Kahdesti kuollut

Morfiinia

Lähden käymään kävelyllä ja päädyn rannalle, sille samalle rannalle josta ruumiini löydettiin kaksi vuotta sitten. Merenpinta tavallista alhaammalla ja katson rantakiviä, huomaan rantakivien välissä jotain kimaltavaa. Menen katsomaan mikä siellä kimaltaa ja löydän sieltä kaulakorun, joka on täysin samanlainen kuin omani. Otan oman koruni pois kaulasta ja tarkastelen ja vertaan koruja keskenään. Molemmissa koruissa on täysin sama kaiverrus korun takana "Mitä ihmettä..." mietin. Laitan molemmat korut taskuuni ja lähden juosten kotiin. Avaan kotimme oven "Anya! Tulin takaisin!" huudan jotta Anya tietäisi että olen täällä. Anya ei vastaa minulle joten menen varmistamaan onko kaikki kunnossa. Koputan Anyan oveen "Oletko siellä?" kysyn. "Oon täällä" kuuluu vastauksena huoneesta. "Voinko tulla sinne?" varmistan. "Joo" Anya vastaa ja menen sisään huoneeseen "Katso mitä löysin!" sanon ja näytän rannalta löytämääni korua. "Eikös tuo ole sinun korusi" Anya sanoo katsoen korua. "On kai mutta.." Sanon ja otan toisen korun taskustani ja pidän niitä vierekkäin. "hmm.." Anya sanoo katsoen koruja hämmentyneen näköisenä. "Toinen näistä löytyi samalta rannalta mistä ruumini löytyi silloin kaksi vuotta sitten ja toinen on ollut minulla koko ajan" Sanon katsoen koruja. "Ehkä se on jokin merkki jostain" Anya sanoo kohauttaen olkapäitään."Ehkä..mutta mistä?" Pohdin ääneen. "Eh, ei sitä tiiä",Anya sanoo ja kohauttaa olkapäitään "Pitää vaa miettiä asiaa"
" Ärsyttää kun ei tiedä mitään siitä tapahtuneesta" sanon ärsyyntyneenä siitä etten muista mitä tapahtui. "Aina ei voi tietää... mutta jospa se selviäisi" Anya sanoo hieman naurahtaen. "Menen vaikka katsomaan telkkaria ja selvittämään ajatuksia tai jotain" Sanon ja lähden olohuoneeseen katsomaan telkkaria. Katson koruja ja mietin miten molempien olemassaolo on mahdollista. Kuulen jotain epämääräistä ääntä Anyan huoneesta "Onko kaikki hyvin siellä?" kysyn varmuuden vuoksi. Yhtäkkiä Anyan huoneesta kuuluu kiljaisu ja tömähdys, juoksen äikkiä Anyan huoneeseen jossa Anya makaa tajuttomana "Anya!?". Nappaan nopeasti puhelimeni ja soitan hätänumeroon, kerron mitä on tapahtunut kunnes saan luvan sulkea puhelun ja suljen sen. Jään istumaan Anyan viereen ja tarkkailen hänen hengitystään. Hetken päästä Anya alkaa yskimään hervottomasti ja oksentaa lääkkeet pihalle. Katson Anyaa ja lääkeoksennusta lattialla "Vedit yliannostuksen? Taas?" sanon hieman pettyneenä Anyaan. Anya ei vastaa minulle vaan katsoo pelokkaan näköisenä huoneen nurkkaan "Näätkö sä ton... se on ihan tossa...- SE TULEE LÄHEMMÄS-!" Hän huutaa. "Siellä ei ole mitään, ei hätää" yritän rauhoitella Anyaa.
"Se on siinä- etkö sä nää sitä-!!" Anya huutaa purskahtaen itkuun, halaan häntä "Hei, kaikki hyvin, ei hätää" rauhoittelen häntä yhä. Yläkerrasta kuuluu koputus oveen ja juoksen avaamaan oven "Hän on täällä päin" sanon ja lähden Anyan huonetta kohti. "selvä, Missä tilassa hän on juuri nyt?" Hoitaja kysyy minulta. "Heräsi juuri, mutta on erittäin sekava" kerron. "Tuokaa rauhoittavia" hoitaja huutaa ambulanssin luo "Onko hänellä mitään lääkitystä?" hän sitten kysyy minulta. "Morfiinia, jota hän oli ilmeisesti vetänyt yliannostuksen" sanon vähän allapäin hoitajalle. "Selvä, kiitos". Hoitaja sanoo kun saavumme Anyan huoneeseen.