Oliver 20. maaliskuuta klo 3.33am
-----------------------------------------------
En saanut unta. Pyörin vain Markuksen sängyllä ja katselin, kun hän nukkui. Kaikki vain pyöri mielessäni. Koko eilinen päivä oli ollut tosi kaoottinen ja olin riidellyt ihan typerästä asiasta Markuksen kanssa. Kotia tullessamme olimme olleet niin väsyneitä, että emme sitten olleet puhuneet siitä, kun Markus oli jo ehtinyt nukahtaa. Minusta tuntuu pahalta, sillä vihaan riitelyä. Ei ole mukavaa aiheuttaa pahaa mieltä samalla toiselle, mutta myös itselle jonkun aivan turhan erimielisyyden takia.
Ajatuksieni pyöriminen ei lakannut, joten lopulta päätin vain lähteä aamuöiselle kävelylle, jos se yhtään näitä ajatuksia rauhoittaisi. Nappasin puhelimeni yöpöydältä, hain kuulokkeet olohuoneesta ja menin etsimään vaatteitani naulakosta. Laitoin mustavalkoisen tuulitakin päälleni, sekä mustat Conversen tennarini. Nappasin vielä avaimet taskuuni, jonka jälkeen avasin oven ja astuin rappukäytävään. Rappukäytävä haisi hieman tunkkaiselle niin kuin aina ja siellä oli hiljaista. Rauhassa kävelin portaat alas ja avasin ulko-oven samalla astuen jokseenkin viileään aamuöiseen ilmaan. Astelin hiljaisilla kaduilla toinen kuuloke korvassani. Ei sillä, että olisin vainoharhainen, mutta olisi se ainakin tähän aikaan hieman pelottavaa, jos kävelisin molemmat kuulokkeet korvissa enkä kuulisi, mitä ympärillä tapahtuu.
Jatkoin kävelyä katuvalojen alla ilman määränpäätä. Ilman määränpäätä käveleminen on nimittäin älyttömän rentouttavaa, sillä pystyy vain ja ainoastaan keskittymään omiin ajatuksiinsa. Pikkuhiljaa minusta alkoi tuntua, että päässäni olevat ajatukset lakkasivat pyörimästä kuin vuoristorata. Lähdin kävelemään takaisin Markuksen kämpille, sillä kello oli aika paljon ja pääni oli paljon selkeämpi jo.
Kun olin oikean kerrostalon kohdalla, pyyhkäisin kenkiäni oven edessä olevaan mattoon samalla kaivaen avaimia taskustani. Löydettyäni avaimen, työnsin sen lukkoon ja käänsin sitä avatessani rappukäytävän oven. Astelin sisälle ja kävelin suoraan portaat ylös ylimpään kerrokseen, jossa Markuksen asunto oli. Kaivoin vielä Markuksen asunnon avaimen taskustani ja avasin oven. Hiljakseen astuin sisälle asuntoon vetäen varovasti oven perässäni kiinni. Riisuin takkini sekä kengät pois ja asetin ne nätisti eteiseen. Kävin vielä keittiössä juomassa lasillisen vettä ennen makuuhuoneeseen menoa.
Avasin hitaasti makuuhuoneen oven. Katsahdin rauhallisesti nukkuvaa Markusta ja hymyilin hieman. Hiippailin sängyn viereen ja varoen käperryin sängylle Markuksen viereen. Ennen kuin nukahdin, toivoin vielä, että saisimme huomenna puhuttua selväksi tämänpäiväisen turhan riitamme. Markus nimittäin on sellainen ihminen, jota en haluaisi menettää jonkun maailman typerimmän riidan takia.
Aamu 20. maaliskuuta klo 8
Oliver
Olin nukkunut ehkä neljä tuntia, mutta minua ei väsyttänyt. En edes kieltämättä halunnut nukkua enempää, sillä olin nähnyt aivan hirveitä painajaisia.
Vilkaisin Markusta, joka selkeästi oli vielä aivan sikeässä unessa. Päätin sitten nousta jo nytten ylös sängystä tekemään jotain, kun kerta en minä enään nukkuakkaan voinut. Mietin myös, että miten voisin hyvittää eilisen riidan Markukselle. Pian sainkin loistavan idean ja aloitin miettimään sen toteutusta.
Minun ainakin pitäisi käydä kaupassa ja Markuksen pitäisi hetkeksi lähteä johonkin, sillä en haluaisi, että yllätykseni menisi pilalle. Ennen sitä minun pitäisi kuitenkin puhua Markuksen kanssa riita selväksi, sillä en halunnut hänen luulevan, että koitan vain lakaista koko riidan maton alle lahjomalla häntä tai jotain.
Klo 12
Heräsin keittiöstä kuuluvaan kolinaan. Huomasin olevani olohuoneen sohvalla, joten ilmeisesti olin nukahtanut siihen hetkeksi. Katsahdin keittiöön ja näin Markuksen tekemässä itselleen aamupala. Päätin mennä laittamaan kahvinkeittimen päälle, sillä olin meinannut keittää sitä kahvia jo silloin kahdeksalta.
Emme puhuneet Markuksen kanssa vielä mitään, mutta hiljaisuus ei ollut riidasta huolimatta kiusallista. Söimme molemmat aamupalamme, jonka jälkeen Markus meni suihkuun. Ajattelin kysyä häneltä sen jälkeen voitaisiinko puhua, sillä haluaisin oikeasti pyytää anteeksi ja puhua asian läpi.
*Hetki myöhemmin*
"Markus, voidaanko me puhua?" Kysyin rauhallisesti.
"Noh hyvä on", Markus vastasi mietittyään hetken.
"Mä vaa halusin pyytää anteeks siitä eilisestä, se oli tosi tyhmää multa ja sain ihan turhan riidan aikaan, joten oon oikeesti pahoillani, mä vaa olin ite nii vihanen kaikesta ja ei ois oikeesti pitäny purkaa sitä suhun, Anteeks", Selitin ja tarkoitin oikeasti tuota kaikkea.
"Mie ymmärrän kyllä, miunkaan ei ois pitäny käyttäytyä niin kuin mie käyttäydyin siinä tilanteessa ja pyydän kans anteeks ja annan myös siulle anteeks", Markus kertoi ja hänen äänestään kuuli, että hän oikeasti halusi pyytää anteeksi.
"Mun puolesta saat kyllä kans anteeks, joten ei hätää kaikki on nyt hyvin", totesin rauhallisesti.
"Voidaanko halata?" Markus kysyi.
"Tottakai!" Vastasin siirtyen samalla sohvalla sen verran, että pystyin halaamaan Markusta.
Siinä me sitten halasimme varmaan 15 minuuttia, kunnes lopulta Markus päätti, että hän haluaa lähteä lenkille.
"Kuinka pitkän lenkin meinasit käydä?" Kysäisin häneltä.
"Varmaan sen perus 6km", Markus sanoi rennosti.
"Okei, no mee ihan rauhassa mä kyllä pärjään täällä!" Vastasin samalla ajatellen, että nyt olisi hyvin aikaa toteuttaa se yllätys.
Ehdin hyvin käydä kaupassa ja laittaa kaikki valmiiksi. Markuksen perus lenkki yleensä kesti pari tuntia ja hänen piti vielä käydä suihkussa lenkin jälkeen, joten ehtisin vielä hänen ollessa suihkussa tehdä viimeistelyt.
Pari tuntia oli kulunut ja kuulin Markuksen tulevan sisälle. Kuten olinkin arvellut, hän meni ulkovaatteet riisuttuaan suoraan suihkuun, joten ehdin vielä vaihtaa itse vaatteet ja valmistella tämän yllätykseni loppuun. Markus ei osaisi ikinä odottaa tällaista, joten minua jännittää hänen reaktionsa.
Menin keittiöön valmisteltuani makuuhuoneen loppuun. Onneksi olin vienyt kylppäriin Markukselle puhtaat vaatteet, ettei tämä koko homma menisi pilalle. Kun Markus astui kylpyhuoneesta ulos ohjasin hänet ensin keittiöön.
Olin laittanut pöydälle hyviä ruokia ja pari kynttilää. Olin myös ostanut vähän herkkuja, jotka olivat myös pöydällä.
"Vau, mitä tää nyt on?!" Markus henkäisi ihmeissään.
"Yllätys! Tässä ei oo ees vielä kaikki, joten laita silmät kii ni näät kohta lisää", sanoin innostuneena ja hänen suljettua silmänsä ohjasin hänet kohti makuuhuonetta.
"Saa avata!" Huudahdin lopulta, kun olimme makuuhuoneessa.
"Mitä ihmettä?!"
"Säkö teit tän kaiken?!" Markus suorastaan haltioissaan huudahti.
Huomasin pari kyyneltä vierivän hänen poskilleen. Tunsinkin pian hänen lämpimät kätensä ympärilläni ja hymyilin Markuksen rintaa vasten.
"Kiitos!" Markus sai lopulta sanotuksi.
"Kiitos sulle, kun saan olla täällä ja kun oot niin ihana", sanoin hänelle.
Eikä aikaakaan, kun hetkeäkään miettimättä painoin huuleni tuon ihanan jätkän huulille ja hän vastasi suudelmaan.
Katsoin vielä sängylle tekemääni ruusun terälehdistä koostuvaa sydäntä ja paria LED-kynttilää valaisemassa sitä. Ennen kuin keskityin pelkästään Markukseen ja hänen täydellisiin huuliinsa.
______________________________________________
Sain vihdoin kirjottettuu uutta lukuu tähän♡
Kertokaa muuten et, haluaisitteko tätä enemmä niiku Oliverin vai Markuksen näkökulmasta? Ois kiva, jos joku vastais tähä ni tietäsin vähä kummasta miun kannatais kirjottaa.
Kertokaa myös mielipiteitä tästä, sillä otan niit mielelläni vastaan ja toivottavasti tää luku on hyvä eikä tän lukemine käy tylsäks. Nauttikaa♡♡
♡:Ace♡
KAMU SEDANG MEMBACA
I'm nothing but a slave of my misery|| In Finnish
Acak*∆^VAROITUS^∆* Sisältää kohtia, jotka voi aiheuttaa ahdistusta, joten lukeminen omalla vastuulla!!♡:) Ethän kopioi hahmoja tai juonta!:) Kuvat on Pinterestistä, joten ei oo omia!:) ~Oliver on 15-vuotias hieman elämänsä kanssa hukassa oleva ja itseää...
