Potestas: Valta

Luku 3: Voimat

Parin seuraavan viikon aikana Wilma esitteli minulle Astrumin eri kolkkia. Kävimme upeassa Domina-pääkaupungissa, joka oli vielä hieman Nebulaa suurempi ja jättipuissa oli enemmän ikkunoita. Kiersimme pienissä tunnelmallisissa puukylissä, erämaaksi kutsutulla alueella, jossa kuljettiin hyvin tehtyjä pitkospuita pitkin ensin havumetsässä ja sitten viidakossa, joka oli mitä kummallissin näky lumipeitteessään.

   Kävimme myös laguunien alueella, jota kutsutaan Piscinaksi(, joka siis tarkoittaa allasta). Eräs vetehinen, joka oli Wilman tuttu, tuli jopa tervehtimään meitä kevyessä vaatetuksessaan. Hänellä oli kimmeltävä lähes läpikuultava mekko, paksut mustat hiukset ja tuikkivat silmät sekä paljaat jalat. Hänen kasvonsa olivat hyvin pyöreät ja hän katseli minua arvoituksellisesti.

   "Nimeni on Serenus, kiintoisaa tutustua", hän esitteli itsensä ja suuteli hellästi kättäni. Hänen kätensä hohkasi lämpöä lapastenikin läpi.

   "Hei Serenus! Tässä on Claire. Hän tulee Maasta ja ajattelin, että hänen olisi hyvä tutustua myös teihin vetehisiin", Wilma selitti.

   "Totta kai! Kyllähän Maan lasten täytyy oppia tuntemaan kaikki olennot, niin ennakkoluuloja ei pääse syntymään", Serenus myönteli. Kiertelimme laguunia jonkin aikaa ja koko ajan Serenus katsoi minua tutkivasti. Kävimme myös kuivuneella lammella, jonka ympäriltä oli ilmeisesti kuivatettu muitakin lampia. Ne näyttivät leväviljelmiltä, jotka olivat kuolleet.

   Myös laaja niitty oli uskomaton, mutta Wilma sanoi, että se olisi upeampi kesällä, kun kukat kukkivat kaikissa mahdollisissa väreissä eikä näin talvella, kun se oli lähinnä laaja lumikenttä, josta pisti esiin muutama puu. Kävimme vielä vuoristokylissä, jotka muistuttivat pitkälti meidän maailmamme alppikyliä. Lumisessa peitossaan ne toivat hyvin postikorttimaisen tunnelman.

   Muutoskuun ja virtakuun, joka vastasi luonnollisesti meidän huhtikuutamme, vaihteessa ilma alkoi lämpeämään hiljalleen ja lumi sulamaan. Komeinta oli kuitenkin, kun jää alkoi paukkumaan sen rakenteiden murtuessa ja jäälauttojen ottaessa toisiinsa kiinni. Minullekin toimitettiin varoituskirje, jossa kiellettiin heikoilla jäillä kulkeminen hypotermian takia.

   "Eivätkö maagiset voi vain lentää pois, jos tippuvat jäihin?" kysyin ihmetellen kirjeen nähtyäni.

   "No siis noin parin sekunnin ajan kyllä, mutta mieti nyt, jos olet aivan jäässä. Miten helppoa liikkuminen muka silloin on?" Wilma selitti.

   Kirjeen saatuani minua alkoi hieman kiinnostamaan omat voimani. Tietysti ne olivat käyneet mielessäni jo aiemmin, mutta kaiken muun mielenkiintoisen ja ajoittain suurenkin koti-ikävän takia oli oma taikuuteni unohtunut. Virtakuun alussa kuitenkin päätin, että jonain päivänä tässä lähiaikoina kysyisin Wilmalta neuvoja voimieni käyttämiseen edes alkeisella tasolla, vaikka epäilinkin, että soittaminen niin kuin soitin, oli osa voimiani.

* * *

Voimientutkimissuunnitelmaan tuli kuitenkin muutos, sillä Wilma ilmoitti muutaman päivän päästä, että lähtisi viikoksi tutkimuskeskuksen pääsykokeiden ensimmäiseen osuuteen.

   "Owen sai minut miettimään asiaa, ja päätin, että haluan vuoden päästä syksyllä aloittaa siellä. Selitän paremmin, kun tulen takaisin", hän kertoi matkalaukku kädessään ja lisäsi sitten huolissaan: "Kai sinä pärjäät sen aikaa?"

   "Kyllä kai", vastasin hieman alakuloisena. Hän halasi minua kannustavasti ja jätti minut yksin Fortitudon aulaan. Huokaisin syvään ja lähdin raahautumaan aamiaiselta ylös, mutta pysähdyin kirjaston kohdalla. En uskaltaisi kokeilla voimiani ilman Wilmaa, mutta ainahan pystyin lukemaan kirjoja voimien toiminnasta.