what is love? | ziall | finnish

luku 8 -

Harryn näkökulma

Pieni hymy kantautui huulilleni, ku näin kaksikon jälleen yhdessä. Olin jopa odottanut hetkeä, et nään Zaynin ja Niallin toistensa kimpussa. Se oli jotain aivan liian hellyyttävää. Toinen heistä oli entinen koulukiusaaja, toinen taasen koulukiusattu. Suloista sinäänsä, että kaksi niin erilaista ihmistä on löytänyt toisensa. Oon vaan enemmän, ku onnellinen niin Niallin, ku Zayninki puolesta.

''Öh, joo, nii'', sellitti Niall pieni puna kasvoillaan. ''Hei, ei sun tarvii oikeesti mitään selittää. Mä niin tiesin tän'', virnuilin lähettäen tekoblondille lentosuukon. ''Mut tietty mielelläni kuuntelen sun selityksiä'', lisäsin muodostaen huulilleni lempeän hymyn.

''Meenki tästä keittää kahvii... Tai jotain'', Zayn sanahti välissä ja lähti astelemaan Niallin keittiötä kohden. Istahdin tekoblondin sängyn päätyyn ja viitoin tuon istumaan vierelleni. Pieni virne kasvoillani vedin herran lähemmäs itseäni, kiedoin käteni tuon ympärille ja rutistin tiukasti. ''Miten te päädyitte tähä tilanteesee. Etkä todellakaa voi väittää, ettei teiän välillä oo mitään'', sanahdin purren hellästi alahuultani.

''Mä en itseasiassa oo varma. Mut oon helvetin onnelline, koska haluun vaa olla ton vierellä, rakastaa sitä. Mä olin niin hukassa ilman Zaynii. Ja ilman sua olisin ollu viel enemmän hukassa, enkä todellakaan tietäis misä olisin just nyt. Mut ilman sua, ilman Zaynii olisin varmasti jossain ihan muualla, ku tässä'', selosti Niall pitäen pientä hymyä kavoillaan. Tuo kietaisi kätensä mun ympärille, halaten tiukasti. Jo pelkästä toisen läsnäolosta, tavasta puhua ja olla huomasin, kuinka helvetin onnellinen Niall oikeasti olikaan. Ja mä en edes valehdellut. Kaikki se, miten Niall puhui ja miten se ylipäätänsä oli kertoi toisen onnellisuudesta. Ja koska Niall oli onnellinen, olin mä myös.

''Mä niin tiesin, et te palaatte yhteen, sanoit sä mitä vaan!'' huudahdin niin, että myös ilmeisesti keittiön puolella hääräävä Zayn kuuli sen. Tosin se tässä tarkotus olikin. Eikä mua kiinnostanut mitä kyseinen herra siitä ajatteli. Mä sentään uskoin näiden kahden tulevaisuuteen, toisinki tekoblondi, joka vaivalla yritti päästä pois halauksesta. ''Mut haluuttekste viettää Zayninkaa tänää laatuaikaa? Meinaa Louis kysy mua kyllä ulos, et voin mennä senki kans'', selostin nousten ylös sängyltä. ''Ja ei, en pistä pahakseni, jos sanot haluavas olla Zaynin kanssa. Mä ymmärrän Niall, jos mä oisin sä, en päästäis tosta jätkästä irti hetkeen, roikkuisin sen perässä joka paikkaan.''

''Öhm... No jos se on sulle okei?'' kysäisi Niall, johon tyydyin vain vastaamaan hymyllä. Todellakin se oli okei, että kaksikko vietti aikaa. Sitä mä halusin, mä halusin, että ne palaaki yhteen. Mä haluun, et ne on yhtä onnellisii, ku ne oli. Onnellisilt ne tosin vaikuttaaki, onneks. ''Rakas todellakin se on okei. Pitäkää hauskaa, mut älkää unohtako käytöstapoi'', sanahdin flirttailevaan äänensväyyn, iskien vielä silmää tekoblondille ennen, ku poistuin makuuhuoneesta. ''Oli kiva nähdä Zayn!'' huudahdin vielä ennen, ku astuin ulos Niallin kämpästä, pieni hymy huulillani.

Zaynin näkökulma

Istuuduin sohvalle ja hetken päästä havahduin siihen, ku Harry ilmoitti, että oli kiva nähdä. Mutisin jotakin vastaukseksi, vaikei tuo kiharapää sitä enää kuullutkaan. ''Niall? Minne Harry lähti'', huudahdin, vaihtaen asentoa mukavempaan. Vastahan Harry tuli - ja nyt jo lähti, ilman mitään kummempaa syytä. Tai ei sitä syytä ainakaan mulle kerrottu. ''Se lähti Lousin kanssa, saadaan viettää laatuaikaa'', virnuili blondi istuessaan hajareisin syliini. Korjasin jälleen asentoani samassa, ku kiedoin käteni Niallin ympärille. ''Kai se oli sille okei?'' kysäisin painaen tämän jälkeen suudelman vaaleahiuksisen solisluulle, kaulalle sekä posken kautta huulille. ''Oli''

Mahtavaa, ilta siis kahdestaan ehkä maailman ihanimman henkilön kanssa. En todellakaan väitä vastaan, en yritä lähteä tai edes viitata lähtemiseen. Voisin mieluusti viettää yön tämän kyseisen miehen kanssa, ilman mitään vastaväitteitä. Kenenkään ei pitäisi tulla häiritsemään, joten kämppä oli täysin meidän. Ja se tietäisi vain yhtä asiaa - ja olin varma, että Niallin päässä liikkui vain ja ainoastaan tuo sama, kyseinen asia. Ainakin kaulalle kohdistuvista suudelmista päätellen. ''Kai tä on sulle okei?'' Niall kuiskasi korvaani ja sanojen jälkeen nosti kasvoilleen lempeän hymyn.

''Tä on enemmän, ku okei mulle'', sanahdin painaen pitkän, täynnä intohimoa, täynnä rakkautta olevan suudelman tekoblondin huulille.