aloimme sopia että sara tulisi tänne mutta se kusi alleen ja vaihtuikin päinvastaiseksi sillä minä olinkin yht äkkiä menossa sinne. alku oli sekavaa sillä ketään ei tiennyt millä menen ja minne. lopulta päädyimme tulokseen menen bussilla helsinkiin ja junalla järvenpäähän saran ja tämän äidin kanssa.
kului pari päivää ja ostimme äitini kanssa bussiliput. perjantaina lähtisin ja sunnuntaina palaisin, siitä tulisi ikimuistoinen viikonloppu.
skipataan turha intoilu ja siirrytään suoraan perjantaihin
perjantaina 15.10
tänään mennään 12.55 lähtee bussi ja perillä oltaisiin 16.30. matka alkoi hyvin noustuani bussiin, kului nopeasti 2h pysähdyimme forsassa viideksi minuutiksi, matka jatkui lähelle helsinkiä kunnes tuli tietyömaa joka viivytti bussin tuloa tunnin, siis vittu tunnin ihs seuraavaan hetkeen, puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme takaisin matkaan kohti helsingin kamppia, perille päästyäni astelin kassini kanssa ulos kävelin halaamaan tuota upeaa jota olin kaivannut niin pitkään, huusin ovelta "SARTSIIIII" ja tämän enimmäiset sanat olivat " OOTPA SÄ PITKÄ" tunsin iteni lyhyeks sillä sara oli vähän alle vuoden mua nuorempi mutta silti melkein puol päätä pidempi, päästyämme saralle menimme tämän huoneeseen heitin kassini lattialle ja siitä alkoi tik tok maratooni, moneen eri soundiin varauduttu mutta puoliakaan en käyttänyt.yhden tik tokin kohdalla päätin hypätä vähän vanhaan trendiin nimellä i try kiss my best friends ja noh olin punainen sen pienen poski pusun jälkeen katsoin tuota ja hän sai sanottua naurun keskellä " EN PESE POSKEANI ENÄÄ IKINÄ" nauruni jatkui pitkään ja videon kuvaaminen jatkui nauruhepulin uumenissa.
Saran näkökulma:D
Haluun pelastaa itteni tästä ekasta lauseesta mitä Nikolleni sanoin! Mun kaikki kaverit on mua aina päätälyhyempiä, mutta Niko, se oli minun otsani puoleenväliin asti, Nea itse tunsi olonsa lyhyeksi, sillä tämä on minua vuotta vanhempi, mutta lyhyempi. Minullakin oli lyhyt olo, sillä tuntui että olen saman pituinen kun minun muutkin kaverit koulusta. Olen siis 173 ja Niko 170 niin ei siinä hirveesti sitä pituuseroa ole.
Valitettavasti olen kerennyt pesemään kasvoni moneen otteeseen, mutta muistan tilanteen kuin eilisen.
Kävimme myös maailman parhaassa kaupassa, sillä siellä minä käyn lähes joka viikko ostamassa suklaata ystäväni kanssa, ja Nealle tämä oli ensimmäinen kerta, joten näytin kaikki hyllyt ja kaikki, NEA OLI KYLLÄSTYÄ! Harvat pääsee käymään yli päätään tuolla ja Neasta se oli tylsää😂 no, sushit me ostettiin ja jäätiin syömään pöydille, mitkä kuuluivat osaksi kyseistä rakennusta. Tämän jälkeen kävelimme meille ja Nea näki talomme ensimmäistä kertaa
ESTÁS LEYENDO
ikuisesti lähellä sydäntä
AcciónKIRJA KERTOO ASIOISTA MUN NÄKÖKULMASTA ystävyys jonka loi molempien yhteinen intohimo ja unelma Blind channel yhdistää ihmisiä liianki hyvin ilman bc:tä ei ois meitäkään ikinä ei tiedä kenet löytää vaikka ei etsisikään ketään
