Blind Channel One Shots [TAUOLLA]

4. Joel x Aleksi - Syöksykierre

Se alkoi taas. Tällä kertaa Joel ei huomannut sen tuloa ajoissa. Hän oli saanut itsensä taas jumiin samaan kierteeseen.

Aleksi oli lähtenyt viikonlopuksi Joensuuhun. Nyt oli vasta lauantain ja sunnuntain välinen yö, ja Joel oli onnistunut pakenemaan ajatuksiltaan tasan vuorokauden.

Mitä jos. Nuo olivat ne kaksi sanaa, joista se aina lähti. Loputtomalta tuntuva synkkien ajatusten kierre, joka ruokki itseään Joelin pessimismillä. Mitä jos Aleksi ei tulisikaan takaisin? Mitä jos hän jäisikin yksin? Aleksi osaisi katkaista kierteen ja auttaa hänet ulos siitä, mutta hän ei ollut nyt täällä.

Joel huokaisi ja käänsi kylkeä sängyssään katsoakseen kelloa. 2:38. Hän oli pyörinyt sängyssä jo kolme tuntia yrittäen vaientaa ajatuksiaan. Hän oli yrittänyt kaikkea. Olli oli ehdottanut joogaa tai meditointia iltaisin ennen nukkumaanmenoa, mutta kumpikaan ei ollut toiminut. Ainoastaan Aleksi osasi rauhoittaa Joelin, kun synkät ajatukset pyrkivät ottamaan vallan.

Sänky, makuuhuone ja oikeastaan koko asunto tuntui tyhjältä ilman Aleksia. Joel kaipasi jo nyt häntä viereensä. Kasva jo aikuiseksi, Joel, olet kuin pikkulapsi. Et pysty olemaan päivääkään hänestä erossa, ääni Joelin päässä moitti. Ehkä se oli oikeassa. Vaikka Joel oli täyttämässä 28, joskus hänestä tuntui kuin hän olisi vain ylivilkas lapsi liian suuressa kehossa. Ajatus tuntui ahdistavalta. Lapsellisuus ei yleensä johtanut mihinkään hyvään, etenkään parisuhteessa.

Joel oli alusta asti ollut vakuuttunut, ettei hän ole tarpeeksi hyvä Aleksille. Aleksi oli niin kiltti ja avulias. Hän ansaitsisi jonkun, joka on henkisesti vakaa ja osaa kohdella häntä oikein. Aleksin ei pitäisi joutua katsomaan Joelin kaltaisen ihmisen perään. Mutta Aleksi aina vakuutteli, ettei hän tarvitse eikä halua ketään muuta. Hän rakasti Joelia. Ja Joel rakasti häntä.

Kello oli jo 3:02. Joel päätti luovuttaa nukkumisen suhteen ja nousi ylös. Hän sytytti valot ja käveli puhelin kädessään olohuoneen sohvalle. Yhtäkkiä puhelin värähti. Hän sai Aleksilta viestin.

--

Aleksi <3: Ootko vielä hereillä?

Joel (minä): Mistä arvasit?

Aleksi <3: Tunnen sut liiankin hyvin :) Kaikki hyvin?

--

Joel mietti hetken aikaa. Aleksille kannattaisi varmaan kertoa uudesta kierteestä. Mutta mitä jos hän huolestuu liikaa?

--

Joel (minä): Kyllä kai, en vaan saa unta taaskaan

Aleksi <3: Voi ei :( En mäkään meinaa saada unta, joudun nukkuun sohvalla ja tää on ihan kivikova

Joel (minä): No ainakin voit pitää mulle seuraa

Aleksi <3: Oisinpa siellä sun vieressä :(

Joel (minä): Sähän tuut jo huomenna päivällä takas, kyllä me tää yö kestetään

Aleksi <3: En kyllä ihan hetkeen päästä susta irti sit ku tuun takas

Aleksi <3: Hei mulla on idea, jos soitetaan FaceTimella?

--

Joel epäröi hetken, mutta painoi soittonappia. Aleksi vastasi heti.

"Moi rakas", hän sanoi hymyillen suoraan kameraan. Joelin valtasi tuttu, lämmin tunne. Aleksin hymy tuntui kotoisalta ja rauhoittavalta. "Moi Aleksi", Joel sanoi hymyillen takaisin.

"Mikset sä oo sängyssä?" Aleksi kysyi. "Et sä siinä sohvalla varmasti saa unta. Mee takas sänkyyn, jooko?" "En mä saa nukuttua kuitenkaan nii eiks se oo ihan sama missä mä oon", Joel huomautti. "Meet nyt takas sänkyyn ja yrität nukkua, mä juttelen sulle siihen asti että sä nukahdat", Aleksi melkeinpä komensi.

Joel huokaisi, nousi sohvalta ja meni takaisin sänkyyn. Aleksin kanssa oli turha yrittää tapella. Hän kaivautui peiton alle ja otti puhelimensa takaisin käteensä.

"Sä vaikutat jotenkin oudolta, onks kaikki oikeesti hyvin?" Aleksi kysyi. "Siis jos unettomuutta ei lasketa." Joel mietti hetken. Kai tästä oli pakko kertoa, olihan hän aina ennenkin kertonut Aleksille. "Ajatukset vaivaa taas", Joel tunnusti. "Sen takia mä en saa unta."

"Voi ei, olisit sanonu heti", Aleksi sanoi, mutta äänensävy ei ollut moittiva. Enemmänkin huolestunut. "Mistä se lähti tällä kertaa?" "Aloin kaivata sua ja sit mietin et oonko mä sulle tarpeeks", Joel kertoi. "Kai sä tiedät että sä oot mulle enemmän ku tarpeeks?" Aleksi muistutti. "Ja hei, mullakin on ikävä sua, mut me nähdään noin 15 tunnin päästä."

Joel ja Aleksi jatkoivat Joelin ajatuksista juttelemista noin puoli tuntia, kunnes Joel haukotteli. "No niin, joko alkaa väsyttää?" Aleksi kysyi hymyillen. "Mjoo..." Joel mutisi. "Kai mä voisin mennä nukkumaan." "Mee vaan, mäkin yritän saada vielä muutaman tunnin nukuttua", Aleksi sanoi. "Hyvää yötä rakas."

"Hyvää yötä", Joel vastasi ja lopetti puhelun haukotellen uudestaan. Hän laittoi puhelimen yöpöydälleen lataukseen, veti peiton korviin asti ja nukahti nopeasti.

Sanamäärä: 639

Tässä nyt vielä heti perään tää Joel x Aleksi! Tää on aika nopeesti tehty nii en oo tähän yhtä tyytyväinen mut seuraavaks tulee Niko x Joonas, mahdollisesti jopa kaks osaa samasta parista :)