Potestas: Valta

Luku 8: Avajaiset

Seisoin lavalla ja yritin tyynnytellä itseäni. Hengitin syvään ja vaivoin hillitsin jalkojeni tärinän. Yritin kaiken kukkuraksi pitää mahdollisimman aitoa ja miellyttävää hymyä yllä, mikä näytti sujuvan huomattavasti paremmin vieressäni seisovalla punaruskea hiuksisella tytöllä. Hän oli yksi ainoista tytöistä, joilla oli housupuku päällä. Siinä hän näytti hieman soturille. Hän suorastaan sädehti yleisöön, vaikkei kukaan vielä voinut häntä nähdä.

   Takanamme oli suuri orkesteri. Vaikka tarkoitus ei ollutkaan tanssia, haluttiin taustalle musiikkia luomaan tunnelmaa. Kaikki soihdut oli sammutettu ja sali oli paperikoristeiden kimmellystä lukuunottamatta täysin pimeä. Kello oli muutamaa minuuttia vaille neljä, ja vieraat olivat lähes kokonaan saapuneet. Enää muutama myöhäinen tulija hipsi vuoroin ulkoovesta, vuoroin ylemmistä kerroksista.

   Yhtäkkiä yläpuoleltani kuului kuin mikin testausta ja valoa antava maaginen suuntasi voimansa puhujaan. Katsahdin ylös ja näin vanhan rouvan puhuvan hieman voikukan haihtuvapallon näköiseen kasviin, tosin paljon suurempaan. Hän leijui yläpuolellamme ja kasvi ilmeisesti voimisti hänen äänensä. Minä olisin ilmeisesti harjoittelulla pystynyt samaan ilman tuota erikoista kasvia.

  "Hyvää iltaa!" hän aloitti. "Olen Fortitudon koulun rehtori Athanasia Zorbala. Tulin alun perin tänne Astrumiin Kreikasta ja rakastuin kouluun heti. Siksi olenkin halunnut jatkaa näiden nuorten tukemista, ja näin onnistunut myös välttämään vanhimpana toimimisen vastuun.

   Esittelen tänään teille 193 uutta nuorta ympäri maapalloa. Tutustukaa heihin hyvin, sillä tänään meillä on useampi harvinaisen voiman omaava nuori täällä. Ja nuoret, teitä ohjeista sen verran, että katselkaa ympärillenne, jutelkaa paljon ja ennen kaikkea nauttikaa."

   Valokeila siirtyi rehtoristamme ensimmäiseen nuoreen. En oikeastaan kuullut hänen tai kenenkään muunkaan minua edeltäneen maagisen esittelyä. Yritin muistaa hymyillä, hengittää, ja että minun kuuluisi vilkuttaa ennen kuin poistuisin yleisöön. Havahduin äkkiä siihen, että valokeila osui jo itsevarmaan neitoon vierelläni.

   "Illuusia Kulo Suomesta voiminaan illuusiot ja lämpötilat", rehtori esitteli, ja Illuusia vilkutti säteillen yleisölle. Terästäydyin ja keskityin vain omaan tekemiseeni, kun rehtori puhui jossain mieleni perukoilla: "Claire Brouwer Hollannista voiminaan ääni ja ihmismieli."

   Yleisö kohahti. He eivät olleet saaneet mieltä hallitsevaa maagista moneen sataan vuoteen. Vilkutin heille nopeasti ja astelin varovasti lavalta. Suunnistin himmeässä valossa tyhjään perällä olevaan pöytään. Suomalainen tyttö oli jäänyt lavan lähelle odottamaan jotakuta.

   Istuuduttuani huokaisin helpottuneena ja rentouduin huomattavasti. Pahimmasta oli nyt selvitty. En ollut kompuroinut koroillani kovin pahasti ja olin muistanut toimia ohjeiden mukaan. Kiinnitin huomioni nyt täysin muihin uusiin nuoriin ja toivoin Kaipon saapuvan pian. Paikalleni oli ilmestynyt lasi, jonka sisältö tuoksui kirsikoilta. Maistoin varovasti ja ilmeisesti se oli kristallikirsikoiden mehua. Hörpin sitä hitaasti ja nojauduin tuolillani taaksepäin.

   "Kaipo Manivong Laosista voiminaan vesi ja kasvit", viimein kuulutettiin ja seurasin katseellani, kun Kaipo asteli luokseni. Hänen asunsa sopi hänelle upeasti. Tajusin, ettei hän ollut vielä nähnyt aiemmin mekkoani. Hän istui viereeni ja hänenkin eteensä ilmestyi lasi.

   "Mitä tuo on?" hän kuiskasi.

   "Mehua kristallikirsikoista", vastasin.

   "Enpä ole aiemmin maistanut. Näytät muuten nätiltä", Kaipo sanoi ja nosti lasin huulilleen. Hän maiskautti pitämisen merkiksi. Minä kiitin häntä nopeasti ja keskitin taas huomioni lavalle.

   Nuorissa oli toinenkin harvinainen voima. Eräällä kanadalaisella, eli ilmeisesti Owenin suojatilla, oli kyky parantaa. Pian hän ja se suomalainen tulivat kysymään, olivatko paikat pöydässämme varattuja. Kaipo pudista päätään ja tytöt istuutuivat. Pöytäämme saapui vielä eräs perulainen poika, joka pystyi puhumaan eläimille, mikä oli useammin muodonmuuttajilla kuin maagisilla yleistä. Lisäksi hän osasi muuttua näkymättömäksi kuten Wilma.