Kahdesti kuollut

Muiston palasia

"Katson mitä leffoja elokuvateatterissa menee tällä hetkellä" Sanon Anyalle. "Joo, muista vaa varata yks pyörätuolipaikka" Anya sanoo naurahtaen. "Muistan muistan" vastaan. "Parempi ois" Anya sanoo kiusoittelevalla äänensävyllä "Kato sulla on vähän taipumusta unohtaa asioita". "No hahha" sanon sarkastisesti. "Ei vaa" Anya sanoo. Huomaan leffan joka voisi kiinnostaa Anyaa "Käykö Avatar 2?" kysyn. "Joo... Avatar on iha hyvä. Katotaa vaa" Anya vastaa. "Paikat varattu, mennään" sanon ja lähden ovelle päin. "Mennäään!" Anya huutaa innoissaan ja lähtee perääni. "Se ensimmäinen Avatar leffa oli ainakin hyvä, toivottavasti tämäkin on" sanon Anyalle samalla kun menemme sateessa kohti elokuvateatteria. "Parempi ois", Anya sanoo. "Muuten vituttaa". "Jep" vastaan ja saavumme elokuvateatteriin. "Popparia?" Kysyn Anyalta vaikka tiedän jo vastauksen. "Jooo" Anya sanoo ja nyökkää "Popparia". Ostan meille molemmille popparia ja menemme saliin "Missäs meijän paikat on?" Anya kysyy ja kallistaa päätään. "Täällä näin" sanon, katson lippuja ja kävelen paikkojemme luo. Katson puhelimeni kelloa "Vielä noin viisi minuuttia että sen pitäisi alkaa" sanon. "Selevä" Anya vastaa nyökäten ja hymyillen. Katson puhelinta ja sitten elokuva alkaa, alan katsomaan sitä.

Elokuva on noin puolessa välissä kunnes yhtäkkiä minulla pimenee. Näen jonkun hahmon vierelläni jonka kanssa naureskelen, en tunnista kyseistä henkiöä. Viini pullo putoaa lattialle ja menee säpäleiksi. Jälleen pimenee ja kuulen vain oman ääneni "Päästä irti!". Herään pienessä paniikissa elokuvateatterissa, sydämmeni jyskyttää lujaa ja tunnen sen. "Victoria. Victoria! Mitä kävi? Miks sult meni taju?!" Anya kysyy puolikuiskaten. "E-en ole ihan varma mitä kävi mutta taisin nähdä näyn...menneisyydestä" sanon kuiskaten epävarmana asiasta, en ollut ennen nähnyt näkyjä mutta miksi juuri nyt? "Mitä sä näit?" Anya kysyy hiljaa. "Kerron leffan jälkeen sitten.." vastaan Anyalle. "Okei.." Anya vastaa nyökäten hitaasti. Yritän keskittyä leffaan mutten voi, mielessäni pyörii vain näky ja kysymys siitä kuka henkilö oli ja mitä mahtoi tapahtua. Leffa loppuu ja nousen penkiltä "Kerron siitä näystä vaikka matkalla" sanon ja lähden Anyan kanssa ulos teatterista. "Sitten kotiin" Anya sanoo kun olemme päässeet ulos. "Joo, siis siitä näystä, näin jonkun oudon hahmon jota en tunnistanut mutta ilmeisesti hengailin hänen kanssaan. Kuulin myös oman ääneni joka puhui.." kerron Anyalle näystä. "Joo?" Anya vastaa ja kallistaa päätään "jatka jatka". "Huusin "päästä irti!" " sanon sitten. "Voiko se olla... se tyyppi?" Anya kysyy ilmeisesti vihjaten henkilöön joka minut murhasi. "Voi olla..en ole varma" vastaan. "Kenties se on mysteeri" Anya kohauttaa olkapäitään. "Niinpä..outoa, en ole ennen nähnyt näkyjä" sanon ihmetellen koko tilannetta, olen yhä hieman hämilläni. "Kerta se on ensimmäinenkin" Anya sanoo hieman naurahtaen. "No joo" vastaan. Anya taputtaa jälleen päätäni "pian ollaan kotona" hän toteaa ja huokaisee hiljaa.

Pääsemme kotiin ja menen makaamaan sängylleni, yritän miettiä kuka tämä ihminen näyssäni oli muttei mitään tule mieleeni. Kuulen koputuksen oveeni ja havahdun ajatuksistani "Niin?" Kysyn. Anya avaa oven ja rullaa huoneeseeni "Mä- meen pian nukkumaan. Oon väsyny..mut halusin vaan sanoo, että oot rakas. Ja koita olla stressaamatta liikaa sitä näkyä. Älä vaivaa pientä päätäs sillä" Anya sanoo minulle joka on mielestäni hieman outoa, yleensä hän vain tulee sanomaan hyvää yötä. "Joo yritän olla miettimättä sitä liikaa. Mäkin rakastan sua, hyvää yötä." Vastaan Anyalle. "Öitä" Anya vielä sanoo ennen kuin hän lähtee huoneestani. Jään makaamaan sängylleni, selaan päivällä tulleita uutisia ja katson kuvaa tästä kuolleesta henkilöstä. Yhtäkkiä minulla taas pimenee, näen jällen näyn. Olen sohvalla pelleilemässä tämän kuolleen henkilön kanssa ja sitten herään hieman shokissa sängyltäni. Katson vain uutisartikkelia. Selaan hetken vielä puhelintani ja yritän sitten alkaa nukkumaan mutta uni ei tule, minulla on kokoajan sellainen olo että jonkin on pielessä mutta en tiedä miksi. Yhtäkkiä muistan jotain, muistan tämän kuolleen henkilön jotenkin. "Hetkonen, Alexa?!" Ajattelen itsekseni. En muista mistä tunnen hänet mutta tiedän että olimme aika läheisiä. Kerron Alexasta aamulla Anyalle ja kysyn häneltä muistaako hän Alexaa. Jonkin ajan päästä vaivun uneen.