Matias

15. Kevyitä ajatuksia

///

Helou pitkästä aikaa! Edellinen luku tais tulla syksyllä, mutta tähän väliin on mahtunu paljon kouluhommia, muita kirjotusjuttuja jne. Inspiraatiota tähän kuitenkin on, joten ei hätää! :D

Hyvää viikonloppua, pus!

///

Matias

"Mä en ymmärrä sitä miten jotku ihmiset oikeesti maistaa, onko joku kahvi marjaisaa vai ei. Ja siis sama pätee viiniin. Mitä hittoa tarkottaa jos joku viini on vivahteikas? Pitäiskö siitä oikeesti yrittää löytää jotain helvetin vivahteita? Miten nää jutut toimii?" Hela mietti ja tuijotti kädessään olevaa kahvikuppia. Mä hymyilin ja kohautin olkiani. "Ei mitään tietoa. Mutsi on just se tyyppi joka haluu maistaa jokasta viiniä ravintolassa ennen kuin ostaa koko pullon. Sitten se kertoo siitä mausta kuin joku ammattilainen. Ilmeisestikin yks viininmaistelukurssi Ranskassa tekee ihmeitä."

Hela kohotti kulmiaan. "Mitä hittoa, mäkin haluun sellaselle kurssille. Mun salainen unelma olis omistaa joku vitun iso ja upee viinitila Ranskassa. Mieti nyt, heräisit aamulla maistelemaan vähän viinirypäleitä ja sitten viiniä. Ihanaa elämää."

"Mikä sun oman viinin nimi sit olis?" Mä kysyin ja Hela hymyili. "En tiiä, salee joku Helan mehu tai muuta yhtä kansainvälistä. Lupaan että toteutan sen heti kun voitan siinä hiton lotossa."
"Mä en oo koskaan muute lotonnu", tajusin ja Hela pyöräytti silmiään naurahtaen. "Niin no ei sun tarvii. Ja sulla on niin hyvä tuuri että jos lottoisit niin voittaisit varmaan pääpotin saman tien, joten älä pliis yritä."

Kohotin kulmiani ja nostin kahvikupin huulilleni. "Ai mulla hyvä tuuri? Kerro että millä mittarilla? Kahekskyt prossaa ajasta musta tuntuu että universumi on mua vastaan ja tekee kaikesta ihan saatanan hankalaa."

Hela kohautti olkiaan ja hymyili. "Viime aikoina sä oot ainakin vaikuttanu...onnellisemmalta. Onko sulla jotain mitä haluisit kertoa?"

Ei saatana. Olishan mun pitänyt arvata, että ennustaja-Hela näkisi taas kaiken mun läpi. Se oli ymmärtänyt että mä rakastin Jamia jo ennen kuin olin ite tajunnu sen. Mä olin aina haaveillut olevani yhtä hyvä ihmistuntija kuin se, mutta suurimman osan ajasta tein vaan ihan vääriä oletuksia ja päätelmiä ja kärsin niistä sitten jälkeenpäin.

Mä kallistin päätäni ja Hela kohotti uteliaana kulmiaan. "Hah! Mä tiesin että sulla on joku. Kerro kaikki."
"Me...me edetään vielä aika varovasti. Otetaan päivä kerrallaan ja silleen, mietittiin ettei oikeestaan puhuta tästä vielä muille ennen kuin on varmempaa että tää oikeesti toimii", selitin ja Hela kurtisti kulmiaan. Hämmennys sen kasvoilla vaihtui hyvin nopeesti ymmärrykseen, kun se nojautui pöydän yli lähemmäs innostus kasvoillaan. "Ei vittu se on Jami!"

Mun huulilta karkasi estoton paniikinomainen naurunpyrähdys. Hela vetäytyi takaisin paikalleen ja tuijotti mua hymyillen. "Ei hitto Matias. Mä tiesin! Hitto mä tiesin koko ajan! Ei frendit kato toisiaan sillä tavalla, sano mun sanoneen. Kai mä saan tästä jonku palkinnon? Tarjoot mulle vaikka bissen kuhan tää mun jalka paranee."

"Totta kai tarjoon", hymyilin helpottuneena siitä, että Hela tiesi. Se kallisti päätään hymyillen. "Voi että miten sulosta, nuorta rakkautta. Alkoko tää ennen vai jälkeen sen mökkireissun? Koska siellä mä olin jo huomaavinani jotain spicya tein välillä."

Huitaisin Helaa kädelläni, mutta se väisti ketterästi. Oli kuitenkin vaikee olla hymyilemättä. Jotenkin oli ihanaa että Hela tiesi. "Sen jälkeen. Me lähettiin hakemaan sitä Paulan veljeä sieltä Mikkelistä, ja sen jälkeen mä...no menin sen luokse yöks. Oon nyt vaan ihan helvetin onnellinen kun oikeesti saan herätä sen vierestä aamusin. Se on uskomatonta."