what is love? | ziall | finnish

luku 5 -

Niallin näkökulmalla jatkuu

''Zayn?'' sanahdin hieman huolestuneena. Toinen oli kuin muussa maailmassa, eikä se tiennyt koskaan mitään hyvää. Ei ainakaan tuon tummahiuksisen herran kohdalla. ''Onks kaikki okei?'' kysyin jo toistamiseen, purren hellästi alahuulta.

''Mhh. Mitä?'' Zayn mutisi hiljaisesti, joka sai pienen hymyn huulilleni. ''Mä vaan mietin.. Menneitä.. Meiän ekaa kertaa, muistaksä?''

''Meiän eka kerta? Sitä ei voi unohtaa. Paljon suudelmia, enemmän ku millonkaa'', lausahdin painautuen vasten toisen lämmintä kehoa. Ei sillä, että mulla olis kylmä. Halusin vaan olla toisen lähellä. Pitkän erossa olemisen jälkeen kaipasin läheisyyttä vaan enemmän, ku koskaan. Jos kehtaisin, olisin Zaynissa kiinni jokaisena sekunttina päivästä. Jokin kuitenkin mun sisässä kertoo, ettei se ois järkevää. Ei mun, eikä Zaynin kohdalta. En mä sillä, että häpeisin - en vaan haluais olla jatkuvasti toisessa kiinni. Se ei vaan olis okei. En mäkää haluais, et joku roikkuis mun mukana ympäri vuorokauden, en todellakaan. Se olis vaan ahdistavaa. Todella ahdistavaa.

''Seuraava kerta voi mun puolesta ainakin sujua just samal taval, ku eka kerta'', virnuili Zayn painaen suudelman päälaelleni. Kieltämättä ensimmäinen kerta oli paras - ellei nyt laskettu muutamaa viimeisintä. Siitäkin on tosin melkein kaksi vuotta, muttei se mitään. Meidän välillä oli pientä kinaa ennen, ku Zayn muutti pois, joten ei yksinkertaisesti huvittanut tehdä mitään Zaynin kanssa. Ei edes puhua.

''Seuraava? Ootko varma, et tuun antamaan sulle'', naurahdin piirrellen ympyrää miehen vatsalle. ''Mä oon täysin varma siitä'', Zayn sanoi väläyttäen hammashymynsä. ''Muutama suudelma huulille, solisluulle sekä kaulalle, niin oot täysin antautunu mulle'', jatkoi herra, painaen suudelman jos toisenkin kaulalleni. Tosin Zayn puhui totta. Toinen todellakin tiesi, miten sai mut antautumaan. Miten sai kaiken, mitä halusi. Muutama suudelma kaulalle - ja olin valmis tekemään mitä vaan. ''Vai väitätkö vastaan'', Malik lausahti vielä, jatkaen suudelmien painelua kaulalleni. En todellakaan voinut väittää mitään muuta, mutten myöskään suostunut sanomaan sitä ääneen. Vaikka tiesin - Zayn tiesi, kaikki tiesivät miten saivat mut antautumaan, en silti koskaan sitä itse myöntänytkään. ''Todellakin väitän''

Muutaman sekunnin kuluessa Zayn pyörähti istumaan syliini hajareisin. Nostin ystävällisen hymyn huulilleni tietäen kuitenkin, mitä toisella oli mielessä. Kuitenkin se, että mä en ollut varma, halusinko samaa tuon tummahiuksisen kanssa ehkä jopa ahdisti. Se tunne, joka mun sisässä oli. Oli kovin ahdistava. Toisinaan halusin Zaynia aivan helvetisti. Mutta toisaalta en yhtään. Enkä todellakaan tiedä, mitä sanoa, jos päätänkin, etten halua. En nimittäin ollut valmis sanomaan Zaynille ei. Ja vaikka olisinkin, muutama suudelma kaulalle ja kysymyksen toistaminen, olin muuttanut mieltäni ja vastaamassa kyllä.

Tuntiessa huulet kaulallani en voinut muuta, kuin antaa Zaynille enemmän tilaa. Käteni etenivät automaattisesti tuon vanhemman herran alaselälle ja siinä samassa muutama raskas huokaisu karkasi huulteni välistä. ''Zaynhh'', lausahdin purren hellästi alahuultani.

Vaihto Zaynin näkökulmaan

Tiesin tarkalleen, miten sain haluamani. Se kävi yllättävän helposti, muutama suudelma Niallin kaulalle ja tuo oli valmis tekemään mitä vain. Ja mitä vain oikeasti tarkoitti myös mitä vain. Vuosien edetessä oon saanut tuon blondin tekemään vaikka ja mitä painamalla vain muutaman suudelman tuon kaulalle, sekä huulille. Kumpa kaikki jätkät olisivat yhtä helppoja, kuin Niall.

Tosin Niall oli jopa liian helppo. Niall antoi ensinnäkin periksi liian helposti, joka johti siihen, etten aina kyennyt luottamaan mieheen. Eikä kyse edes niinkään ollut blondissa, vaan mussa itsessä. Mä luulin aina, että toinen antautuisi kelle vain, että kuka vain sai tuolta mitä vain painamalla vain muutaman suudelman hänen kaulalleen. Tietenkään en tiennyt miten asia oli, mutta luotin Nialliin suhteen kahtena viimeisenä vuotena jo niin paljon, ettei tuollaista tarvinnut edes miettiä. Olin varma, että Niall ei pettäisi. Eikä oikeastaan pettänytkään, ei ainakaan niin, että tieto olis kantautunu mun korviin saakka.

Kun suuri, ehkä noin puolen kämmenen kokoinen, punainen läiskä sai paikkansa tekoblondin kaulasta, siirsin katseeni tuon silmiin. ''No, ootko vielä samaa mieltä, ettet oo antamassa mulle?'' virnuilin painaen pikaisen suudelman Niallin huulille. ''Siinä ja siinä, voin harkita asiaa uudelleen'', sanahdi Niall hengittäen hieman raskaammin. Hymy nousi huulilleni samassa, kun painoin uuden suudelman tekoblodin huulille. ''Muista, etten koskaan painosta sua tekemään mitään. Mä kunnioitan sua. Mä kunnioitan sun valintoja'', lausahdin asettaen vasemman käteni herran kaulalle, silitellen peukalollani toisen poskea. ''Muista se.''

''Zayn, mä muistan. Mä todellakin muistan. Sä oot maininnu siitä moneen kertaan, etten voi unohtaa'', lausahti Niall pidellen lempeää hymyään kasvoillaan.

''Mä rakastan sua kaikesta huolimatta. Olin kusipää, ku jätin sut nii ilkeesti'', tokaisin hiljaisesti huultani purren. ''Sun pitää vaa muistaa, etten osannu kertoo sitä muutenkaa. Mä pelkäsin sun reaktioo asiaa'', jatkoin vielä, laskien käteni Niallin vatsalle.

''Zayn, se on mennyt. Mä oon sanonu jo, että mä ymmärrän. Mäki rakastan sua, tapahtu mitä tapahtu. Vaikka väittäisin itelleni ja muille, etten rakastais sua, valehtelisin.''