Potestas: Valta

Luku 16: Teloitus

Olimme aamulla heränneet vasta kahdeksalta. Jouduimme valmiiksi puolijuoksua. Ovella pysähdyimme ja Leonid meni näkymättömänä tutkimaan, oliko ulkona turvallista liikkua. Pian hän palasi juosten ja yritti saada jotain sanotuksi huohotuksensa lomasta.

   "Äkkiä...! Keskiaukio... Grimhild... Teloitus!" hän sai sanotuksi ja syöksyimme ulos. Ympäri Dominaa kaikui Grimhildin voimistettu ääni. Se käski kaikkia tulemaan kymmeneen mennessä Imperon eteen seuraamaan oikeuden tapahtumista. Juoksimme aivan keskiaukion laidalle ja jäimme lähimmän puun taakse seuraamaan tapahtumia. Kymmeneen oli vielä puoli tuntia.

   Imperon ympärille oli rakennettu puinen lava. Vanhimmat oli pakotettu polvilleen samalla tavalla kuin minut katkeroituneiden piilopaikassa ja heidän kätensä olivat luultavasti samalla kasvilla kiinni. Heidän päänsä oli toistaiseksi peitetty kankaisilla pusseilla. Grimhild kiersi lavaa puhuen meluhaihtuvaan, ja väkeä kerääntyi pikkuhiljaa lavan ympärille. Monet olivat vahingoittuneet. Jotkut näyttivät järkyttyneiltä, osa jopa itki. Joillakin kasvoilla oli tyhjä katse, ja mietin, oliko heidät hypnotisoitu. Uskoin voitonriemuisesti hymyilevien olevan katkeroituneita.

   "Onko teillä mitään viime hetken suunnitelmaa?" Kaipo kysyi.

   "Minulla saattaa olla variaatio eräästä sinun eilen ehdottamastasi suunnitelmasta. Se ei ole kovin varma, mutta ainakin sitä voi yrittää", aloitin ja muut katsoivat minua odottavina. Olin koko aamun miettinyt, miten Grimhildin voisi pysäyttää ja lopulta päätynyt tähän. "Antakaa minun harhauttaa häntä. Pystyn huutamaan jo kaukaa eikä hän voi hypnotisoida minua. Kun hänen huomionsa on muualla kuin teloituksessa, keksikää mitä tahansa keinoja, joilla saatte hänet vangituksi. Antaa vartijoiden hoitaa loput. Onko kenelläkään mitään täydennettävää tai mahdollisesti toimivampaa suunnitelmaa?"

   "Voin lentää näkymättömänä perässäsi ja kampata hänet, kun sopiva hetki tulee", Leonid sanoi.

   "Enköhän minä jotain keinoja keksi. Jos en saa muuta aikaiseksi, niin ainakin voin hämmentää häntä vielä sinun jälkeesi sen verran, ettei hänen kontrollinsa hypnoosiin enää pysy", Illuusia pohti.

   "Jospa Imperon juuret saisivat pidettyä hänet aisoissa", Kaipo totesi.

   "Minä toin tämän", Victoria sanoi ja veti keittiöveitsen esiin. "Kun Grimhild on poissa tieltä, lähden vapauttamaan vanhimpia."

   "Hienoa! Hän ei vielä ole tarpeeksi kiihtyneessä mielentilassa, jotta meidän kannattaisi yrittää. Vasta kun hän on täysin keskittynyt kostamiseen, voimme aloittaa. Silloin hän ei lisäksi odota vastustusta ehkä niin paljon. Tunnen hänen varautuneisuutensa. Hän tuntuu suurinpiirtein odottavan, että joku yrittää pilata hänen suunnitelmansa", kerroin ja jäimme odottamaan.

   Ihmiset eivät tuntuneet kiinnittävän meihin mitään huomiota. Monet muutkin kurkkivat varjoista, ja paikalla oli paljon nuoria. Kaipo kiersi ylikierroksilla kehää, Victoria ja Leonid syleilivät toisiaan ja Illuusia tuntui ärsyyntyvän jokaisesta asiasta. Minä taas pyrin aistimaan mahdollisimman harvan ihmisen tunteet, jotten olisi itse seonnut. 

* * *

   Havahduin ajatuksistani, kun Imperon kello alkoi lyödä kymmentä. Hengitin syvään ja yritin unohtaa, kuinka monen edessä minun tulisi pian puhua. Siirryimme paikkaan, josta näimme paremmin, ja odotimme, että Grimhild alkaisi puhua. Hän oli hiljentynyt kellon lyöntien ajaksi. Kun kymmenys kajahdus oli kuulunut, tuli hetkeksi aivan hiljaista.

   "Tervetuloa rakkaat Astrumin asukkaat!" hän aloitti. "Pahoittelen kovasti edellisen päivän tapahtumia, mutta ne olivat välttämättömiä, jotta saisin kaikkien huomion sekä vallan kaapatuksi. Olette kenties miettineet, kuka minä olen ja miksi teen näin. Nimeni on Grimhild Haugen ja haluan parantaa maailmaa. Valitettavasti se vaatii uhrauksia. Tällä kertaa se tarkoittaa hallitsijoitamme."