Fantasy without meaning/ aleksi kaunisvesi x y/n

Mä haluun kotiin

Joonas pov
En ollu nukkunu yöllä paljoa, sen takia mitä y/n sano. "Mä en haluu olla täällä." Sanat kaiku mun päässä koko yön.
Makasin nyt sängyssä ja y/n istu jostain syystä lattialla, ei mitään tietoo miks.
Se ei eilen yöllä puhunu paljoa sen jälkeen kun alko itkemään. Rauhottelin sitä vaan kunnes se nukahti enkä aikonu alkaa pommittaa sitä kysymyksillä.
"Y/n?" Kysyin ja nousin istumaan ja näin y/n:än istuvan pää käsien välissä sikiöasennossa. Mut ennenkö se vastas mun katse kiinnitty kelloon joka näytti 6:47 aamulla.
"Mhm." tuo vastas.
"Haluuks sä puhua? Ei oo pakko." Kysyin.
En saanu vastausta mut kuulin huokauksen joten päättelin ettei se halunnu.
Nousin sängystä ja nappasin mun puhelimen yöpöydältä. Kävelin y/n:än luo ja kumarruin alemmas. Y/n nosti sen pään pois käsien välistä ja katto muhun sen itkusilla silmillä. Siirsin sen hiuksia pois sen naamalta ja pussasin tuon otsaa.
Se hymyili mulle mut näin silti kivun sen katseessa.
Kävelin vessaan ja pesin mun kasvot kylmällä vedellä et heräisin vähän.
Nojasin mun käsillä lavuaarin reunaan ja katoin itteeni peilistä, siirsin mun katseen mun puhelimeen.
Otin sen käteen ja mietin et soittaisin Aleksille, mut en tienny mitä kertoa.
Menin istumaan vessan lattialle ja soitin Aleksille.
"..Vastaa.." sanoin hiljaa kun puhelin oli soinu hetken. Annoin sen soida viel jonki aikaa kunnes lopetin koska en saanu vastausta.
"Vittu.." huokasin. Hautasin mun kasvot mun käsiin ennenkö nousin lattialta ja lähin vessasta. Kävelin mun makkarin  ovelle ja näin nyt y/n:än istuvan mun sängyllä.
"Soitiks sä Aleksille?" Tuo kysy ku olin hetken seissy ovella nojaten oven karmeen.
"Yritin, mut se ei vastannu." Sanoin ja kävelin y/n:än luo.
"Saanko olla yksin hetke." Tuo sano katse maassa.
"Tottakai." Vastasin ja lähin pois huoneesta. Ovella kumminki vilkasin takas y/n:ään päin, joka siirs sen hiukset korvan taakse ja näpersi sormiaan.
Mitä se mietti.
Meni jonki aikaa ja kello oli nyt 7:55.
Y/n oli vieläki mun makkarissa, mut en oo halunnu häiritä sitä.
Yhtäkkii mun puhelin alko väristä sohvapöydällä. Nostin sen ja Aleksi yritti soittaa mulle. En tiiä mitä mun pitäis sanoa sille mut nousin sohvalta ja menin parvekkeelle.
"Moi." Vastasin puheluun.
"Moi tota yritit soittaa mul joskus enne seiskaa, joku hätänä?" Aleksi sano.
"Y/n:ästä yritin soittaa." Vastasin.
"Mitä tapahtu?" Aleksi kysy.
"Siis se oli eilen tosi humalassa, niinku siihen nähden et se on y/n joka ei ikinä ees oo humalassa-" selitin kunnes Aleksi keskeytti mut.
"Mee asiaan Joonas." Tuo sano.
"Joo anteeks siis lyhyesti, mun luona y/n sano et ei rehellisesti enää pysty tähän ja et se haluu pois." Sanoin ja katoin parvekkeen lasiovesta ettei y/n ollu olkkarissa.
"Missä se nyt on." Aleksi kysy enkä pystyny päättelemään mitään sen äänensävystä.
"Mun makkarissa." Vastasin.
"..okei, mitä meijän pitäis tehä?" Aleksi kysy.
Kävelin parvekkeella ja katoin ikkunasta ulos.
"Mä mietin et pitäiskö y/n laittaa jonnekkin spykiatriselle osastolle." Sanoin vähän epäilevästi.
"Mitäköhän y/n sanois siihe?" Aleksi vastas.
"En tiiä.." vastasin kattoen vieläki parvekkeelta Helsingin maisemaa.
"Pitää miettiä mut mun pitää ny mennä." Aleksi sano.
"Ok moikka." Sanoin ja lopetin puhelun.
Käänsin mun katseen pois puhelimesta ja näin y/n:än seisovan mun takana.
"Mihin sä oot mua viemäs?" Y/n sano jotenki vihasen kuulosena.
"En minnekkään. En ainakaan nyt." Sanoin ja alitoin käden tuon olkapäälle.
"Mä en mee minnekään osastolle, älä ees yritä." Y/n sano ja siirs mun käden pois. Se lähti kävelemään olkkariin päin ja lähin tuon perään.
"Mä vaan haluun et saat apua y/n." Sanoin ja jäin tuon taakse seisomaan.
"Mä en mee osastolle, tiiän et se on paska paikka ymmärräks." Y/n sano ja käänty muhun päin.
"Ymmärräks et haluun sulle vaa
apua?" Vastasin tuolle korottaen vähän mun ääntä.
"yritän auttaa sua ja nii kaikki muutki, ymmärrätkö kui vaikeeta on elää ku mietin vaa jos sua ei enää olis.
Syyttäisin siit ikuisesti itteeni." Selitin huolestuneena ja vihasesti. Vittu. Miks mä noin sanoin.
Katoin y/n:ään päin jonka katse oli maassa ja kädet nyrkissä. Kuulin sen nyyhkytyksen ja se pyyhki kyyneleitä.
Se näytti niinku pieneltä lapselta, mä en voi kuvitella miltä siitä tuntuuu.
"Mä haluun kotiin.." Y/n sano pyyhkien sen kyyneleitä.

An: Sori taas kesti täs
kirjottamises😅