Darker than black

dark side

// wait wtf me ollaan ekana bc tägillä, tokana suomi tägillä ja 56 FANFICTION TÄGILLÄ MITÄ HELVETTIÄ ÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖ
okei niinku kiitti ihan hirveesti et ootte lukenu tätä. Mulle saa ehotella kaikkii ideoita jooo.
Nauttikaa.

Horjahdin päin baaritiskiä hieman liian isossa humalassa. Päässäni pyöri ja hahmotin vain hatarasti ympärilläni olevat ihmiset. Yritin löytää itselleni tuolia ihmisten seasta epävakaisesti hoiperrellen. Olin juonut jo aivan liikaa, mutta jotenkin minun piti tunteeni purkaa. Olin vihainen Joelille, Ollille, kaikille, mutta ennenkaikkia itselleni. Vaikka olin dokaamalla yrittänyt saada tunteeni rauhoittumaan ja saada itseni rauhoittumaan, ei se toiminut. En kuitenkaan halunnut lopettaa, vaikka tiesin millainen darra minua huomenna odottaisi. Halusin rankaista itseäni. Join shotin, toisen, kolmannen, en enää edes pysynyt kärryillä siitä kuinka paljon olin juonut. Puhelimeni tärisi vähän väliä, kun Niko yritti soittaa minulle. En uskonut että Olli ja Tommi olivat kertoneet Nikolle ja hän eli siis täydessä tietämättömyydessä ja oli varmasti hyvin hämmentynyt.

Puhelimeni tärisi taas. Poimin sen taskustani ja tuijotin Nikon nimeä näytöllä. En ollut varma kannattiko minun vastata, mutta tein niin silti.
"Terrve", sanoin kovaan ääneen puhelimeen.
"Mitä vittua Porko? Mikä se homma oli mitä sanoit Joelista? Olli ja Tommi ei suostu kertoo mulle", Niko vastasi vihaisesti.
"Joo ei se ollu mitään, relaa my guy."
"Ooksä vittu kännissä?"
"Eeen", valehtelin, vaikka tiesin Nikon tunnistavan sen valheeksi äänensävystäni.
"Joo just, vittu kello ei oo vielä ees kuutta ja äijä ihan kaatokännissä..."
"Ei ku ihan vähän vaan join",
"Jos vittu toi on vähän nii mä en tiiä missä koomassa sä olisit jos joisit enemmän..."
"Saatanan äiti", mumisin.
"Mä soitan sulle aamul ku saatat olla puhekunnossa."
"Joojoo."
"Sä saatkin sitte luvan selittää", Niko sanoi ja lopetti puhelun.

Työnsin puhelimeni taskuun ja aloin etsiä epävakaisesti kävellen itselleni istumapaikka. Löysin melko nopeasti itselleni vapaan tuolin ja istuin sen päälle ympärilleni katsellen. Laskin käteni baaritiskille ottaakseni siitä hieman tukea.
"Yks bisse kiitosss" huusin baarimikolle, jonka huomasin edessäni.
"Joo musta tuntuu että sä oot juonu ihan tarpeeksi", baarimikko totesi ja näin hatarasti, kuinka hän pyyhki laseja ärtynyt ilme kasvoillaan.
"Vittu anna nyt se bisse saatana eiks se oo sun työ!" sopersin ja huomasin kääntäneeni useampia päitä jo puoleeni. Baari ei ollut läheskään täynnä ja suurinosa sielä olevista ihmisistä oli melko selviä, olihan tänään vasta keskviiikko. Niin, useimmat ihmiset olivat sen verran järjissään etteivät vetäneet kaatokännejä keskiviikko iltapäivänä.
"Ei kun nyt sä häivyt mun tiskiltä, mä en myy sulle yhtään mitään!" Baarimikko ärähti. Katsoin häntä ja nostin käteni ilmaan ikäänkuin antautumisen merkiksi. Päässäni pyöri ja huomasin tasapainon pitämisen olevan yllättävän vaikeaa, kun istui pienellä ja korkealla tuolilla ilman että piti mistään kiinni. En tyhmyyttäni tajunnut laittaa käsiä takaisin alas ja huomasin horjahtavani alas tuolilta. Viimeinen asia mitä tunsin oli jäätävä kipu päässäni, kun se kolahti kovaan kivilattiaan. Sitten kaikki pimeni.