Blind Channel One Shots [TAUOLLA]

11. Tommi x Joel - Kovan kuoren alla

A/N: Mä sit sain tän tehtyä :D joku pyysi joskus et tekisin oneshotin sillee et hahmot on yläasteella joten tästä tuli nyt semmonen. Ja nyt juonen takia sovitaan että Tommi ja Joel on tässä samanikäsiä koska tää idea ei oikein toimi muuten 

Joeliin sattui. Joskin tämän ja kaikkien muiden kertojen välillä oli yksi ero - tällaista kipua ei voinut lievittää lääkkeillä. Tällaista haavaa ei voinut vain ommella kiinni. Tämä sattui syvemmälle kuin mikään vahvimmankaan luokkatoverin isku.

Kaikki oli alkanut kaksi kuukautta aikaisemmin, vain vähän sen jälkeen kun Joel oli tullut uuteen kouluun. Se oli täysin tavallinen koulupäivä. Tommi, luokan outolintu, oli kävellyt koulun pihaan luokkalaistensa naurun saattelemana kuten aina ennenkin. Joel oli ainoa, joka ei nauranut, joten hän oli pian samassa liemessä. Sinä päivänä hän huomasikin, että uusi koulu oli samanlainen kuin vanhakin. Täynnä kiusaajia.

Joel ei ymmärtänyt, miksi juuri Tommi oli vakituinen kohde. Hän oli hiljainen ja rauhallinen, eikä hän koskaan aiheuttanut ongelmia. Joel oli kokenut täysin samanlaista kohtelua, mutta hän oli Tommin täysi vastakohta - puhelias, turhankin energinen ja joutui aina ongelmiin. Miksi siis joku Tommin kaltainen joutui hakatuksi? Ja vielä suurempana kysymyksenä, miksei Tommi vastustanut? Hän ei ehkä ollut luokan voimakkain, mutta hän oli niin pitkä, että siitä olisi varmasti etua. Mutta hän ei käyttänyt sitä hyväkseen, hän vain antoi muiden kävellä päältään.

Aluksi, vaikka Tommi ja Joel olivat molemmat kiusaamisen kohteita, he inhosivat toisiaan. Ensimmäisen viikon ajan he välttelivät toisiaan kaikin mahdollisin keinoin. Mutta sitten historianopettaja päätti laittaa heidät parityöhön yhdessä. Aikaa parityölle oli kokonainen viikko.

Silloin Joel kiinnostui Tommista heti. Hän oli täysi mysteeri. Joel lähti helposti puhumaan liikaa esimerkiksi perhe-elämästään, mutta Tommi ei koskaan kertonut itsestään mitään. Tunteet näyttivät olevan hänelle täysin vieras käsite. Hänen kasvonsa olivat aina peruslukemilla, vaikka niitä pitkin olisi valunut hänen omaa vertaan tai hän olisi juuri saanut kympin kokeesta.

Joel tiesi, ettei Tommiin kannattanut ihastua. Mahdollisuudet sille, että Tommi tuntisi mitään häntä kohtaan, olivat suunnilleen samat kuin sille, että Slipknot tulisi yhtäkkiä heidän kouluunsa keikalle. Mutta Joel ei voinut sille mitään. Tommin mysteerinen olemus tuntui yhtäkkiä aivan liian puoleensavetävältä.

Projektin valmistumisesta oli nyt kuusi viikkoa. Niiden kuuden viikon aikana Joel teki kaikkensa päästäkseen Tommin kovan kuoren alle. Hän oli varma siitä, että siellä oli jotain löytämisen arvoista. Hän alkoi puolustaa Tommia, vaikka se usein johtikin siihen, että Joel hakattiin entistä pahemmin. Pikkuhiljaa Tommi lämpeni sen verran, että he pystyivät jopa puhumaan joistakin asioista. Joel sai selville, että Tommikin oli musiikin ystävä ja soitti rumpuja. Musiikista tulikin heille yhteinen puheenaihe. Toisinaan Joel oli jopa näkevinään pienen hymynkareen Tommin huulilla, mikä innosti häntä vielä enemmän.

Sitten kaikki romahti. Joel lensi liian lähelle aurinkoa. Hän meni kertomaan Tommille tunteistaan ja Tommi sulkeutui heti. Hän ei näyttänyt minkäänlaista tunnetta. Kuin viimeisen kuuden viikon aikana rakennettua kaverisuhdetta ei olisi ollutkaan. Joel oli lopulta päätynyt pakenemaan tilanteesta ja lähtemään kotiin.

Nyt Joel istui sängyllään tuijottaen tyhjästi lattiaa. Hän oli itkenyt vähän aikaa, mutta se oli lopulta laantunut itsekseen. Häneen sattui edelleen, mutta kipu ei herättänyt tunteita, päinvastoin. Se lamaannutti hänet. Hän alkoi pikkuhiljaa ymmärtää Tommia. Kovan kuoren alla oli ehkä sittenkin parempi olla. Ehkä sen avulla hän kestäisi myös kiusaajiaan murtumatta.

--

Joel lähti seuraavana aamuna vastahakoisesti kouluun. Hän ei halunnut kohdata Tommia uudelleen, mutta kotiin jääminen ei koskaan ollut vaihtoehto. Sitä paitsi, mitä väliä sillä oli? Joel oli päättänyt, ettei hän enää koskaan antaisi itsensä tulla sillä tavalla satutetuksi. Hänestä tulisi hiljainen, rauhallinen ja tunteeton. Mikään ei voinut sattua, jos ei tuntenut mitään.

Pieni toivon kipinä heräsi Joelin sisällä, kun hän ei nähnyt Tommia koulun pihassa. Ehkä hänen ei tarvitsisikaan kohdata häntä tänään. Se kipinä kuitenkin sammui heti, kun Tommi käveli koulun ovista ulos. Hän huomasi Joelin ja käveli suoraan häntä kohti. Joel halusi paeta, mutta hän pakotti itsensä pysymään rauhallisena.

"Moi Joel", Tommi sanoi. "Moi", Joel vastasi. "Kuule, siitä eilisestä... mä halusin vaan pyytää anteeks sitä miten mä reagoin, kukaan ei oo ikinä sanonu mulle noin ja mä panikoin", Tommi selitti. "Ei se mitään. Ei sillä oo enää väliä", Joel sanoi välinpitämättömästi. "Totta kai sillä on väliä, mäkin tykkään susta", Tommi tunnusti.

Joel oli hetken hämillään. Tommilla oli sittenkin tunteita häntä kohtaan. Sepä hauskaa. Mutta sen olisi voinut sanoa aikaisemminkin. "Aha. Okei. Kiva tietää", Joel sanoi ja käveli Tommin ohi. Tommi huusi hänen peräänsä, mutta hän ei vastannut. Joel oli jo tehnyt päätöksensä, kukaan ei enää pääsisi satuttamaan häntä. Olihan se kiva, että Tommi tuli järkiinsä ja kertoi tunteistaan avoimesti, mutta nyt oli jo liian myöhäistä.

Sanamäärä: 678

Taas täällä epäinhimilliseen aikaan kirjottamassa :D En oo aiemmin tehny mitään tämmöstä yläastejuttua, ja lähdin itsekin yläasteelta eteenpäin yli kaks vuotta sitten, joten älkää tuomitko

Muita jänniä (tai ei niin jänniä) ideoita seuraaviin osiin?