Fantasy without meaning/ aleksi kaunisvesi x y/n

Mä oon pahoillani (huumeet⚠️)

Aleksi pov
Oltiin y/n:än kanssa oltu vaan kotona tänää eikä tehty mitään ihmeellistä.
Yhtäkkiä mun mummi soitti.
Olin sen kanssa aika läheinen koska mun äiti ei ollu kauheen läsnä mun elämässä ku olin pieni joten olin mun mummin kanssa paljon.
"Moi." Vastasin puhelimeen.
"No moi Aleksi, mitäs sinne kuuluu?" Mun mummi kyseli.
"No eipä tässä mitään, teen just ruokaa." Vastasin.
"Kiva kuulla, aattelin haluisikko tulla tänne mun luo viettää vähä laatu aikaa?" Tuo kysy.
"öö joo varmaan voin." Vastasin.
"Okei kiva." Se vastasi.
Juteltiin siinä hetki kunnes puheenaiheet loppu.
"Y/n?" Kysyin.
"No?" Y/n vastasi.
"Käykö jos meen mun mummin luo tänää? Olisin siel joku pari päivää." Selitin.
"Juu toki, mee ihmeessä." Y/n vastasi hymyillen.
"Pärjääks yksin?" Kysyin.
"Tietenki, oon 22 ei hätää." Y/n vastasi nauraen.
"Okei." Vastasin ja menin halaamaan tuota.

Y/n pov
Aleksi oli just löhteny ajamaan sen mummin luo jonnekkin pohjanmaalle kai.
Se heitti mut sitä ennen kotiin. En oo ollu kotona sen jälkee ku aloin viiltelemään paljon ja Aleksi sai tietää. Olin sen jälkee vaan ollu Aleksilla ja välillä käyny kotona hakemassa tavaroita.
Se verinen puukko oli vieläki mun keittiösaarekkeella. Se toi muistoja mieleen, jähmetyin vaan hetkeks kunnes otin tuon puukon ja pistin sen pois.
Aloin siivoomaan paikkoja, kastelemaan kasveja yms. Ku olin vailmis nii menin vaa sohvalle kattomaan telkkaria.
"Tuleva puhelu henkilöltä joonas🎸" ilmoitus näkyi mun puhelimessa.
"Moro." Vastasin.
"Moi, onks sul tänää jotai?" Tuo kysy.
"Ei oo." Vastasin.
"Pääsiskö teil ku mul on tylsää?" Joonas kysy.
"Joo tuu vaa." Sanoin.
"Ok tuun pia moikka." Joonas sano ja sulki puhelun. Kohta Joonas olikin jo meillä.
"Mul on iha vitun tysläää." Joonas valitti.
Jostain syystä eka asia joka mun mieleen tuli oli ne huumeet jota mulla oli.
"Joonas?" Kysyin.
"No?" Se vastasi.
"Ooks ikinä testannu kokaiinii?" Kysyin epävarmasti.
"Öö siis kai kerran, miks?" Joonas sano.
Nousin ylös sohvalta ja hain mun yöpöydän laatikosta ne pillerit mitä sain.
"No, Haluukko?" Kysyin näyttäen tuota purkkia.
"Y/n, ooks varma et se ois hyvä idea? Eiks sul ollu huumeongelmii joskus?" Joonas kysyi epäillen.
"Mikä on pahinta mitä vois muka taphtuu?" Kysyin ja kävelin Joonaksen luo.
"Yliannostus varmaa." Tuo vastasi.
"Mistä ees sait noi?" Joonas jatko.
"Porko pliis, ei nää tee mitää ihmeellist, otetaa vähä vaa." Sanoin.
"No okei..." joonas vastasi.
Murskasin nuo pillerit ja tein pari viivaa.
Hetken päästä oltiin jo aika pilvessä.
"Mun on kyl pakko sanoo, oot iha mahtava tyyppi." Joonas sano sekavasti.
"Säki oot." Vastasin.
En muistanu kuinka mahtavalta tää tuntuu. Miks mä ikinä lopetin.
Kohta mun puhelin herätti mut mun ajatuksista.
"Aleksi🖤" puhelu näkyi mun puhelimessa.
"Ei vittu!" Mä hätäilin.
"Hä?" Joonas kysy.
"Jos Aleksi saa tietää et vittu vedän taas huumeit se ei ikinä enää luota muhu." Selitin panikoin.
"No älä vastaa?" Joonas sano.
"Sit se huolestuu." Sanoin.
"Esitä vaa et oot selvin päi." Joonas ehdotti.
"Moi Aleksi" Vastasin ja yritin puhuu selvästi.
"Moi." Aleksi vastasi, kuulin heti sen äänestä et se ihmetteli.
"Mitäs?" Kysyin.
"Kuulostat vähän sekavalta, mis oot?" Aleksi kysy. Voi vittu.
"Iha kotona, Joonaksen kaa." Vastasin.
"annaks puhelimen Joonakselle." Aleksi kysy. Annoin puhelimen Joonakselle joka hätäili ennenkö sano mitään.
"no moi." Joonas vastasi vihdoin.
"Säki kuulostat sekavalta? Onks kaikki ok?" Aleksi kyseli.
"Joo mut meil on leffa keske nii moikka." Joonas selitti ja lopetti puhelun.
Katottiin vaa toisiamme hetken ja alettii vaa nauramaan.
Hetken päästä Joonaksen piti lähtee ja jäin taas yksin kotiin.
Aloin kaivelemaan kaappeja jos löytäisin jotain tekemistä, löysin mun vaatekaapin takaa mitäpä muuta ku heroiinia. Muistin et olin laittanu sen sinne ku muutin. En ees tiiä miks.
Olin niin pilvessä et sen ottaminen tuntu parhaimmalta idealta ikinä.
Kohta olinki mun makuuhuoneen lattialla istumassa. En muista et oisin ikinä ollu näin ilonen. Kohta mun sydän alko hakkaa täysiä, huone liikku ja kaikki pimeni.

Joonas pov
Olin ajamassa Nikon kanssa kauppaan kunne tajusin et olin jättäny mun kukkaron y/n:än luo. Sanon Nikolle joka ajo autoa ja se vei mut y/n:än luo.
Mul oli sen luo vara avain joten menin vaan suoraa asuntoon sisälle.
"Y/n?" Huusin. Ei vastausta.
"Ooks täällä?" Huusin taas. Menin ettimään tuota ympäri asuntoa ja näin tuon makaavan makuuhuoneen lattialla pyörtyneenä.
"EI VITTU!" Huusin ja soitin heti 112.
Kohta ambulanssi pääsi paikalle ja vei
y/n:än sairaalaan ja mä ja Niko mentiin perässä. Soitin matkalla Aleksille ja se sano et tulee sairaalalle nii nopeesti ku pystyy. Ku päästin sairaalalle lääkäri käski meitä odottamaan odotushuoneessa. Kohta myös Aleksi pääsi paikalle
"Ootko sä se joka löysi y/n:än?" Lääkäri kysyi multa.
"Joo oon." Vastasin.
"Eli y/n oli saanut yliannostuksen heroiinia mut se ei ollut paha eikä hän joutunut koomaan." Lääkäri selitti.
"Voidaanko tulla kattomaan?" Aleksi kysy.
"Joo tottakai se on toi huone." Lääkäri sanoi ja osotti ovea. Jonne me kaikki mentiin.

Aleksi pov
Joonas oli hetki sitten soittanu mulle et
y/n oli viety sairaalaan. Ja oltiin nyt odotettu odotushuoneessa kunnes lääkäri kerto mitä oli tapahtunu ja päästiin kattomaan y/n:ää.
"Y/n!" Huusin ja menin halaamaan tuota.
"Mikä olo?" Kysyin ja kaikki pommitti sitä kysymyksillä.
"Ihan ok, vois olla pahempi." Tuo sano.
"Mä oon pahoillani." Y/n jatko.
"Häh?" Sanoin.
"Mä rikoin mun lupauksen, mä retkahdin vaik lupasine et en." Y/n selitti.
"Ei se haittaa." Sanoin hymyillen.

An: joo sori mul ei ollu eilen yhtään aikaa kirjottaa mut tänää ny tällänen toivottavasti pidätte🙃