23-vuotias nainen muuttaa Helsinkiin. Hän muuttaa väliaikaisesti veljensä Niko Moilasen luokse.
Helmi tapaa jätkät, mutta kuka painautuu mieleen?
Kavereita vai enemmän?
Lue niin tiedät;)
⚠️TW⚠️
-kiroilu
-alkoholi
-väkivalta
-K18/smut
-itsetuhoisuus
...
Oli taas sellane meno, että huhhuh. Oltiin vieläkin Nikolla ja pitäs varmaan lähteä omaan kämppään.
"Hei mun pitäs jo lähtee" Sanon näille.
"Miks? Täälhän on Helmiki;)" Joonas sanoo.
"Joo hehe. Pitää välil itekki hoitaa Rillaa" Sanon.
"Mut eks käyny eilen illal syöttää sen?" Niko kysyy.
"Joo, mut ihan sama asia sulki et sun pitää antaa Rommille aamullaki ruoka" Sanoin.
"Mut miten Rilla on käyny ulkona?" Helmi kysyi.
"Ömmm, mun pitää mennä. Moikka!" Sanon ja lähden Rillan luokse.
Helmin POV
Aleksi lähti juuri kotiinsa. Huomaan, että hänellä jäi kännykkänsä. Lähden ilman takkia Aleksin perään. Älkää kysykö miksi tiedän missä hän asuu... EN OLE STALKKERI!!!
Pääsen Aleksin pihalle. Vieraspaikalla on auto? No mut se voi olla jonku muun asukkaan. Vittu mä olen vainoharhane.
Aleksin asunnon ovi oli jäänyt raolleen joten astelin sisään. Kuulin olohuoneesta puhetta. Puhuuko Aleksi Rillalle? Höpsö.
Astelen olohuoneeseen ja siellä on... Aleksi ja joku blondi. Hän on paljon kauniimpi kuin minä. Hän on sirompi, laihempi, kauniimpi ja muutenkin täydellinen. Mitä edes ajattelin. Että saisin Aleksin? Tottakai Aleksi on varattu!
He halaavat olohuoneessa. Aleksi katsoo minua. Hän vähän säikähtää.
"Tos aun puhelin" Sanon ja jätän sen pöydälle.
Lähden Aleksin kämpästä ja juoksen Nikolle. Matka tuntuu pitkältä. Tiedän, että Aleksi lähtee perään ja hänellä on auto joten menen metsän kautta. Minulla ei ole mitään hajua missä olen. Minulla on vain joku t-paita ja collarit.
Metsä on pimeä, koska puita siellä on tiheästi.
Ups! Gambar ini tidak mengikuti Pedoman Konten kami. Untuk melanjutkan publikasi, hapuslah gambar ini atau unggah gambar lain.
(Tos on esimerkki et millane se metsä on)
Metsässä kulkee jonkinlainen polku. Seuraan polkua ja se vie kalliolle. Takaani kuuluu rasahdus. Käännyn katsomaan enkä näe ketään. Juoksen kalliolle. Kallio vie nätille maisemalle. Vesi heijastaa ihanan auringon vedenpintaan. Pudotus tästä on ainakin 10m. Pelkään korkeita paikkoja. Kuulen takaani askeleita. Miten Aleksi on löytänyt minut?
Käännyn katsomaan ja takaani lähestyy tumma hahmo. Hän on noin 10m päässä minusta. Minua pelottaa.
"Mitäs pikku tyttö täällä kalliolla tekee" Kuuluu möreä mies ääni.
En vastaa mitään.
"Jaahas. Vai mykkäkös olet. Sehän käy mainiosti" Mies sanoo ja lähestyy minua.
