Pelko rakkautta kohtaan mun kohdalla on totta. Mä pelkään rakastuvani uudelleen, sokaistuvani ja uskovani jälleen kaikkea, mitä tä jätkä tulis mulle sanomaan. Mä en haluu sitä, mä en haluu Zaynin jälkeen enää ketään. Mä haluun vaan olla ja unohtaa kaiken. Mutta miten? Miten mä voisin unohtaa Zaynin? Miten helvetissä mä pystyisin monien vuosien jälkeen unohtamaan sen jätkän? Niinpä, en mitenkään. Kaikki mun kämpässä muistuttaa jollain tapaa Zaynista, kaikki tässä kaupungissa. Ja ei, mä en halua muuttaa pois. Mä haluan jäädä tähän kaupunkiin, Lontoo on se paikka, jossa mä haluan asua.
Ja, no ketä mä todellisuudessa edes kusetan? Itseäni? Rakkaus Zaynia kohtaan ei missään kohtaan ole poistunut, ei edes vähentynyt. Se on mun sisällä minne ikinä meenkin, mitä ikinä teenkin.
Nyt herää varmasti kysymys, mitä mulle ja Zaynille kävi? No, mä kerron teille. Se ei ole kuitenkaan mikään vuosisadan rakkaustarina. Meillä oli riitoja, muttei läheskään niin paljoa, kuin hyviä hetkiä. Tai, ei me niinkään riidelty. Pari hassua suurempaa riitaa, jotka naurattavat näin jälkeenpäin ja muutamia pieniä, jotka syntyivät vielä tyhmemmistä asioista.
No, me seurusteltiin siis viisi vuotta, joka tuntui lyhyeltä ajalta. Se aika tuntui aivan liian lyhyeltä verrattuna siihen, kuinka kauan viisi vuotta oikeasti on. Viiden vuoden aikana mä opin tuntemaan Zaynin aina vain paremmin ja paremmin. Se osas silti yllättää suhteen loppuvaiheessakin kertomalla itsestään asioista, joita en ihan oikeasti tiennyt. Mä luulin, että Zayn olis ollut mulle se oikea. Mä luulin, että me tultais asumaan joskus yhdessä. Mä luulin, että me vanhennuttais yhdessä. Oltais yksinkertaisesti yhdessä kuolemaan saakka. Kaikki oli vain luulemista. Mä odotin liikaa, mä oletin liikaa.
Ai miten me erottiin? Zayn päätti ilmoittaa muutamaa tuntia aikaisemmin, ku se lento lähti, et muuttaa pois työn perässä. Kaksi tuntia aikaisemmin ja vielä sillon, ku mä olin töissä, puhelimessa enkä edes päässyt sanomaan hyvästejä kasvotusten. No, me kyllä käytiin läpi keskustelu, että voitaisiin jatkaa suhdetta, mut Zaynin mielestä siitä ei ois tullu mitään. Zayn sanoi, ettei kaukosuhde tulisi toimimaan, että jompikumpi pettäisi kuitenkin mahdollisuuden tullen.
Ja nyt. Puolitoista vuotta Zaynin pois muuttamisen jälkeen kuulin mun parhaalta ystävältä, että Zayn on muuttamassa takaisin. Muuttamassa takaisin Lontooseen - ja huhujen mukaan vieläpä samaan taloon, missä mä asun. Toisinaan mä olen onnellinen siitä, että Zayn muuttaa takaisin. Toisinaan taas mä en halua nähdä koko jätkää, koska tässä ajassa olen jokseen jopa saanut Zaynin pois jokapäiväisistä ajatuksista. En mä edes tiedä, miten reagoida asiaan, mitä sanoa Zaynille jos ja kun näen toisen jossain kohtaan. En edes tiedä, haluaako Zayn puhua mulle? Jos edes takasin muuttaminen on totta. Henkilökohtaisesti en aio uskoa ennen, kun näen Zaynin muuttolaatikoiden kanssa.
Mitä rakkaus todellisuudessa edes on? Mikä aiheuttaa sen tunteen? Miksi rakkautta ei pääse karkuun? Miks mä en pääse karkuun sitä, vaikka kuinka yrittäisin?
YOU ARE READING
what is love? | ziall | finnish
FanfictionRakkaus on kädet, jotka tiukentavat otettaan ympärilläsi. Rakkaus on piittaamattomuutta siitä, paljonko kello on, vaikka tietäisi sen. Rakkaus on tahtomista. Vaikka ei aina tuntuisikaan hyvältä, sitoudut siihen silti. Vaikka sattuu, olet silti viere...