Potestas: Valta

Luku 4: Kaipo

Kevään aikana opin hiljattain leijuttamaan kyyhkyn sulkaa ja lopulta myös suurempia sulkia. Lisäksi soitin ahkerasti ja kävin usein ulkona ihailemassa vuodenajan muuttumista. Päivät pitenivät jatkuvasti ja ilma lämpeni ihanasti. Lopulta tähti, jota Astrum kiersi, ei enää laskenut lähes lainkaan. Wilma oli kertonut vuodenaikojen toimivan täällä melkein kuin Lapissa.

   Kesä koitti. Minulla oli enää viikko aikaa olla yksin. Välttämättömän kommunikoinnin takia olin voimakirjojen sijaan alkanut lukemaan englanninkielisiä romaaneja. Lisäksi puhuin paljon englantia Wilman kanssa, ja hän korjasi minua jatkuvasti. Toivoin, että tuleva huonetoverini olisi yhtä toivoton tapaus, jolloin en näyttäisi niin huonolta.

   Viimeisen kahden kuukauden aikana myös ilmaantui uusia laguunin alueiden kuivumisesta ja välillä myös henkilöiden katoamisista säännöllisesti lisää uutisia. Wilma kurtisti kulmiaan huolissaan jokaisen uutisen tullessa yhä enemmän ja pelkäsin ajoittain hänen kadottavan positiivisuutensa. Uskaltauduin kesän alussa viimein kysymään, tiesikö hän mitään.

   "No tuota...", hän sanoi vaivautuneena. "Kai sinä voit kuulla. Jo ennen kuin sinä tulit, oli kadonnut eräs vettä hallitseva vanhempi mies. Myös nämä muut kadonneet hallitsevat vettä, paitsi eräs nuori tyttö, joka ilmeisesti voi sorkkia taialla hermoja ja hallitsemaan tulta. Kadonneita on sekä Maasta että Astrumista.

   Nyt jopa suurempia alueita laguuneilta on kuivunut kuin ne, jonka näimme kevään alussa. Osa vetehisistä on joutunut muuttamaan toisiin altasiin ja vanhimmat ovat myös tarjonneet heille tarvittaessa asumuksia laguunin maagisten asumuksissa."

   "Keitä ovat vanhimmat?" kysyin uteliaana.

   "Enkö minä todella ole kertonut?" Wilma naurahti. Pudistin päätäni. "Aa, no täytyy sinulle toki tämä kertoa. Vanhimmat ovat kymmenen vanhinta Astrumin kansalaista, jotka päättävät käytännössä kaikesta ja pitävät oikeusjärjestelmää yllä. He hallitsevat siinä isossa puussa Dominassa. Heti Astrumin alkuaikoina päätettiin, että vanhimpien on parasta olla hallitsijoina, sillä heillä on eniten elämänkokemusta. Rehtorimme on ainoa poikkeus. Hän on voinut pitää rehtorin paikastaan kiinni, sillä on niin pätevä."

   "Okei. Onko muuten niistä kadonneista henkilöistä mitään tietoa?"

   "Ei pitkään aikaan. Viimeksi silloin, kun laitoin sen kirjeen tutulleni silloin toisena päivänäsi Astrumissa. Lupaathan, ettet sekaannu tähän? Sinulla ei ole läheskään tarpeeksi voimia mihinkään tällaiseen. Lisäksi olen sinusta vastuussa, enkä halua, että sinulle sattuu mitään."

   "En tietenkään sekaannu. Inhoan muiden asioihin puuttumista", vannoin.

   "Hyvä kuulla", Wilma huokaisi helpotuksesta.

* * *

   Kuudes päivä kesäkuuta koitti. Olin pyörinyt koko yön sängyssäni miettien tulevaa asumisjärjestelyä. Noustessani huomasin, että olin jättänyt nuottini sekasotkuksi omaan nurkkaukseeni. Loin silmäyksen myös toiseen nurkkaan. Nyt siellä olivat pieni sisäpuutarha, kirjahylly sekä kirjoituspöytä. Kasvit olivat mitä erikoisimpia. Tutkisin niitä myöhemmin, kun minulla olisi aikaa. Nyt nuotit kuitenkin piti saada järjestykseen.

   Varttia myöhemmin kiiruhdin suihkuun. Yöt olivat kohtuullisen kuumia näin kesän alussa, joten olin hikoillut yöllä. Kiedoin pyyhkeen kiireellä hiuksieni ympärille ja yritin löytää sopivia vaatteita. Miksi en vain voinut elää yksin ja olla se onnekas, joka ei saanut kämppistä.

   Hetken juoksentelun jälkeen päädyin liilaan sydänkauluksiseen paitaan, jonka hihat olivat ohuet ja levenivät ranteita kohti, niihin sopiviin ballerinoihin, mustiin ihonmyötäisiin kiiltäviin housuin sekä vyötärölle kietaistavaan valkoiseen huiviin, joka toimi hameen korvikkeena.