä. Bändillämme oli ollut jakso jossa meitä seurattiin ja kuvattiin aina kun kävelimme kaduilla. Nyt sekin kausi oli ohi, kun fanitus oli hiipunut. Tietenkin meitä pysäyteltiin ottamaan yhteiskuvia enemmän kuin ennen euroviisuja, mutta silti vähemmän kuin kesällä. Äkillinen muutos vain hämmensi.

Astuin ulos jäätävään ilmaan. Yön aikana oli satanut lunta ja nyt maata peitti noin 10 sentin lumikerros.
"Voi perkele", kirosin, kun tajusin kenkävalintani. Kerrostaloni ovi avautui kuitenkin kuin pelastukseksi ja Joel astui ulos.
"Moro", Joel moikkasi ja käveli luokseni.
"Aioksä niinku for real kävellä noilla treenikselle asti?" hän nauroi ja katsoi ohuita converseita, jotka olin pukenut päälleni.
"Nosiis se oli tarkotus, mut kyyti aina kelpaa", vastasin ja naurahdin.
"tiettytiety",
Lähdimme kävelemään kohti Joelin punaista autoa. Vapisin hieman kylmästä ja Joel nauroi pukeutumisvalinnalleni. Toisaalta näin miten myös hänen hampaat kalisivat hieman. Joel vain osasi piilottaa tunteensa paremmin kuin minä. Niin olihan Joel harjoitellut feikkaamista ja salaisuuksien pitämistä jo jonkin aikaa. Meillä ei ennen ollut salaisuuksia ja salaisuudet näyttivät vetävän meitä aina vain erilleen toisistamme. Katsoin Joelia ja huomasin tämän silmien punertavan hieman. Vetäisin katseeni äkkiä pois ja huoḱaisin syvään. Ei ollut helppo huomata kuinka kaveri oli oikeasti käyttänyt jotan.

"Sanokse Niko sulle mitään et miks piti tulla treenikselle?" Joel kysyi.
"Joel ooksä aineis?" kysyin äkkiä ja pysähdyin, vaikka se ei todellakaan ollut tarkoituksenani. Sydämmeni alkoi tykyttää lujempaa, kun tajusin mitä olin juuri kysynyt.
"Mitä vittua?" Joel töksäytti ja kurtisti kulmiaan.
"Miks vitus sä kysyt et oonko mä aineissa?" Joel alkoi kuulostamaan jo melko vihaiselta.
"Eiku- siis", änkytin, mutta en saanut sanoja suustani. Seisoimme nyt paikoillamme Joelin auton edessä.
"Porko mä tiiän ettet sä oo siitä älykkäimmäst päästä mut se ei vittu oo hyvä homma kysyy toiselta onko se aineis",
"Ja vittu miksä ees luulet et mä olisin aineis?" Joel hermoili ja haroi hiuksiaan.
"Voivittu Porko, pitää sunki aina tehä elämästä vaikeeta", hän sanoi vielä ennenkuin hyppäsi autoonsa ja lähti ajamaan jättäen minut seisomaan keskelle jalkakäytävää.