Blind Channel One Shots [TAUOLLA]

2. Olli x Aleksi - Sateinen iltapäivä

Olli heräsi kolinaan keittiössä. Hän nousi nopeasti ja vilkaisi kelloa. Se näytti neljää iltapäivällä. Parin tunnin päiväunet tekivät hyvää huonosti nukutun yön jälkeen.

Ulkoa kuului huminaa. Olli venytteli ja avasi verhot. Ulkona satoi vettä kaatamalla.

Eihän siinä mitään uutta ollut. Nyt oli lokakuu, marraskuukin oli jo aivan nurkan takana. Sininen taivas oli piiloutunut tasaisen harmaan pilvipeitteen taakse. Tällaisen sään olisi pitänyt olla täysin odotettavaa.

Mutta Ollia harmitti. Juuri tänään hän olisi halunnut lähteä Aleksin kanssa ulos. Heillä oli vielä pari vapaapäivää jäljellä ennen studioon palaamista ja Olli halusi ottaa niistä kaiken irti.

Keittiössä kolisi taas. Olli veti hupparin päälleen sängyn päädystä ja meni tarkistamaan tilannetta. Aleksi yritti epätoivoisesti siirtää kaikkia pöydille jääneitä astioita kohti astianpesukonetta yhtä aikaa.

"Anna mä autan", Olli sanoi naurahtaen ja otti pinon lautasia Aleksin käsistä. "Eikö nää kannattais viedä muutama astia kerrallaan?"

"Siinä menee pidempään", Aleksi valitti. "Koko bändi ja crew oli täällä syömässä. Näitä astioita on ihan hirveesti."

"Ei tääkään tapa kyllä oikein edistä mitään", Olli huomautti hymyillen. Hän nosti lautaset lavuaariin ja kääntyi suukottamaan Aleksia poskelle. Aleksin suupielet levisivät suloiseen hymyyn.

Yhteistyöllä Olli ja Aleksi saivat astiat nopeasti pestyä. "Olli?" Aleksi sanoi kuivatessaan käsiään. "Pitäiskö meidän tehdä jotain vielä tänään?"

"Ulkona sataa koko loppupäivän, ei tässä voi tehä hirveesti mitään", Olli vastasi. "Mulla oli kyllä suunnitelmia, mut ne ei oikein sovi tähän keliin."

Aleksi naurahti. "Höpsö, eihän meidän ulos tarvi lähtee", hän sanoi. "Pysytään sisällä, tilataan ruokaa ja katotaan jotain. Oisko joku kauhuleffa?"

Olli nauroi ajatukselle. Viimeksi kun he olivat päättäneet katsoa kauhuelokuvan, Aleksi oli päätynyt käpertymään Ollin kainaloon noin puolessavälissä eikä uskaltanut edes vilkaista TV:n näyttöä.

"Älä naura mulle", Aleksi sanoi esittäen loukkaantunutta. "Ooks ihan varma että uskallat kattoo jonkun kauhuleffan?" Olli kysyi. "Kai sä muistat miten se meni viimeks?"

"Kyllä mä sun kanssa uskallan", Aleksi totesi päättäväisesti. Olli kohautti olkiaan, vaikka hän kyllä arvasi, miten siinä tulisi käymään. "Kyllä se mulle käy. Mitä ruokaa tilataan?" hän kysyi. "Sä saat päättää, mulle on ihan sama", Aleksi vastasi. "Mut ei mulla vielä oo nälkä, jos palataan asiaan parin tunnin päästä."

Time skip kolme tuntia

Olli otti ruoat lähetiltä, maksoi ja sulki oven. Hän oli päätynyt tilaamaan kiinalaista ruokaa läheisestä ravintolasta. "Rakas, ruoat tuli", hän ilmoitti keittiöön päin. "Tuo ne tänne sitte, mulla on nälkä", Aleksi valitti keittiöstä.

Olli ja Aleksi söivät lähes täydessä hiljaisuudessa. He tosin vilkuilivat toisiaan koko ajan kuin toisiinsa ihastuneet yläkoululaiset koulun ruokalassa. Ruoka ei ollut kummoista, mutta kyllä se paremman puutteessa kelpasi. "Sulla on jotain tossa", Aleksi huomasi ja pyyhkäisi Ollin suupieltä. Olli hymähti tyytyväisenä. Vaikka he olivat olleet yhdessä jo lähes puoli vuotta, jokainen pienikin ele Aleksilta tuntui edelleen ihanalta. Ollista tuntui edelleen siltä, kuin hän olisi rakastunut Aleksiin uudelleen joka päivä. Ja hän uskoi Aleksin tuntevan samoin.

Kello lähestyi jo kahdeksaa. "Pitäiskö meidän jo alottaa se leffa?" Aleksi kysyi. "Ja onks meillä mitään syötävää sitä varten?"

"Justhan me syötiin", Olli naurahti. "No niin, mut kyllä leffassa pitää syötävää olla", Aleksi sanoi. "Eiks tuolla kaapissa oo joku sipsipussi vielä?"

Time skip tunti

Aleksi suorastaan vingahti valkean hahmon hypätessä TV:n ruudulle ja piiloutui Ollin kainaloon. Olli naurahti. "Rakas, se on vaan kauhuleffa", hän sanoi silittäen samalla Aleksin hiuksia. Aleksi ei vastannut, hän vain takertui Olliin tiukemmin. 

Aleksi vietti loppuelokuvan Ollin kainalossa. Ihan kuin viime kerrallakin. Olli laittoi TV:n kiinni elokuvan loputtua ja veti Aleksin syliinsä. Aleksi halasi häntä ja lepuutti päätään Ollin olkapäätä vasten. 

"Mua väsyttää", Aleksi sanoi hetken kuluttua. "Kellohan on vasta puoli kymmenen", Olli sanoi. "Sähän oot yleensä meistä kahdesta se yökyöpeli."

Aleksi naurahti väsyneesti. "Mä en nukkunu yhtään viime yönä", hän tunnusti. "Väsyttää ihan hirveesti... voidaanko mennä nukkumaan tänään aikasin?" "Joo, totta kai voidaan, en mäkään kovin hyvin nukkunu", Olli myönsi. 

Aleksi nousi pois Ollin sylistä ja suuntasi vessaan. Olli venytteli ja vei sipsikulhon sohvapöydältä keittiöön. Sen jälkeen hän käveli makuuhuoneeseen ja otti hupparin ja farkut pois. T-paita kävi ihan hyvin nukkumiseen.

Aleksi tuli pian ovesta sisään näyttäen uniselta. Olli kaivautui peiton alle ja kutsui Aleksin viereensä. Aleksi kömpi sänkyyn, sukelsi peiton alle ja painautui Ollin rintakehää vasten. Olli kietoi kätensä hänen ympärilleen. "Nuku hyvin rakas", hän sanoi hiljaa ja suukotti Aleksin otsaa.

Aleksi hymähti vastaukseksi ja alkoi pian tuhista tasaisesti. Olli kuunteli hänen tasaista hengitystään ja antoi unen tulla. Ei tämä päivä sittenkään ollut niin huono, vaikka sateen ropina kuului edelleen ulkoa.

Sanamäärä: 683

Tämmönen tähän perään! Eka osa oli niin hirveetä vuoristorataa että päätin kirjottaa perään tämmösen kevyemmän :D

Ehdotukset seuraaville osille aina auki!