The scale of my life [Niko x reader]

"Miten sä kestät Nikoo?"

Pian Niko saapuukin kotiin. "Moi" menen Nikoa vastaan kerjäämään pusua, tai edes halia. "Okeiokei" Niko hymähtää ja suutelee minua. Lola ihailee meitä vierestä.

"Nii siis täs on Lola ja tää on Niko" hymähdän. Lola ja Niko tervehtivät toisiaan.

"Mitä ootte tehny?" Niko kysähtää. "Me tehtii pullaa" hymyilen ja katson takanani olevaa Lolaa, joka myöskin hymyilee. "Noh?" Niko naurahtaa. "Ei mitää..." Naurahdan. "Kerro!!" Niko anelee. "En!" Nauran. "No sitte sulle käy näin!" Niko heittää minut sohvalle ja tulee viereeni kutittamaan minua. "Nikooo!!!" Kiljun hänen vieressään. "Anna armoo!!"

"Okei sitte" Niko lopettaa kutittamisen. "Kiitos" naurahdan. "Ole hyvä" Niko naurahtaa.

"Lähen viemää Lolan junalle. Tuun varmaa tunnin päästä!" Huudan laittaessani kenkiä jalkaani. "Okei moikka" Niko huudahtaa sohvalta katsoessaan puhelinta.

"Miten sä kestät Nikoo?" Lola hymyilee. "Noh sitä vaa on kestettävä ja on se kyl ihana" hymyilen ajaessani autoa. "Ai onks se kivaa ku se "kiusaa" sua?" Lola naurahtaa. "On se" hymyilen. "Mä en tykkää sellasista ihmisistä" Lola sanoo ihmetellen. "Mut on se yleensä kiva... Tai siis sillon ku en kerjää siltä huomiota... Siis kyl se aina kiva on mut sillo se ei kutita tai mitää sellasta. Mitä järkee täs keskustelus on?" Naurahdan. "Emmä vaa tiiä" Lola naurahtaa. Noh, tietenki kummallakin on tylsää, joten siksi puhumme turhista asioista, niin kuin aina.

*Puolen tunnin päästä*

Olen nyt viennyt Lolan ja olen kaupassa. Kävelen juomaosastolle ottamaan energiajuoman, mutta sitten näen jotain, mitä en todellakaan haluaisi...

______________________________________Toivottavasti tykkäsitte tästä osasta<3