what is love? | ziall | finnish

luku 15 -

Niallin näkökulma

Makoilin sängyllä ehkä hieman liian pitkään, sillä kuulin Zaynin odottavan äänen makuuhuoneen ulkopuolelta. Haukottelin vielä kertaalleen ennen, ku päätin nousta ylös, istumaan ensin. Tapitin vaan itseäni siitä peilistä, pudistaen päätäni. Väsymys oli jotain liian suurta, vaikka en edes nukkunu huonosti. Nukuin ensinnäkin koko yön, ilman turhia heräämisiä, enkä nähnyt painajaisia, jotka olivat kumpikin kovin ihmeellistä mun öissä. Yleensä (tai, no viimesen vuoden aikana) en nuku kunnolla, koska näen painajaisia, joiden takia herään moneen otteeseen yöllä. Mua valehtelematta vituttaa se, ettei sihen löydy mitään apua. Mitkään lääkkeet ei auta nukkumiseen, koska ei ne hallitse sitä, mitä unta näen. Pitää vaan odottaa, et koska painajaiset päättää lähtee mun pään sisästä. Tai alkaa elämään tylsää elämää, jossa ei tapahdu mitään, mikä vois heijastuu painajaisiin. Koska unethan heijastuu siihen, mitä sä oot tehny päivällä.

''Niiiiaaaall'', Zayn venytti ärsyttävästi mun nimeä, joka viesti vain ja ainoastaan yhtä asiaa. Tuo herra oli joutunut odottamaan liian kauan, et pääsen ylös sängyltä. Okei, kieltämättä nouseminen sängystä oli venynyt monia kymmeniä minuutteja, mut ei se mitään. Ei se mua häirinnyt mitenkään, oisin mieluusti maannut koko päivän vaan sängyllä.

''Niall, onks sul joku?'' kysäisi Zayn jo lähempää, oikeastaan todella läheltä. Tuo nimittäin istuutui vierelleni, tapitti peilistä itseään, mua, meitä.

''Mitennii?'' kysäisin jokseen hämmentyneenä.

''Eiku et vastannu mun huutoihin ja nukuit näin pitkää'', kertoi Zayn, johon tyydyin siirtämään katseeni peilistä Zayniin.

''Niall, kello on ihan just kolme. Sä et koskaan nuku näin pitkää, ellei jotain oo tapahtunu.''

''Kolme? Mitä helvettiä? En muista koska oisin viimeks nukkunu edes yli puolenpäivän'', tokaisin nousten seisomaan. Mä en ole ihminen, joka nukkuu puolet päivästä. Okei välillä tekis vaan mieli makoilla sängyssä koko päivän, mut ei välttämättä nukkua. Nukkuminen oli mukavaa joo, mut ei silti.

''Sitä samaa mä mietin. Onks sul joku? Sivuutit sen kysymyksen aika hyvin'', lausahti Zayn nousten myös ylös.

''Kaikki on hyvin, oon vaan väsyny'', vakuutin pienellä hymyllä, kurottautuen vielä painamaan suudelman Zaynin huulille.

''Mitä me tehdään tänään?'' vaihdoin aihetta samalla kaivaen vaatekaapista puhtaita vaatteita. Valkeat Calvin Kleinin boxerit, Tommy Hilfigerin yksivärinen (turkoosi) collegepaita, valkeat lyhyet sukat sekä mustat, suht' tiukat farkut olivat oikeastan täysin normaali näky mun päällä. Ei välttämättä ihan jokapäiväinen, mut kuitenkin tosi useesti pidin päälläni farkkuja sekä Hilfigerin collegepaitaa, joita mun kaapissa oli valehtelematta melkein kakskyt.

''Jääkaappi vaatii ainakin täyttämistä, eli mitä luultavimmin mennään kauppaan'', Zayn selosti, ku ois asunu mun kanssa samassa asunnossa. Okei tässä noin viikon aikana kyseinen herra on nukkunut jokaisen yön mun kanssa, eikä pahemmin ole kotonaan käynyt, elle lasketa uusien vaatteiden hakemista ja vanhojen pesemistä.

Kauppaan päästyä hain ostoskärryn, joka tulisi täyttymään aikalailla kaikesta turhasta. Mun ja Zaynin kauppareissut ei meinannu koskaan mitään hyvää. Rahaa kyllä meni - ja paljon, mutta myöhemmin kumpikin tajuaisi, ettei ostettu mitään ruokaa. Ennemminkin herkkuja.

''Mitä sä haluat?'' Kysäisin Zaynilta työntäen kärryjä, pieni hymy huulilla.

''Kysytkö tosissas? Haluun sut'', selosti Zayn virnuillen, kietoen kätensä mun ympärille.

''Mitä ruokaa sä haluat, Zayn. Mä en oo ruokaa, valitan'', virnuilin takaisin naurahtaen hieman.

''Kanaa'', tokaisi Zayn lyhyesti.

''Kanaa?'' toistin naurahtaen. ''Etkö sä ajatellu mitään muuta syödä, ku kanaa?''

''Joo, sut'', Zayn virnuili edelleen, painaen huulensa mun kaulalle.

''Zayn, me ollaan kaupassa'', huomautin ja tönäisin tuon hieman kauemmaksi naureskellen.

''Ei se meitä oo ennenkään estänyt'', Zayn kohautti olkiaan, johon tyydyin pyöräyttämään silmiäni.

''Äläkä yhtään pyörittele silmiään'', tuhahti Zayn.

Kerrankin ostoskärry täyttyi oikealla ruualla, eikä vaan herkuilla, joka oli enemmän ku hyvä asia. Mun ei siis pitäis heti huomenna tulla uudelleen kauppaan ostamaan ruokaa.

''Niall, Zayn!'' kuului huuto edestä. Ääni kuului tutulle henkilölle, Liamille. Liam ei tiennyt siitä, et me ollaan taas väleissä, ei ainakaan kumpikaan meistä oo puhunu siitä mitään. Tai en mä Zaynista varma ole, mut mä en ainakaan, koska jotain sellasta sovittiin. Että siis ei huudeltais meiän suhteesta kellekkään, ihmiset tajuaa jos haluaa.

''Kuulin juttuu, et seurustelette taas'', piti Liam hymyä huulillaan, tapittaen kumpaistakin vuorotellen.

''Kihloissa'', korjasi Zayn osoittaen omaa sormustaan. Liamin leuka meinas tipahtaa maahan saakka.

''Oikeesti?'' tokaisi tuo hymyillen pienesti.

''Oikeesti.'' Hymyilin nyökäten.

''Wow, onnee teille'', sanahti Liam väläyttäen tekohymynsä, jatkaen matkaansa ennen, ku kumpikaan ehti sanoa mitään. Jokseen kyseinen herra vaikutti jopa mustasukkaiselta.

''Vaikuttiks Liam sun mielestä jotenki mustasukkaselt?'' kysäisi Zayn yhtä hämmentyneenä ku mäki. Vastaukseksi tyydyin mutisemaan jotakin, joka tarkoitti myöntevää.

// Tuntuu hassult, koska en yhtään tiedä, miten lopetan tän tarinan. Mitä viel tulee tapahtumaan tms.

Tai on mul yks idea, mut en voi lopettaa tätä tarinaa sellasee kohtaa. (tä mun idea liittyy tän luvun loppuun ;) )

Enkä yhtään tiiä montaks lukuu kirjotan ennen epilogii :D tosin itse epilogi on jo kirjotettu, et pitäis varmaa alkaa päättämää mitä tulee tapahtumaan...