Potestas: Valta

Luku 12: Vakoilua

"Keksin, miten löydämme sen naisen!" Kaipo huudahti aamulla. Illuusia heitti häntä tyynyllä ja mutisi jotakin unien keskeyttämisestä. Minä kiitin häntä unisena. Leonid kuitenkin ponnahti pystyyn ja onnistui jotenkin samalla laskemaan Victorian hellästi vielä nukkumaan, sillä jollain ihmeellä tämä ei ollut vielä herännyt.

   "Mikä on ideasi?" hän kysyi heti.

   "Claire sinähän kerroit, että se nainen oli mesmeroinut tai mitä nyt olikaan tehnyt vuoristossa?" Kaipo kysyi ja minä nyökkäsin. "No lähdetään sitten vuoristoon nuuskimaan."

   Leonidin silmät kirkastuivat ja hän vaikutti olevansa valmiina toimintaan. Hän nyökkäsi ja lähti vaihtamaan vaatteensa. Illuusia oli selvästi kahden vaiheilla. Hän vaikutti toisaalta haluavansa lisää vastauksia, mutta toisaalta hän tuntui myös olevan uskomattoman väsynyt. Hän nosti sormensa pystyyn odottamisen merkiksi. Victoria nukkui yhä. Minä taas en tiennyt ollenkaan, mitä halusin. Toisaalta minuakin oli hieman alkanut kiinnostaa tämä outo sininen nainen, mutta toisaalta olin umpiväsynyt ja tiesin, että voisin nukkua koko päivän, jos saisin tilaisuuden. Myös voimani tuntuivat olevan ihan lopussa. Lopulta päätin, että olen samaa mieltä kuin Illuusia.

   "No, mitä olette mieltä?" Leonid kysyi malttamattomana pian palattuaan takaisin kylpyhuoneestaan. Kaipo katsoi häntä huvittuneena.

   "Sitä minäkin tässä odotan", hän totesi. Illuusia haukotteli syvään ja mulkaisi Kaipoa. Hän oli viimein kiskonut itsensä istumaan.

   "Millä kulkuvälineellä? Miten hoidamme ruokailut? En suostu olemaan toista kokonaista päivää ilman ruokaa? Entä jos Wilma ja Owen tulevat vastaan? Onko mahdollisuutta jatkaa unia jossain vaiheessa retkeä?" hän kyseli Kaipolta.

   "Voisimme mennä taas kuumailmapallolla ja tulla myös takaisin sellaisella. Nuku siinä. Vuoristossa on paljon ravintoloita. Syöminen järjestyy helposti. Ja voimme olla mukamas ostelukierroksella. Käydään ensin vaikka joissakin kaupoissa tarinan pitävyyttä lisäämässä", Kaipo ehdotti. Illuusia pohti hetken ja nyökkäsi lopulta. Kaipo siirsi kysyvän katseensa minuun. Huokaisin syvään ja myönnyin. Nukkusin yhdessä Illuusian kanssa. Leonid siirtyi Victorian puoleen.

   "Victoria käpyseni herää", Leonid sanoi hellästi ja ravisti Victoriaa kevyesti. Victoria avasi varovasti silmänsä ja nousi tokkuraisena istumaan. Hän katsoi Leonidia kysyvästi.

   "Lähdetäänkö tänään vuoristoon nuuskimaan?" Leonid kysyi edelleen hieman leperrellen. Victoria vaikutti heti terästäytyvän.

   "Totta kai!" hän huudati ja ponkaisi pystyyn.

* * *

   Alle tunnissa saimme kaikki järjestelyt tehtyä ja suuntasimme kohti vuoristoa. Kaikki aamun väsymys oli karissut Victoriasta, ja hän ja Leonid sekä Kaipo tuntuivat käyvän ylikierroksilla. Minä ja Illuusia taas torkuimme toisella puolella kuumailmapalloa toisiimme nojaten.

   Tuntui kuin ei olisi kulunut hetkeäkään, kun jo tömähdimme vuoristoon. Pakotin itseni ylös ja virkistymään. Mistä lähtien Kaipo oli ollut aamuihminen? Tai sitten hän ei ollut saanut unta koko yönä. Vuoristossa oli paljon kylmempää kuin Nebulassa ja kiitin itseäni, että olin muistanut ottaa neuletakin. Senkin kanssa minulla oli aika viileä ja yritin kovasti olla hytisemättä.

   Olimme sopineet menevämme ensimmäisenä ostelemaan rekvisiitan luomiseksi. Rakastin vuoristoa sen postikorttimaisuuden vuoksi. Emme olleet matkustelleet juurikaan äidin suuren työmäärän takia, mutta olin aina haaveillut matkasta Alpeille. Victoria, joka oli meistä kovin ostelija, nappasi minut toiseen ja Illuusian toiseen käsikynkkäänsä ja lähti johdattamaan meitä lähimpään putiikkiin. Kaikki kaupat olivat jo auki, sillä kuumailmapallolla vuoristoon matkasi Nebulasta kolme tuntia. Pojat jäivät oman onnensa nojaan ja huusivat jotakin tunnin päästä tapaamisesta.