The scale of my life [Niko x reader]

"Mikäköhän tohon kaappiin nojaa?"

Herään aurinkoiseen talviaamuun. Kello on 7.45. Käännyn Nikoon päin ja hän on herännyt jo hetki sitten. "Huomenta" Niko hymähtää. "Huomenta" hymyilen leveää hymyäni. "Lähen treenikselle 8.30" Niko selittää. "Okei" hymähdän ja suutelen tätä täydellistä ihmistä.

Nousen ja lähden tallustelemaan unenpöpperöisenä kohti keittiötä. Alan tekemään puuroa, joka on varmaan ainoa asia minkä osaan tehdä täydellisesti. Jossain välissä Nikokin ehtii tulla keittiöön. Hän tallustelee ympäri taloa. "Niko mitä ihmettä sä teet?" Käännyn olohuoneeseen päin ja nauran. "Etin Porkon kitaraa" Niko etsii kitaraa hermostuneena. "Miks Porkon kitara tääl o?" Naurahdan. "En mä tiiä" Niko kohauttaa harteitaan ja jatkaa etsimistä. "Mikäköhän tohon kaappiin nojaa?" Nauran. Nikokin alkaa nauramaan ja nappaa kiireisesti kitaran. "Moikka" huudan juuri kun Niko on laittamassa ovea kiinni. "Moi" Niko huikkaa ja laittaa oven kiinni.

Aloitan uuden ystäväni, Lolan kanssa videopuhelun. "Moi" hymyilen keittäessäni puuroa. "Moi" Lola hymähtää takaisin. "Miten on menny?" Hän jatkaa. "Hyvin, mites sulla?" Hymyilen. Lola katsoo alaspäin"No suoraan sanottuna aika hyvin" Lola nostaa päänsä ylös ja hymähtää. "Hyvä" hymähdän. "Oisinpa mä siel sun tukena" jatkan hieman allapäin. (Lola on siis juuri eronnut) "Se on tärkeintä et voidaan puhuu vaik joka päivä vaikkei nähä" Lola hymyilee. "No joo... Millon oot tulos tännepäin?" Kysyn. "Oon miettiny jos tulisin ens viikol?" Lola hymähtää. "Joo!!" Huudan.

*Kahden tunnin kuluttua*

Joku koputtaa ovea. "Tulossa ollaan!" Huudan ovelle kävellessäni pois keittiöstä. Avaan oven ja oven takana on Niko. "Unohin avaimet" Niko naurahtaa. "Taas?" Naurahdan.