what is love? | ziall | finnish

epilogi -

Jokusen aikaa sitten mä kysyin iteltäni, mitä rakkaus todellisuudessa on, mikä sen tunteen aiheuttaa ja miksi rakkautta ei pääse karkuun. Kysyin myös, miksi just mä en pääse karkuun rakkautta, vaikka kaikkeni yrittäisin.

Nyt mä tiedän. Mä tiedän vastauksen jokaiseen kysymykseen. Mä tiedän (ainakin luulen tietäväni) vastauksen siihen, mitä rakkaus todellisuudessa on. Mikä aiheuttaa sen tunteen ja miksei sitä pääse karkuun. Mä tiedän myös vastauksen siihen, miks mä en pääse rakkautta karkuun, vaikka yrittäisin.

Mä tiedän, et rakkaus on kädet, jotka tiukentaa otettaan ympärilläsi. Vaikka sä yrittäisit päästä karkuun, et tuu onnistumaan siinä. Rakkaus pitää tiukasti kiinni susta, eikä päästä helpolla irti, ei todellakaan.

Etkä sä pääse pakenemaan rakkautta, vaikka kuinka yrittäisit. Rakkaus on tunne sun sisällä. Tunne, jonka aivojen sijasta aiheuttaa sydän. Aivot eivät kykene säätämään sitä, kehen rakastut ja koska rakastut. Sydän tekee sen kaiken sun sekä aivojen puolesta. Sä voit vaan olla. Olla ja odottaa mahdollista rakkauttasi. Tai vaan olla ja unohtaa koko odotuksen. Elää ja huomata jossain vaiheessa, että tunnet tiettyä ihmistä kohtaan jotain muuta, ku ihastusta. Jotain vahvempaa. Jotain aidompaa.

Tiedän myös, et rakkaus on piittaamattomuutta siitä, paljonko kello on, vaikka sen tietäisi. Rakkaus ei kato kelloa. Ei se nuku. Sä oot yöllä yhtä rakastunut, ku päivällä. Kerran ku rakastuu, ei siitä ole paluuta pitkään aikaan. Rakkaus on ja pysyy. Se ei hellitä, ei sitten millään.

Rakkaus on myös tahtomista. Vaikka ei aina tuntuisikaan hyvältä, sitoudut siihen silti. Vaikka sattuu, olet silti läsnä. Vaikka on vaikeaa, jaksat kannatella ja olla kaikesta paskasta huolimatta läsnä. Sä päätät. Ja päätät yhä uudelleen ja uudelleen. Päätökset ei välttämättä tunnu aina hyvältä. Ei tunnu hyvältä valita tärkeiden asioiden välillä, on sun silti pakko tehdä se. Päätöksiä pääsee kyllä karkuun, muttei niitä voi piilotella lopun elämää.

Ja koska rakkauskaan ei ole ikuista, vaikka se siltä tuntuu. Vaikka me niin haluttaisiin. Jossain kohtaan rakkaus on vaan käsien laskemista alas ja sanan ''särkynyt'' todellisen merkityksen tajuamista. Tilanne saattaa tulla huomenna, se saattaa tulla ensiviikolla tai vasta vuoden päästä. Se tilanne saattaa tulla esiin vasta vuosien päästä. Kyllä se jossain vaiheessa tulee. Mä tiedän sen. Ainakin omalta kohdaltani. Vaikka tuntuu pahalta sanoa ja myöntää, en usko, et mun ja Zaynin suhde tulee kestämään lopun elämää. Mä tiedän ja toivon, et se tulee kestämään pitkään. Mut mä myös tiedän, et kaikki hyvä loppuu aikanaan.

// kiitos ihan älyttömästi teille kaikist positiivisist kommenteista, voteista ja siitä, et ootte jaksanu lukee tätä!! ♥♥

tä kirja sai nyt päätöksensä, mut ei hätää. tarina tulee jatkumaan lähipäivinä uuden kirjan merkeissä, mahdollisesti jo myöhemmin tänään. mun pitää vaan kirjottaa prologi ja muokata (sekä etsiä) kansikuva, joten hetki tässä menee 8)