Leijonaelämää

Yökyläilyä

Vaikka Fioraa lukuun ottamatta viihdyinkin hyvin koulussa, olin odottanut viikonloppua, sillä Nalalla ja Simballa oli tapana tulla yö kyläilemään meille viikonloppuisin. Joskus levitimme kaikkille pedin vierashuoneen lattialle ja vietimme iltaa kaikki yhdessä, kun taas toisinaan halusimme olla Nalan kanssa kahdestaan ja supista tyttöjen juttuja niin kuin tänäänkin.
Emo oli valmistanut iltapalaksi lettuja ja nautimme niistä koko perhe ja ystävät saman pöydän äärellä. Kion oli hieman harmissaan, kun hänellä ei ollut omaa yökylävierasta. Minulla ja Kovulla oli aina ollut toisemme ja Simba ja Nala. Kionin ainoa ystävä oli serkkumme Tiifu eikä heidän perheensä käynyt usein kuin synttäreillä ja muissa juhlatilaisuuksissa. Onneksi emo oli kuitenkin luvannut, että Kion saisi aloittaa jonkun harrastuksen, josta voisi saada uusia kavereita. He olivat selailleet yhdessä kaupungin vaihtoehtoja eri urheiluseuroista ja päätyivät ilmoittamaan hänet koripalloseuraan.
Iltapalan jälkeen menimme Nalan kanssa katsomaan elokuvaa olohuoneeseen. Kovu ja Simba menivät yläkertaan pelaamaan.
”Ette kai katso mitään kovin pelottavaa?”
Emo kysyi. ”Ajattelin, jos Kion voisi katsoa teidän kanssanne.”
Emokin tiesi kuinka kurjalta Kionista tuntui olla ainoa pennuista, jolla ei ollut kaveria.
”Totta kai. Ei tämä ole yhtään pelottava.”
Vastasin iloisesti. ”Käyhän se sinullekin Nala?”
”Tietenkin.” Nalakin nyökkäsi.
Kion istui viereeni ja kahmaisi sipsikulhon syliinsä ja näytti heti hieman piristyvän, kun sai olla kanssamme. Kovusta oli tullut murrosikäinen eikä hän enää halunnut Kionia häiritsemään hänen ja Simban pelatessa ja hän harvoin muutenkaan halusi leikkiä Kionin kanssa tai päästää tätä huoneeseensa sotkemaan ja levittämään lelujaan ympäriinsä niinpä Kion oli usein joko minun tai emon kanssa puuhastelemassa jotakin.
Myöhemmin illasta elokuvan loppuessa menimme Nalan kanssa huoneeseeni, ja emo peitteli Kionin nukkumaan omaan huoneeseensa. Viereisestä huoneesta kuului Kovun ja Simban kiivas pelaamisen ääni ja emon täytyikin pyytää heitä olemaan hiljempaa, jotta Kion saisi nukuttua. Tein minulle ja Nalalle siskonpedin lattialle. Lattialla vierekkäin nukkuminen oli paljon hauskempaa, kuin yksin sängyssä nukkuminen. Puimme pyjamat ja pesimme hampaat, muttemme menneet heti nukkumaan. Valvominenhan oli yökyläilyn kohokohta. Silloin jaettiin parhaimmat naurut ja kaikista suurimmat salaisuudet ja mitä ihmeellisimmät mieltä askarruttavat asiat. Tirskuimmekin mahat kippurassa yrittäen olla mahdollisimman hiljaa, kun yhtäkkiä ovi aukeni hiljaa. Nousimme katsomaan. Kion seisoi ovenraossa krokotiilikuvioidussa yöpuvussaan ja tuijotti meitä.
”Eikö sinun pitäisi olla nukkumassa vai herätimmekö sinut?” Kysyin.
”En vain saanut oikein unta.”
Hän sanoi mietteliäästi. ”Voisinko tulla tänne teidän kanssa?” Hän kysyi. Katsoin Nalaa. Olisin ehkä ollut mieluummin Nalan kanssa kahdestaan hetken, mutta olimme kuitenkin pian menossa nukkumaan, joten Nalankin jo myöntyessä, annoin Kionin tulla. Hän kipitti huoneeseensa hakemaan peiton, tyynyn sekä krokotiiliunilelunsa ja asettui sänkyyni. Siinä hän kuunteli minun ja Nalan höpinöitä pitkäänkin, kunnes sanoi kainostellen.
”Oikeastaan minullakin olisi yksi juttu.”
”Ai, mikä?” Hämmästelin. Nalakin jäi kuuntelemaan.
”Ette sitten naura.” Kion murahti
”En voi luvata.” Naurahdin vastaukseksi.
”En kerro, jos naurat!” Kion tuhahti ja pisti tassut puuskaan.
”No okei, ei naureta.” Lupasin. ”Kerro vain.”
”Okei… Kun olen tavannut netissä yhden Ranin.” Kion aloitti.
”Uuu!” Kiusoittelin.
”Höh!” Kion iski tassunsa puuskaan uudemman kerran. ”Lupasit, ettet nauraisi.” Hän mökötti.
”Anteeksi.” Pahoittelin. ”Jatka vain.” Hetken hän oli hiljaa, mutta jatkoi sitten kumminkin. ”Ollaan juteltu paljon ja taidan ehkä vähäsen tykätä hänestä.” Minua hymyilytti, mutten halunnut kiusata enempää jo valmiiksi kiusaantunutta ja punastelevaa pikkuveljeäni. Oli rohkeaa, että hän uskalsi kertoa minulle ennen kuin kellekään muulle. Olin aika otettu tästä. Se osoitti häneltä suurta luottamusta minuun ja oli aika suloista. Minun oli kuitenkin varoitettava häntä. ”Tosi kiva, että olet löytänyt kaverin. Mutta muista, että netissä kuka tahansa voi esittää ketä tahansa. Kaikki eivät ole aina keitä sanovat olevansa. Pitää olla tosi varovainen.” Muistutin.
”Tiedän.” Kion sanoi. ”Emo aina jauhaa siitä.”
”Hän on oikeassa.” Sanoin.
”Haluaisin silti kovasti tavata Ranin.” Kion sanoi allapäin.
Hän todella kaipasi oikeaa ystävää ja minäkin toivoin, että hän voisi tavata tämän, mutta yksin häntä ei voisi päästää.
”Sinun on kerrottava emolle tästä. Ehkä hän voi sopia Ranin vanhempien kanssa tapaamisen!” Keksin. Kionin ilme kirkastui, mutta sitten häntä alkoi jännittää. ”En ehkä uskalla sanoa emolle… Voisitko sinä?”
”Kysytään yhdessä. Kävisikö se?” Kysyin lempeästi. Kion nyökkäsi.
”Mutta nyt nukutaan.” Sanoin. Kello oli jo paljon eikä Kionin olisi pitänyt olla hereillä näin myöhään ja myös meitä tyttöjä alkoi jo väsyttää. Kion antoi minulle hyvän yön halin ja minä peittelin hänet sänkyyni.
”Hyvää yötä.” Sanoin ja kömmin oman peittoni alle Nalan viereen.