luku 10 -

364 33 2
                                    

Aamusella heräsin Zaynia aiemmin, joten päätin käyttää ajan hyväksi. Kävin suihkussa, soitin äidilleni ja sovin, että tulisin (tulisimme) käymään hänen luonaan myöhemmin päivällä. Näiden lisäksi myös valmistin aamiaista, en tiennyt Zaynista, mutta mulla oli helvetillinen nälkä. Eikä se varmasti ollut yllätys kenellekään.

''Umn... Niall?'' kuulin Zaynin mutisevan ilmeisesti olohuoneen puolella, johon tyydyin vain hymähtämään, jatkaen aamiaisen valmistamista. Pinoin vaalean leivän päälle juustoa, kurkkua sekä tomaattia. Asetin viisi valmista leipää lautaselle, jotka asetin syrjään. Seuraavaksi teen vuoro. Nappasin kaksi kuppia kaapista, kaadoin niihin kuumaa vettä, jonka olin vedenkeittimen avulla lämmittänyt. Kuuman veden lisäksi tungin kuppeihin vaniljan makuiset teepussit. ''Niall'', Zayn sanahti samalla, kun kietaisi kätensä mun ympärille, nojautuen mun selkää vasten. Purin hellästi huultani, laskin mun kädet Zaynin omien päälle, silitellen hellästi. ''Et ollu enää nukkumassa'', sanahti tuo edelleen väsyneenä, johon naurahdin ''Hyvä huomio, Zayn.''

Hymyilin lempeästi samassa, kun käännyin niin, että näin Zaynin kasvot. Naurahdin hieman nähdessäni tuon hiukset, jotka kirjaimellisesti osoittivat jokaseen suuntaan. ''Et ilmeisesti käyny peilin edessä vielä'', virnuilin ja painoin suudelman Zaynin huulille. ''Arvelin, et oot nähny mut pahemmassaki kunnossa'', Zayn sanahti kohauttaen hartioitaa. Hymyilin vastaukseksi, vieden katseeni tuon paljaaseen yläkroppaan. Ajatella, näin tuon viimeks yläosattomana... Kaks vuotta sitten?

''Mieti, näin sut viimeks vähissä vaatteissa... Umn kaks vuotta sitte?'' tokaisin purren hellästi alahuultani. ''Kaks vuotta, mihin tä aika kuluu?'' naureskeli Zayn, pudistellen päätään. ''Sitä mäkin mietin.''

''Aamupalaa?'' kysäisin osoittaen mun selän takana olevia tarvikkeita. ''Kelpaa enemmän ku hyvin'', Zayn nyökkäsi, ottaen toisen kupillisen teetä mukaansa. Seurasin Zaynia voileipälautasen sekä teekupin kanssa kohti ruokapöytää, jossa istahdin herraa vastapäätä.

''Mä... Me, mennää tänää käymää äidillä'', tokaisin kaataen kuumaa juomaa kurkustani alas. ''Soitin sille ja sovittiin, et meen käymää siellä, mut ajattelit, et voisit tulla mukaa'', jatkoin sohien tekoblondeja hiuksiani paremmin. ''Sähä sanoit, ettet haluu, et se tietää sun olevan taas munkaa'', Zayn kysähti suu täynnä ruokaa. ''Nojoo, mut oon kuitenki sen verran vanha jo, et teen omat päätökset ja sitä rataa. Kyl sä tiedät'', virnuilin kaataen lisää teetä kurkusta alas.


Zaynin näkökulma


Toisaalta Niallin äidin luona käyminen pelotti. En tiedä mikä siinä oli, ehkä se, et Niall oli kertonu mun lähdöstä sille ja pelkäsin, miten se tulee ottamaan mun takasi paluun. Miten se tulee ottamaan sen, et palattiin kuitenki Niallin kanssa yhteen. ''Entä jos se alkaa jotain valittamaan meistä'', kysäisin laskien teekupin pöydälle. ''Sit täytyy vaa hyväksyy se, ettei se pidä just nyt susta, meistä. Meiän pitää vaa odottaa. Se rakasti sua ku omaa poikaa, joten tottakai se tulee muuttamaan mielensä vielä'', ilmoitti Niall, joka sai mut hymyilemään. Niallin äiti tosiaan rakasti mua, ku omaa poikaa, joten kai se tulee hyväksymään viel kaiken. Tietty se vaati aikaa. Se oli ymmärrettävää. Aina hyväksymiseen tarvittiin aikaa.


what is love? | ziall | finnishTempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang