Fantasy without meaning/ aleksi kaunisvesi x y/n

Voi saatana

Y/n pov (viiltely⚠️)
Lotan kuolemasta oli mennyt jo viikkoja, ehkä kuukausi en ollut varma.
Tämän kokoajan olin vain hukkunut omaan todellisuuteeni, en vastannut viesteihin tai syönyt. Varsinkin aleksilta oli tullut paljon viestejä ja vastaamattomia puheluita. En vaan pystynyt vastaamaan.
Vanha halu viillellä oli taas alkanut. Mutta yritin pysyä erossa siitä niin kauan kun voin. Viimmeksi viiltelin kun isäni kuoli viimme syksynä. Ja mulle todettiin keskivaikea masennus.
Nyt istuin keittiön lattialla saamassa paniikkikohtausta. En pystynyt hengittämään ja tuntui että seinät kaatuivat päälleni. Näin keittiösaarekkeella puukon. Fuck it.
Otin sen, katsoin sitä hetken ja tein viillon, toisen ja monta lisää. Havahduin todellisuuteen kun aleksi soitti, päätin vihdoin vastata.
"Moi." Sanoin ääni vähän täristen.
"Y/N? THANK GOD, MÄ OON OLLU VITUN HUOLISSAAN!" Aleksi huusi puhelimeen.
"Anteeks." Vastasin vaan.
"Onks kaikki hyvin? Miks et oo vastannu moneen viikkoon?" Aleksi hätäili.
"Joo on- Voi saatana!" Huusin yhtäkkiä,
Huomasin kuinka paljon verta mun käsistä valui.
"Mitä? Mitä tapahtu?!" Aleksi kyseli.
"Öö soitan sulle kohta toi siis ruoka palo pohjaan." Keksin jotain ja lopetin puhelun. "Vittu" ajattelin ja menin hakemaan sideharsoa jota pyöritin vasemman käden ympärille.
Se sattui, mutta helpotti. Myös Aleksin äänen kuuleminen auttoi, se tieto että joku välitti oli ihanaa. Vaikka vaikuttaisi siltä että olisin äitini kanssa hyvin läheinen ja että hän valitti, niin ei. Ei vaan ikinä tultu toimeen kun olin lapsi joten vaikeaa sitä suhdetta on enää korjata.
Nyt Joonas soitti.
"moi Joonas" sanoin vähän kysyvästi vastatessa puhelimeen.
"Moi y/n, en oo kuullu susta hetkeen."
"Aa joo sori siis puhelin ollu rikki ja joo..." keksin taas tekosyitä.
"Aa okei." Joonas vastasi epäillen.
"Haluisiks tulla käymään treeniskellä huomenna?" Joonas jatkoi.
"Juu toki, millon?" Kysyin
"12:45?" Joonas ehdotti, suostuin ja suljin puhelimen. Ehkä ihan hyvä että meen ihmisten ilmoille. Kello oli jo aika myöhä joten päätin käydä suihkussa ja selasin vielä hetken puhelinta ennenkö menin nukkumaan.

Joonaksen pov
Soitin y/n:älle tänään huomisesta, olin kyllä aika yllättyny et se vastas. En ollut kuullu siitä mitään sen turku reissun jälkeen, aleksi oli toki selittänyt meille mitä oli tapahtunut. Pian sain nikolta viestin.
Niko🤟🏻
N: pääsisinkö sun luo yöks?
J: joo mut miks?
N: noku olin juomas frendien kaa eikä mul oo avaimii mukaa
J: joo tuu vaa tänne

Hetken päästä ovikello soi ja menin avaaman oven nikolle joka oli selvästi juonut vähän liikaa.
"Jaahas venykö ilta vähän." Sanoin ja naurahdin.
"Joo.." niko vastasi ja seurasi mua.
Menin sohvalle jatkamaan telkkarin kattomista ja niko tuli istumaan mun viereen sohvalle.
"Porko." niko rikkoi hiljaisuuden.
"Mm?" vastasin vieläkin katsoen telkkaria.
"Voinks mä kertoo sulle jotai." Niko kysy vähän epäillen. Ihmettelin hetken mitä tuo kysyisi, niko oli humalassa joten se vois olla mitä vaan.
"Tottakai." Vastasin vihdoin. Meni taas hetki kunnes niko alkoi puhumaan.
"Mä..tykkään susta." Niko sanoi yhtäkkiä.
En tuennyt mitä vastata, joten mietin hetken. "Niko sä oot humalassa." Sanoin.
Mut asia on. Mä tykkään nikosta, paljon. Mut mua vaan pelottaa mitä muut ajattelee.
"Niin oon, mut mä tykkään susta." Niko vihdoin vastasi jotain.
"En oo tienny miten kertoa." Hän jatkoi katsoen mua.
"Sä tiedät itekki ettei meistä tulis mitään.." sanoin katsoen myös nikoon päin.
"Mä tiiän et mietit vaan mitä muut ajattelis, mut miks me välitettäis." Niko sanoi katsoen mun huulia ja takaisin mun silmiin. Kohta huulemme jo koskettivat ja hetkessä meno alkoi mennä villimmäksi.
Niko työnsi mut makuulleen ja alkoi jättää jälkiä mun kaulaan. Meno jatkui vielä myöhään.

AN: en fr vaa osannu kirjottaa tohon loppuun mitään lisää haha mut halusin myös vaan musituttaa descriptionissa lukevista trigger warningeista👍🏻