Darker than black

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

// Nauttikaa

Se kaikki alkoi kun olimme juuri saaneet homman luistamaan. Konsertteja oli useasti ja fanikunta oli kasvanut yli kymmenkertaiseksi. Euroviisujen jälkeen kaikki näytti menevän täydellisesti, ehkä liiankin täydellisesti. Saimme mahtavaa kannatusta niin Suomesta, kuin muualta maailmasta, seuraajia lähes kuin satoi ja uramme sai selkeän kääntökohdan. Tätä oli odotettu jo monta vuotta eikä nyt siis ollut aikaa hukattavaksi. Aloimme tekemään työtä yötä päivää, vaikka tiesimme sen kuluttavan kaikkien niin henkisiä, kuin fyysisiäkin voimia. Innostuksissamme taisimme ottaa ehkä hieman liiankin paljon eri urakoita harteillemme. Nyt myöhemmin ja tarkemmin mietittynä, olisimme kesän voineet keskittyä vain uuden näkyvyyden käsittelyyn ja konsertteihin. Sen sijaan aloimme kuitenkin työstää myös uutta kappaletta, joka sai tosin erittäin hyvän vastaanoton ja kappale oli kaikin puolin onnistunut. 

Loppusyksystä pitkään jatkunut ylämäki vaihtui kuitenkin alamäeksi. Tajusimme menettäneemme useita faneja, joka oli tosin ymmärrettävää ja tunnettu ilmiö kaikilla "euroviisu artisteilla". Asia kuitenkin yllätti, koska emme ikinä olleet ajatelleet bändiämme euroviisu bändinä tai sitä että julkisuutemme oli pelkkää euroviisu huumaa. Vaikka yritimme löytää asiasta jotain positiivista ja ajattelimme, että oli parempi ettei niinsanottuja feikkifaneja enää ollut, oli vaikea pysyä positiivisena kun seuraaja määrä vain laski ja laski. Tietenkin seuraajia oli edelleenkin paljon enemmän kuin ennen euroviisuja ja uskollisia faneja riitti. Joihinkin meistä tämä uusi käännekohta vaikutti pahemmin kuin toisiin.

Joel otti asian vakavimmin, mutta esimerkiksi Tommia ei asia pätkääkään kiinnostanut. Hänen mielestään oli vain hyvä että kaikki pikkutyttö feikkifanit oli saatu karsittua pois. Niko yritti suhtautua asiaan melko positiivisesti Tommin tavoin, mutta me kaikki tiesimme ettei Niko tosiasiassa ajatellut niin. Mielipiteitä oli siis monia.

Nyt istuimme studiolla ja yritimme säveltää uutta kappalettamme talvella julkaistavalle albumillemme. Emme olleet saaneet juuri mitään aikaiseksi, vaikka studiolla oli tullut vietettyä jo neljä tuntia. Aleksi istui koneen ääressä Niko vierellään ja he hyräilivät yhtä tahtia kappalettamme. Joel taas istui kyyryssä huoneen nurkassa. Vaikka kello oli vain kaksi päivällä, oli Joelilla bissepullo kädessä. Joelin juominen oli tosiaan riistäytynyt käsistä viimeisen kuukauden sisällä, eikä kukaan uskaltanut hänelle siitä huomauttaa.
 
“Hei toi on vitun hyvä!” Aleksi toteaa kun Niko ehdottaa kertosäkeen sanoja. Havahdun ja katson Nikon ja Aleksin suuntaan “Niko haluuksä sanoo uuestaa, en oikee keskittyny”, naurahdan. 
“There was nothing else to hide,

we were not in paradise

Take your things and fucking leave

It’s no fun anymore here” Niko laulaa

“Damnn toi on muute hito hyvä”, Totean ja siirän tuoliani lähemmäs kaksikkoa. 
“Joo se on sit päätetty, me otetaa toi ainaki johonki kohtaa”, Aleksi sanoo ja kirjoittaa jotain koneelleen.
“Sshhhs!” Niko suhisee ja nostaa sormeaan.  Kaijuttimista alkaa soimaan slipknotin duality, joka sattuu olemaan yksi bändimme lempi kappaleista. Alamme kaikki huutolaulamaan biisin sanoja, tai no kaikki paitsi Joel. 
“Vittu ei täst tuu mitää”, Joel sanoo ja kulauttaa loput bissestään alas, ehkä jopa vaikuttavammin kuin euroviisu semifinaaleissa. Käännämme kaikki katseemme Joeliin ja kurtistan kulmiani. 
“Mikä helvetin järki siinä on hikihatussa vääntää näitä biisejä ku ei kukaan niitä tuu kuitenkaan kuuntelee?” Hän tiuskaisee ja laskee pullonsa lattialle. Joelin asenne on tosiaan muuttunut, emmekä ole tottuneet tälläisiin kommentteihin.
“Vittu lähe sinä siitä marisemasta jos ei kiinnosta, me yritetään tehä täs musiikkia”, Niko sanoo ja nappaa itselleenkin bissen. 
“Jätkät hei mä tiiän et meil on rankkaa mut eiks tää jokapäivänen päivällä juominen ala olla jo huolestuttavaa”, huomautan ja yritän kuulostaa vakuuttavalta. 
“Ja säkö Porko oot joku jumalanlapsi vai?” Joel nauraa ja alan nauraa myös. Kireä ilmapiiri on jo nyt poissa. 

“Laahaa se läskipersees tänne ja vähä äkkiä ja pure sun tunteita tohon paperille mielummin kuin meihin”, Aleksi sanoo ja osoittaa tuolia lähempänä meitä kolmea. Onneksemme Joel myös tekee niin ja kävelee luoksemme. Myös hän alkaa laulamaan kajareista soivaa kappaletta oikein tunteella. Nappaan itse kitaran ja alan laulamisen sekaan myös soittamaan.

// Joo anteeks tää eka osa oli vähän tällänen tylsä, mut lupaan et jatkossa alkaa tapahtuu enemmänki asioita