Darker than black

What's wrong

//Terveterve
nauttikaa

Aamun ensimmäiset auringonsäteet osuivat silmiini kirkkaina ja herättivät näin minut. En ollut yöllä kännipäissäni muistanut laittaa verhoja kiinni, vaikka tiesin varsin hyvin auringon säteiden herättävän minut joka aamu. Joskus todella toivoin samanlaisia nukkumiskykyjä kuin Olli... Avasin hiukan vasenta silmääni ja katsoin ylös kattoon. Äkkiä tunsin päätäni särkevän ja suljin silmäni. Ei olisi mitään järkeä nousta ylös tälläisessä krapulassa.

Muistin eilisillan tapahtumista vain hiukan ja nekin kohdat olivat sumuisia ja epäselviä. Muistin kuitenkin lyöneeni Joelia enkä voinut käsittää miksi. Tiesin että sen täytyi olla jotakin vakavaa, koska en ikinä satuttaisi Joelia kunnolla mistään pikkuasioista. Ihme että olin edes päätynyt kotiin baarista, mihin olimme ilmeisemmin päätynyt. Olin nimittäin kavereiteni keskuudessa usein se, jolla meni alkoholi eniten päähän. Ei olisi mikään uusi juttu jos aamulla heräisin esimerkiksi prisman sovituskopista tai kadun varrelta. Kerran minut löydettiin kadulta nukkumasta ja seuraavana päivänä sain harmikseni huomata joutuneeni seiskan kanteen "alkoholi riippuvaisena rokkitähtenä". Vaikka pidinkin julkisuudesta, ei tuo ollut tavoittelemaani julkisuutta.

Nousin sängystä hitaasti ja yritin pysyä pystyssä. Kello oli vasta vähän yli 9 enkä siis ollut nukkunut ainakaan viittä tuntia kauemmin. Tarkistin puhelimeni ja huomasin, että olin saanut uusia viestejä bändimme ryhmään.

Tommi 4.12: Kai kaikki pääs himaa?
Niko 4.14: yess sirr
Aleksi 9.02: Vittu kertokaa etten oo ainoo jolla on helvetilline krapula?
Aleksi 9.03: Kotiin päästiin täälki
Niko 9.15: Novittu arvaa

Luin viestit ja naputtelin itsekkin vastauksen molempiin kysymyksiin.
Minä 9.18: Jotenki ihmeellisesti päädyin iha kotiin asti. Ja joo en mä nyt millään virkeimmällä päällä oo
Laskin puhelimeni yöpäydälle ja kävelin kohti vaatekkaappiani. Puin päälleni mustat verkkarit, mutta pidin yöpaidan vielä päälläni. Yleensä panostin ulkonäkööni melko paljon, mutta krapulassa en pystynyt moiseen ihmetekoon. Kun lähtisin talostani vaihtaisin tietenkin vaatteet uudelleen.

Parin särkylääkkeen ja vesilasin jälkeen löysin tieni studiolle missä olimme sopineet tapaavamme kahdeltatoista. Olin tietysti hiukan myöhässä, mutta en uskonut muidenkaan olevan vielä sielä. Olin vaihtanut vaatteet ja nyt päälläni oli mustat farkut, valkoinen t-paita, musta nahkatakki sekä tietenkin pipo. Tärisin hiukan kylmästä, mutta ulkonäön eteen oli kärsittävä. Kävelin studiomme eteen ja huomasin Ollin jo ikkunassa.
"Mitäs vittua äijä on jo heränny?" huusin hänelle ja katsoin ylöspäin harmaan kerrostalon ikkunaan.
"Luokittele heräämine, koska en mä nyt missää selkeessä mielentilassa oo", hän huusi takaisin ja nauroin.

Kävelin sisään studiolle ja huomasin myös Aleksin saapuneen paikalle. Pojat soittivat metallicaa täysillä huoneessa.
"Terve terve" sanoin ja nappasin kitaran telineestä. Aleksi lauloi jo soivaa kappaletta ja aloin itsekkin rääkyä sen tahtiin.
"Mä huomaan et sille on kyl hyvä syy miks Niko ja Joel on laulajia ettekä te" Olli nauroi mutta alkoi rääkymään itsekkin musiikin mukana. Äkkiä ovi avautuikin ja Niko asteli sisään.
"Mitä vittua ootteko te noinki selviä et riittää voimat toho huutamisee?" hän kysyi heti sisälle astuttuaan.
"No en helvetissä", sanoin ja kaaduin sohvalle.
"Onks kellää mitää muistikuvii eilisestä?" kysyin ja katsoin muita.
"Nosiis ei hirveesti", Niko sanoi "Mut kyllä mä jotain juttui muistan."
"Ite en ees juonu nii paljoo nii semihyvät muistikuvat ainaki toistaseks", Olli sanoi ja katsoi minua merkitsevästi. En tiennyt miksi, mutta oletin että hän muisti jotain mitä minun olisi pitänyt muistaa.

Aloimme puhumaan uudesta kappaleestamme ja sovimme, että yrittäisimme äänittää ainakin joitain kohtia laulusta jo tänään. Ne eivät luultavasti olisi lopullisia, mutta ainakin ideaa voisi kuulla siis jo nyt.
"Mis helvetissä Tommi ja Joel on?" Niko ihmetteli kun vilkaisi kelloa. Se oli jo hieman yli yksi eikä kummastakaan ollut kuulunut mitään.
"Oota mä voin soittaa niille", sanoin ja kaivoin puhelimen esiin. Valitsin ensin Tommin numeron ja soitin.
"Moro", sanoin, kun hän viimein vastasi.
"Päivää"
"Missä vitus sä oot, piti olla studiol jo tunti sitte?"
"Ainii voi perkele ootas", Tommi sanoi
"Onks Joel siel?" hän kysyi yllättäen.
"Ei oo mitenni?" vastasin
"Mulle tuli vähä muuta menoo ku vein sen Joelin kokaiini pussin tunnistettavaks", hän sanoi. Silmäni laajenivät hämmästyksestä.
"JOELIN MMIKÄ?" Kysyin lähes tärisevällä äänellä. Olli katsahti minuun huolestuneena.
"Ei vittu oliksä noin kännissä?"
"Kyllä herra sherlock olin aivan hemmetin kännissä",
"Joo en mä sulle puhelimes rupee mitää selittää... Käske Ollii selittämään nii mä tuun kohta", Tommi sanoi ja painoi punaista.
"Mitä helvettiä Olli mistä pussista toi Tommi puhu?" Kysyin raivoissani. Pieniä muistikuvia alkoi palata mieleeni eilis illalta ja meidän kolmen vakavasta keskustelusta. Olli näytti vaivaantuneelta ja viitoi minua tulemaan toiseen huoneeseen.

Olli selitti minulle kaiken viereisessä huoneessa. Vaikka olinkin järkyttynyt, aloin jo muistaa lähes koko illan kun Olli sitä minulle selvensi. En edelleenkään voinut tajuta miksi Joel oli sekaantunut huumeisiin, vaikka tiesi oikein hyvin niiden vaarat. Olimme tietenkin porukalla kokeillut kaikennäköisiä ruohoja, mutta kokaiini alkoi mennä jo yli. Palasimme takaisin Aleksin ja Nikon luokse jotka olivat täydessä touhussa koneen äärellä. He eivät kyselleet mistä puhuimme, mutta näin kuinka Aleksin kasvoilta paistoi selkeä huoli.
"Toi on hyvä", Totesin kun Niko lauloi mikkiin ensimmäisen näkeistön sanoja.
"Jepjep, haluuksä Porko kattoo tost noi nuotit ja soittaa ekan kertsin nii kuullaan et miltä se kuulostaa iha oikeel kitaral?" Aleksi pyysi. Tein työtä käskettyä ja nappasin kitaran siitä mihin sen viimeksi laskin ja katsoin näytöltä säveliä. Soitin pienen pätkän ja purskahdin sitten nauruun. Aleksi katsoi minua kysyvästi.
"Eiks kukaa tajunnu et täs on basicly samat soinnut ku siin pikkukakkosen posti biisissä?" nauroin. Muutkin pyrskähtivät nauruun ja soitin riffin uudelleen. Se oli tietenkin hieman eri, emmekä siksi huomanneet sitä eilemn koneelta.
"Saatana millanen lastenbändi meistäkin on tulossa!" Niko sanoi ja meni maahan istumaan.
"Vittu olishan se pitäny arvata ku suurinosa faneista on sellasii 10vuotiaita", Olli nauroi.
"Tässä teille imitaatio meijän tulevaisuuden konserteista", Niko sanoi ja meni kontalleen.
"Piikkukakkosen Blind channel. Oli hyvä bändi eipä ole ennää bliiind channeeli", Niko lauloi pikkukakkosen posti sävelessä. Jos meidän touhua olisi katsonut ulkopuolelta ei varmastikkaan olisi uskonut meidän olevan yli kaksikymppisiä. Nauroimme kaikki hetken ja vaihdoimme paria sointua hiukan, niin ettei kappale enää ollut suora plagiaatio pikkukakkosen postista.

//Tästä tuli nyt vähän pidempi osa jossa ei kuitenkaa tapahtunu oikee mitää. Mutta siis mitä mieltä te ootte. Pitäskö mun ruveta joko karsimaan esim kuvailua vähän ja saada enemmän tapahtumaan vai onko nää hyviä. Voin myös kirjottaa pidempiä lukuja nii että varmasti riittää jokaseen lukuun tapahtumia. Kertokaa ihmeessä mielipiteenne!