Don't fix me|| Alex Mattson x Helmi Moilanen TAUOLLA

13~ Lääkäri tulee käytävään.

Oon taas pahoillani ettei oo tullu uutta osaa mut yritän kirjottaa aina ku jaksan!!!

Aleksin POV
Lääkärit ja hoitajat tulivat huoneeseen ja menin paniikkiin joten juoksin käytävälle rauhoittumaan.

"Helmi ei saa nyt kuolla. Ei. Miks just Helmi. Mitä tapahtu"
Kuiskailin itsekseni ääneen.

Lääkäri tulee käytävään.

"Mitä Helmille kävi?!"
Kysyn hädissäni.

"Happi kone alkoi piippaamaan merkkinä, että Helmi alkaa heräillä ja hengittelee jo omilla keuhkoillaan. Hänet irrotettiin hengityskoneesta ja hengittelee itse happimaksin avulla."
Lääkäri sanoo.

Kävelen takaisin huoneeseen ja istun penkille.
Hoitaja oli jo tuonut sänkyni. Otin Helmiä kädstä kiinni ja silitin kämmenselkää.

"Voi rakas. Miks sen piti osua suhun. Mä teen kaikkeni että se mulkku joutuu vankilaan."
Sanon.

Helmin POV

Kuulin tutun äänen puhuvan vieressäni. Se oli Aleksi.

"Voi rakas. Miks sen piti osua suhun. Mä teen kaikkeni että se mulkku joutuu vankilaan."
Aleksi sanoo.

En jaksa avata silmiäni, koska ne tuntuvat raskailta. Puristan Aleksin kättä.

"Helmi. Helmi jos sä kuulet mut nii avaa sun silmät"
Aleksi sanoo.

Yritän availla silmiäni ja saan ne auki. Hitaasti mutta varmasti.

"Helmi. Odota mä kutsun hoitajat"
Aleksi sanoo ja painaa kutsumis nappia.

Hoitaja astuu sisään.

"Täällä onkin jo herätty"
Hoitaja sanoo.

"Minkäs lainen olo?"
Tuo jatkaa kysymistänsä.

"Väsyttää"
Vastaan.

"Uskon. Puristatko mun käsiä."
Tuo sanoo.

Puristan käsilläni tuon käsiä.

"Hienoa. Tehdään aamulla lisää tutkimuksia, mutta nyt sinun täytyy levätä"
Hoitaja sanoo ja lähtee.

"Ihanaa Helmi että sä oot kunnossa"
Aleksi sanoo.

Time skip aamuun

Aleksin POV

Heräsin aikaisin aamulla kun Helmille tuotiin ruokaa.

"Kiitos"
Helmi sanoo kun hoitaja lähtee.

Raotan hieman silmiäni mutta Helmi ei ilmeisesti huomaa sitä. Tuo katsoo minua ja ottaa roskiksen viereensä. Hän kaataa puolet ruoasta sinne ja työntää roskiksen takaisin.

Avaan silmäni.

"Huomenta rakas"
Sanon.

"Huomenta"
Tuo vastaa.

"Miten nukuit?"
Kysyn.

"Ihan hyvin"
Tuo vastaa.

"Jätkät tulee käymää jossai vaihees"
Sanon.

"Okei"
Tuo vastaa.

Olemme katsoneet telkkaria vähän aikaa kunnes jätkät pamahtavat ovesta sisään.

"Helmi!"
Niko huutaa ja menee halaamaan tätä.

"Mulla oli niin kova ikävä sua!"
Niko sanoo.

"Niin mullakin sua"
Helmi vastaa veljellensä.

"Niko ei ollu ainoa jolla oli muuten ikävä"
Olli sanoo.

"Siis häh?"
Helmi kysyy Ollilta.

"Aleksi oli ihan paniikissa ku jouduit tänne. Sen silmät oli ihan punaset itkemisestä"
Olli sanoo.

"E-epäs ollut!"
Väitän vastaan naama punaisena.

"Elä kaunksivesi valehtele"
Joel sanoo nauraen.

"Säähän oot punanen ku tomaatti"
Joonas lisää.

Helmi katsoo minua ja hymyilee söpösti.
Käännän katseeni pois.

"Nonii lopettakaas jo"
Tommi sanoo.

"Me lähetään hakee kahvia"
Olli sanoo.

"Juu"
Helmi vasta.

Jätkät lähti. Olimme Helmin kanssa kahdestaan.

"Oliks sulla oikeesti noin ikävä"
Helmi sanoi minulle.

"Saatto mulla ollakki"
Sanon samalla kun tartun tämän kädestä kiinni.

"Mua pelotti tosi paljon että mä menetän sut"
Sanon.

"Voi Aleksi"
Helmi sanoo ja suutelee minua.

"Joo kiitos eiköhän se ollu siinä"
Joel sanoo takaamme.

Katsomme Helmin kanssa toisiamme ja alamme nauramaan.

——————————

Koitan kirjottaa aktiivisemmin nyt jos on motia. Tästäki tuli ihan kauheen lyhyt mut ei keksiny muuta.